Masentaa äitini takia
En jaksa kirjoittaa koko historiaa, mutta äitini on ottanut asiakseen viedä minut hautaan mukanaan, vaikka en ole edes neljääkymmentä. On sairas ja vanha, ymmärrän, mutta minullakin on terveysongelmia, autoimmuunisairaus ja ahdistuneisuutta.
Olen auttanut, hoitanut häntä yli 10 vuotta lähes päivittäin. Nyt kun oma terveyteni on pettänyt, äitini haukkuu, syyllistää ja saa minut pois tolaltani. Itkin taas silmät päästäni ja minua neuvottiin estämään puhelimessa ja olla näkemättä häntä. Lääkärit ei löydä suuresti muistisairauden merkkejä, koska sitä kysytään kuitenkin. En ole ainut lapsikaan, mutta toiset on minua paljon vanhempia eivätkä juuri välitä.
Äidillä on monta kotihoidon käyntiä ja itsekin kävin päivittäin, kunnes pääni ei kestänyt että kirkui minulle joka kerta. Sairaanhoitopiirin mukaan on hyväkuntoinen eikä saa hoitopaikkaa.
Äiti ennen rakasti minua ja välitti.
Tätä sepustusta ei varmaan monikaan ymmärrä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa on laajat valmisruokavalikoimat. Miksi laitat äidillesi ruuat? Siivouksenkin voit ulkoistaa. Vähennä käyntiesi määrää, pidä puhelin äänettömällä.
Muista ettet ole yksin vastuussa äidistäsi.
Sinulla on oikeus ottaa etäisyyttä, meillä on vain tämä yksi elämä. Ensin huolehditaan itsestä, sitten vasta mikäli voimia on niin toisista.
Yritin näitä valmisruokia tarjota, niitä, mitä ennen osti itse ja söi mielellään. Selitti jotain haarukoista ja lusikoista, eikä suostunut enää syömään niitä ja laittoi minun mukaani. Vain minun ruuat kävivät sitten. Tykkään "meal-prepata", tehdä valmiita annoksia pakkaseen, joten en pitänyt tätä niin ikävänä. Alussa äiti oli iloinen kun touhusin keittiössä, kunnes rupesi vollottamaan ja kirkumaan minulle ongelmistaan. Sitten aloin tekemään ruuat samalla kuin omani, omassa keittiössäni mutta ne käynnit oli silti raskaita.
Äidistä tuli ihan taapero, haluaa huomiota, ehdotonta rakkautta ja hoivaa, mihin en pysty/kykene/halua, se ällöttää ihan. Kotihoidolta hakee vähän samaa, mutta niillä on se suojakehä ympärillä, jonka äiti aistii ja inhoaa heitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun moista tapahtuu vedät niin kovan räppisetin mutsillesi että pitää jatkossa turpansa kiinni.
sul on vaan yx tsäännssi jou
Vedin kyllä ihan törkeet setit ja voivotteli vaan kun ei voi auttaa minua. Siitä kiihdyin vielä enemmän etten tarvitse sen apua! Vain sitä ettei olisi tuollainen absoluuttinen taakka!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa on laajat valmisruokavalikoimat. Miksi laitat äidillesi ruuat? Siivouksenkin voit ulkoistaa. Vähennä käyntiesi määrää, pidä puhelin äänettömällä.
Muista ettet ole yksin vastuussa äidistäsi.
Sinulla on oikeus ottaa etäisyyttä, meillä on vain tämä yksi elämä. Ensin huolehditaan itsestä, sitten vasta mikäli voimia on niin toisista.
Totta, mutta välttämättä tuo vähentäminen ei riitä. Jos päässä junnaa vain syyllisyydentunteet, voi olla ainoa keino lopettaa kokonaan. Ne triggeröityvät muuten joka hetki kun on tekemisissä tai laittaa puhelinta äänettömälle tms. Ja muille sisaruksille ei mene silloin perille, että on heidän vuoro tai sitten ei kenenkään.
"Lääkärit ei löydä suuresti muistisairauden merkkejä, koska sitä kysytään kuitenkin."'
Ei ne ole lääkärit vaan asiantuntevat muistihoitajat, jotka muistisairauden merkkejä löytävät. Ne on jo löydetty siihen mennessä, kun otetaan yhteyttä lääkäriin. Kyseessä on yleensä aina DEMENTOIVA sairaus, jossa muistin heikkeneminen on vain yksi oire.
