Onko kellän ollut LAPAMATOA?

kannattaa kysellä niiltä jotka ovat syntyneet sotien aikoihin tai vähän sen jälkeen.



Eipä taida nykynuoriso raakaa kalaa syödä ainakaan suomen järvistä. Sushit on sitten asia erikseen.

alle seittemänkympisellä enää nykyaikana niitä ole? Oireenahan siinä on vatsakivut ja laihtuminen ja lopulta se mato tulee perseestä ulos... *puist*

suolattu kala tai mäti voivat sisältää loisia. Vain pakastus ja kuumennus tappaa ne..yök yök..Ne on yleisempiä mitä luullaankaan..

kerran menin paskalle ja sieltä tuli hirveen pitkä mato yhdessä klöntässä ulos-Oli vielä jopa elävä.

...Ja sit mä heräsin.





Ei kaloista saa lapamatoa

niin yllätyt..

Lapamato eli leveäheisimato (Diphyllobothrium latum) on ihmisen ja kalaa syövien nisäkkäiden, kuten koiran, kissan, sian ja karhun loinen, jonka väli-isäntänä ovat kalat

peräsuolesta sellainen erittäin pitkä pituinen valkoinen rihmamainen juttu. Soitin sairaalaan kysyäkseni että mitä tehdään, kun on juuri punnertanut ulos lapamadon. Hoitaja totesi, että ei voinut olla se, koska sitä ei periaatteessa enää ole olemassa. On poistettu jo tautiluokituksistakin. En sitten tehnyt mitään. Edelleen olen itse sitä mieltä, että oli lapamato



Olin ollut vuotta aiemmin eksoottisesssa lomakohteessa, jossa ei kyllä syöty mitään raakoja ruokia mutta periaatteessa kai sieltä olisin voinut sen saada.



Oireista: Ei mitään oireita.

Tästä tuli muuten mieleen se dokumentti, jossa eräskin tyyppi tartutti tahallaan itseensä madon ja kasvatteli sitä mahassaan. Voi sitä surun päivää, kun tuli aika häätää se pois mahasta. Hyi, Hyi, Hyi.. tieteen nimissä.

http://www.kaleva.fi/uutiset/juttu/838876

Voiko sushista saada lapamadon?



Kalatautitutkija, eläinlääkäri Perttu Koski Eviran Oulun toimipaikasta kertoo, että riski on olemassa, jos sushin valmistuksessa käytetään raakaa madetta, haukea, ahventa tai kiiskeä.



Suolaaminen ei poista riskiä. "Suolaa pitäisi käyttää niin paljon, että kalat olisivat supertönkköjä. Ei sellaisia kukaan söisi."



Lapamato on ihmisen loinen, jonka väli-isäntänä ovat kalat. Lapamadon toukkia on Suomessa löydetty pistokokeissa muutamasta prosentista makean veden petokaloista.



"Koska lapamato on perinteinen Karjalan kansalliseläin, tutkimme sen yleisyyttä Kuhmossa haukiuistelukisoissa saaduista 200:sta hauen perkeistä, mutta yhdestäkään ei löytynyt toukkia", Perttu Koski kertoo.



Laboratoriotilastojen mukaan lapamato todetaan Suomessa noin paristakymmenestä ihmisestä vuodessa. "Se on lähes kadonnut, mutta saattaa yleistyä sushikulttuurin laajenemisen myötä."



Perttu Koski syö itsekin sushia, mutta käyttää ruokaan siikaa tai kirjolohta, jotka eivät toimi väli-isäntänä. "Lapamato ei ehkä tykkää niistä, tai ne eivät uiskentele rantavesissä, joissa loiset viihtyvät."



Merikaloissa ei yleensä ole lapamatoa, mutta vähäsuolaisen Perämeren kaloissa loistartunta on mahdollinen.



Blinikauden aikana on hyvä muistaa, että lapamadon voi saada myös mateen, hauen, ahvenen tai kiisken mädistä. Toukat kuolevat, kun mäti laitetaan vähintään vuorokaudeksi -18 asteen pakkaseen. Kotipakastimeen mäti on parasta laittaa pieninä annoksina, sillä kilon klöntti ei ehdi vuorokaudessa jäätyä kauttaaltaan.



Iljettävä mato voi elää ihmisen suolistossa parikymmentä vuotta ja kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi. Samalla isännällä voi olla useita matoja yhtä aikaa.



Kestättekö kuulla, mitä mato voi tehdä pahaa-aavistamattomalle isäntäraukalle? Se voi mönkiä mahasta ylös nieluun ja kurkkia kitarisojen takaa vaatimassa lisää purtavaa!



Ahne lapamato elää isännän ravinnolla ja aiheuttaa muun muassa päänsärkyä, yleistä huonovointisuutta, anemiaa ja näivetystautia. Mato häädetään lääkkeillä.



Ihmisen lisäksi lapamato kelpuuttaa isännäkseen myös saukon, suden, karhun, kissan, koiran tai ketun.



