Lapsellani on Asperger ja menee kaverille ekaa kertaa leikkimään.

Jos et halua nimetä Aspergeriksi, kuvaile hänen käytöstään ja kerro että se on hänelle norrmaalia.



Tai että lapsellani on Asperger, joka ilmenee hitautena yms.



Aspergeriksi nimeäminen voi kyllä herättää joillekin voimakkaita mielikuvia, ymmärrän että mietityttää.

ovat nähneet tai kuulleet juttuja lapsestasi isommissa ryhmissä, joissa hän todennäköisesti on vähintään kummallinen ja omituinen. Jos näin on, kertoisin hyvien kaverien vanhemmille heti.



Muuten katsoisin, kuinka vierailu menee ja selittselisin jälkeenpäin, jos selitettävää on. Pitkän päälle kertoisin hyvien kaverien vanhemmille.



Näin siis alle 10-11-vuotiaiden kohdalla. Yläkouluikäisistä ei kertoilla enää mitään-



Myös olen melko varma, että sana asperger ei sinänsä kerro kovin monelle mitään. Kerro tarkemmin siitä, miten sen juuri teidän lapsen kohdalla näkyy ja miten asiaan voi vaikuttaa.



ja kun mulle kertoisit éttä lapsellasi on asperger, mä ajattelisin että kas, mistäs nyt tuulee kun ylensä meidän poika ei sovi yhteen toisten assien kanssa.

onhan se lapsellesikin huomattavasti mukavampaa jos esimerkiksi ei järjestetä diskoa muksuille jos kova musiikki ja tanssiminen ei ole lapsellesi paras ratkaisu.



Itse vanhempana haluaisin ehdottomasti tietää etukäteen, jos vaikka antaisin allergiselle lapselle tietämättäni häneltä kiellettyä ruokaa tai järjestäisin hupia, josta lapsi ei osaisi iloita, olisi olo vähintäänkin hölmö.



Eli kerro ihmeessä, helpottaa paitsi muita, myös lastasi. Aspergerista ei pääse eroon vaan sen kanssa eletään, ei se mikään häpeä ole.

vanhempia joilla on asennevamma. Voivat tyrmätä kaveruuden heti alkuunsa.

Seuraisin tilannetta ja etenisin hitaamman kaavan mukaan.

Itselläni kehitysvammainen lapsi ja sitä ei voi salata.

Kuopuksella saattaa olla lievä adhd ja se ei näy ulkopuolisille, niin sen salaan, koska asenne adhd lapsia kohtaan on niin nurja.

Lapseni käyttäytyy todella hyvin kylässä.

Toiset vanhemmat eivät halua lapsellensa erityislasta kaveriksi. Pelkäävät jo etukäteen ongelmia.

Joo, mäkin olen erityis(en)lapsen vanhempi. "erityisyys" ei näy päällepäin mitenkään. Olen itse ollut aika avoin asiasta ja se on ollut virhe. Kaikkei eivät ymmärrä erilaisuutta ja toisille vanhemmille se on oikea peikko ja oikeutus syrjiä lastani vaikka lapset keskenään olisivatkin hyviä kavereita. Minulle on jopa sanottu suoraan, että "en tule koskaan kutsumaan teitä meille vastavierailulle koska lapsellanne on xx".



Joten ehkä sanoisin jotenkin siten, että älkää hämmästykö; lapseni on hidas pukija tai hieman hajamielinen, saattaa unohtaa jopa olevansa kylässä ja alkaa lukea aku ankkaa kesken kaiken. Mutta lapsellani on hyvä sydän ja hän pitää lastanne hyvänä ystävänään.



Meille asperger-lapsesi olisi tervetullut leikkimään:)

ainakin kuulostelisin minkälainen ihminen vanhempi on. Niin paljon on ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä.



Omalla lapsella on niin paljon erityisiä juttuja, että päätimme kertoa lähimpien kavereiden vanhemmille. Välillä olen katuinut sitä, välillä pitänyt hyvänä ratkaisuna. Ei kai siihen yhtä vastausta ole.



Meillä on kaveruus kaikkien kanssa jatkunut ja kyläänkutsuja tulee. Kuitenkin itselläni on pelkona, ettei ystävyyttä vanhempien taholta tueta. Tähän asti kaikki on mennyt siis hyvin.



Meillekin saa tulla leikkimään, oli mikä diagnoosi vain. Ihmisiähän me kaikki.

Ei sitä kavereille tarvitse toitottaa mutta kyllä aikuisten on hyvä tietää, jotta osaavat suhtautua tilanteissa oikein.

T: kahden aspergerlapsen äiti