Sosiaalisten taitojen heikkeneminen ja käytöksen muutos viittaa vahvasti dementiaan, mahdollisesti otsalohkodementiaan tai Lewyn kappale-tautiin, johon liittyy yleisesti aggressiivisuus ja muistin heikkenemistä vasta myöhemmin.
Kun äitisi on nyt sairaalassa, vaadi perusteelliset muistitestit ja tutkimukset nyt heti. Se saa olla viimeinen palvelus äläkä enää jatka oman terveytesi kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muut sukulaiset aktivoituisivat auttamaan, jotka äiti tuntee ja pitää. Entä joku kodinhoitaja joskus. Ettet yksin hoida kaikkea.
Kotihoito käy monta kertaa päivässä. Ei ole muita sukulaisia, ovat joko etäisiä tai semmoisia mihin äiti on polttanut sillat vuosikymmeniä sitten.
En tee enää muuta kuin laitan ruokaa ja siivoilen, mutta nyt äiti on taas sairaalassa. Kun kotiutuu, pesen käteni koko hommasta.
Ap
Mitä se kotihoito sitten tekee jos käy monta kertaa päivässä, kun sinä laitat ruokaa ja siivoilet? Ja miten niin ei ole muita sukulaisia? Aloituksessahan kirjoitit että sinulla on sisaruksiakin. Miksi tämä kaikki on nakittettu sinulle? Oletko ammatiltasi kynnysmatto?
Nämä vanhukset ovat usein riidoissa lähes kaikkien kanssa. Sitten on joku onneton viimeinen sylkykuppi, joka yrittää kestää.
Äitini on innostunut haukkumaan jopa parasta ystäväänsä, joka on jo edesmennyt. Kaikki positiivinenkin muuttuu mustaksi.
Ymmärrystä saat täältäkin. Murrosiässä en vielä tajunnut äidin tilannetta enkä nuorena aikuisenakaan. "Kuinka oot noin ilkeä äidillsesi?" Muttei muistanut omia ilkeyksiään. Joku vanha sukulainen tiesi tilanteen, mutta kuoli pois 10v ennen häntä. Samoin joku työikäinen, joka työkseen hoiti vanhuksia, eli tiesi kaikki menettelyt. Ei vaan hänestäkään apua ollut.
Viimeisen vuoden äiti oli helpompi eikä niin pahansisuinen. Ei puhunutkaan lopussa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos muut sukulaiset aktivoituisivat auttamaan, jotka äiti tuntee ja pitää. Entä joku kodinhoitaja joskus. Ettet yksin hoida kaikkea.
Kotihoito käy monta kertaa päivässä. Ei ole muita sukulaisia, ovat joko etäisiä tai semmoisia mihin äiti on polttanut sillat vuosikymmeniä sitten.
En tee enää muuta kuin laitan ruokaa ja siivoilen, mutta nyt äiti on taas sairaalassa. Kun kotiutuu, pesen käteni koko hommasta.
Ap
Mitä se kotihoito sitten tekee jos käy monta kertaa päivässä, kun sinä laitat ruokaa ja siivoilet? Ja miten niin ei ole muita sukulaisia? Aloituksessahan kirjoitit että sinulla on sisaruksiakin. Miksi tämä kaikki on nakittettu sinulle? Oletko ammatiltasi kynnysmatto?
Kotihoito ei laita ruokaa tai siivoa. Saatavat tyhjentää astianpesukoneen tai ripustaa pyykit. Täytyy ostaa siivoojan yms. palvelut muualta muttei äidillä ole rahaa. Sisarukseni eivät välitä (lapsuus ei ollut kummoinen, olen paljon nuorempi eikä ollut minunkaan) ja ovat sitä mieltä ettei minunkaan kannata/tarvitse. En voi velvoittaa heitäkään kun minunkaan velvollisuus ei ole.
Muut sukulaiset ovat kuolleet, eivät väleissä jne. tai niin etäisiä ettei tulisi mieleenkään kysellä apuja.
Ap
Ymmärrän hyvin.
Äidilläni todettiin harhaluuloisuushäiriö ennen muistisairautta. Hän on ollut välillä hoidossa kuukausia vanhusten suljetulla psykiatrisella. Soitteli tunnin kestävää monotonisia omituisia puheluita. Pelkästään ne ja niiden sisältö veivät yöunet.
Olen ottanut etäisyyttä. Kenenkään ei tarvitse omaa terveyttään menettää. Saa ja pitää asettaa rajat.