Matoa voi siis olla yhtä hyvin sushissa kuin susissa.

ja

"Lapamato – harvinainen muttei hävinnyt



Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

2004;120(15):1912

Katja Pulkkinen, Anssi Karvonen ja E. Tellervo Valtonen

Kirjeitä ja mielipiteitä

LISÄYKSENÄ professori Gräsbeckin kirjeeseen sepelvaltimotaudin ja lapamatoinfektion potentiaalisesta yhteydestä haluamme kalabiologeina ja loistutkijoina muistuttaa, että vaikka lapamato on viime vuosikymmeninä huomattavasti harvinaistunut Suomessa, se ei suinkaan ole hävinnyt sukupuuttoon. Lapamatoa esiintyy edelleen paikoittain maassamme. Laajemmista lapamatoepidemioista näyttää kuitenkin olevan jo sen verran aikaa, että suurelta yleisöltä ja jopa ruoanvalmistuksen ammattilaisilta on päässyt unohtumaan, miten tietyt sisävesikalat tulee käsitellä, jotta niissä mahdollisesti esiintyvät lapamadon toukat kuolisivat.



Lapamadon toukkia voi esiintyä kalan kaikissa osissa, mutta merkittävimmät tartuntalähteet ovat ruokatottumusten vuoksi kalan lihas ja mäti. Selkein tapa loisen hävittämiseksi on kalan kunnollinen kypsennys, joka tappaa loisen varmasti. Viime aikoina on kuitenkin useiden aikakaus- ja sanomalehtien ruokapalstoilla ilmestynyt ohjeita sushin tai tuoresuolatun kalan ja mädin valmistamiseksi lapamadon potentiaalisista kantajakaloista. Ohjeissa ei ole aina mainittu, että kala ja mäti tulisi pitää pakastimessa –18 °C:ssa vuorokauden ajan toukkien tuhoamiseksi. Pelkkä suolaus ei siis tapa loisen toukkia, mutta pakastus on helppo tapa varmistaa tuoreen kalan ja mädin käyttökelpoisuus.



Lapamadon kantajakaloista on myös ollut epäselvyyttä. Loista voi esiintyä hauessa, mateessa, ahvenessa ja kiiskessä. Lisäksi kuhaan on syytä suhtautua yhtä varovasti kuin ahveneen, koska lähisukuisena lajina myös se voi olla loisen kantaja. Loista ei kuitenkaan esiinny esimerkiksi särki- tai lohikaloissa, vaan niissä esiintyy muita, ihmiselle vaarattomia heisimatolajeja, joita kuitenkin usein pidetään väärin perustein lapamatoina.



Lapamadon toukka on kapea, liidunvalkoinen, pituudeltaan noin 0,5–2 cm. Sen ympärillä ei ole monille muille loisille tyypillistä rakkulaa. Esimerkiksi särkikalojen ruumiinontelossa esiintyvää useiden senttimetrien mittaista leveää hihnamatoa ei pidä sotkea lapamatoon. Kyseessä on ihmiselle vaaraton laji, jonka esiintyminen ei estä kalan käyttöä.



Lapamadon isännäksi kelpaavat myös muut tasalämpöiset nisäkkäät, kuten kissat ja koirat. On siis tärkeää muistaa, että raa'an kalan syöttäminen kotieläimille voi altistaa nämä loistartunnalle. Mahdollisten tartuntojen poistamiseksi on lisäksi tärkeää huolehtia kissojen ja koirien säännöllisestä matolääkityksestä. Lopuksi painotamme, ettei lapamato tartu suoraan kotieläimestä ihmiseen vaan aina kalan välityksellä.



Katja Pulkkinen, FT, tutkija

Anssi Karvonen, FT, tutkija

E. Tellervo Valtonen, FT, professori

Bio- ja ympäristötieteiden laitos

PL 35 (YA), 40014 Jyväskylän yliopisto"

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…

alko oksettaa nämä jutut.



äidin tutulla oli lapsena ollut lapamato, tarkemmin en tiedä, mutta oli tullut kurkkua pitkin ylös.

noh ihan hirveitä olin uolla ku se meni mun sydämmeen!! :(

On. Paljonko haluat ostaa?

Up

ostin eilen K-marketista nyljetyn mutta perkaamattoman mateen, sisälmysten seassa sykkyrällä n. 40 cm pitkä lapamato, inhotti niin että heitin koko kalan pois.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 22:54"]

ostin eilen K-marketista nyljetyn mutta perkaamattoman mateen, sisälmysten seassa sykkyrällä n. 40 cm pitkä lapamato, inhotti niin että heitin koko kalan pois.

[/quote]

Millainen on nyljetty made?

Kissalla oli. Otin kissan peräsuolesta pilkistävän lapamadon päästä kiinni ja vedin sitä ulos noin 100 metriä.

Mäkin oon nähny lahnaa peratessa pitkän valkoisen sykkyrällä olevan joka liikkui.

Lapamato kiinnittyy ohutsuolen yläosaan. 

Lahnalla on oma loismatonsa