Isovanhemmat haluavat päättää vauvan hoidosta, miten rajata kauniisti? Hyvä tahto, mutta liikaa neuvoja. Miten sanon sen?

Mikä hyvä tahto tuossa muka on??? Missä?

Kannattaa laittaa ne rajat heti alkuun.

Antaisitko ap joitakin esimerkkejä miten isovanhemmat toimii tai ilmaisee asiat. 

Nostat vain kaikki epäkohdat esiin omassa lapsuudessa. 

Luu kurkkuun 

Haluavat päättää vai antavat neuvoja? Kumpi?

Neuvoja voi kuunnella, mutta harkiten. Esimerkiksi oman lapseni isovanhempi ohjeisti antamaan sokerivettä vatsavaivoja huutavalle vauvalle. Huonolta neuvolta vaikutti, mutta on todettu sen auttavan aivan tieteellisesti. Muuten ei tietenkään vauvalle anneta, mutta harvoin lääkkeen tapaan.

Ei tuossa ole heillä hyvää tahtoa, vaan rajattomuutta ja vallanhimoa.

Otat neuvoista vaarin. Sanot joo hyvä tehdään. Lopulta teette, niin kuin teille sopii. Kaikki joutuvat neuvoja kuulemaan. Maan tapa, mutta kun ne lapsien hoito ohjeet uusiutuva, joka sukupolvella. Vältät näin mielipahat puolin ja toisin. Vauvaa ei tarvitse hoitaa kuin vanhemmat. Leikki ikäinen voi jo joitain tunteja olla hoidossakin. 

Kerrot että sinä kysyt neuvoja jos tarvitset muuten niitä ei tarvitse tuputtaa.

Vierailija kirjoitti:

Otat neuvoista vaarin. Sanot joo hyvä tehdään. Lopulta teette, niin kuin teille sopii. Kaikki joutuvat neuvoja kuulemaan. Maan tapa, mutta kun ne lapsien hoito ohjeet uusiutuva, joka sukupolvella. Vältät näin mielipahat puolin ja toisin. Vauvaa ei tarvitse hoitaa kuin vanhemmat. Leikki ikäinen voi jo joitain tunteja olla hoidossakin. 

En todellakaan lähtisi tälle linjalle, koska niitä ohjeita saa kuunnella sitten maailman loppuun saakka. Sanoisin vaan, että kiitos neuvosta, mutta kyse on meidän lapsestamme ja hoidamme hänet miten itse parhaaksi näemme. Muistuttaisin myös, että maailma ja vauvanhoito-ohjeet on muuttuneet vuosikymmenien saatossa.

Siskoni ei antanut koskaan lastensa tulla meille kylään, eristi perheen jollakin ihmeen lailla. En tunne sukulaisiani koska tämä eristäytyminen on joka perheesnjäseneä meidän suvussa.Ostanut vuoisen aikana ihania ahjoja ja tarjonnut perheen ulos syömään, iso suku. Harvoin minua tarjotaan mihinkään juhliin. 

Minkä takia , olen kunnon ihminen, en saanut tavata heidän lapsiaan? Omia ei ole. 

Äkää laittako rajoja isovanhemmille vaan sopikaa milloin he voivat tulla kylään etukäteen. Minusta on surulista eristää apset näin. Olet varmaan nainen joka ei halua miehen vanhempien läheisyyttä.Ois kiva saada vastaus tähän kumman vanhemmista on kysysmys. 

Isoäitinä tuntuu pahalta, kun vauva huutaa täyttä kurkkua ja nuoret vanhemmat toimivat niin väärin kuin ikinä voivat. Mutta pidä suuni kiinni ja ajattelen, että itse olette hoitotapanne valinneet, minä en kerro, että 15 min sitten syötetyllä vauvalla saattaa olla edelleen nälkä.

En neuvo, en ohjeista, en ihmettele, en hoida, koska voisin vahingossa tehdä jotain väärin. Kuten antaa aliravitulle lapselle vastiketta ja silloin täysimetys menee pieleen. Mieluummin laiha ja itkuinen lapsi, joka on lähes jatkuvasti rinnalla kuin iloinen ja tyytyväinen, joka saa lisäravintoa.

Onko se neuvomista, vai vain asian ympärillä keskustelua? Jos heillä on mielipide vaikka milloin pitäisi antaa kiinteitä, niin ehkä siihen voi ottaa keskustelevan asenteen? Ei tarvi kieltää puhumasta mitään. "niin, näinhän monet sanoo... toisaalta olen kuullut että...." 

Varoisin olemasta liian tiukka kun saattaa tulla sekin päivä, että tarvitsette lastenhoitoapua. Meillä ei ollut ketään auttamassa, ja pienten lasten kanssa tulee aikoja kun on aivan helisemässä. 

Vaikka muistan kyllä että pienetkin neuvovat kommentit otti päähän, etenkin jos tiesi neuvojen olevan vanhentuneita. Jälkikäteen vaan ajatellen, yksi fiksu sukulainen kommentoi lapsiasioita että näin ne aina muuttuu, ja kymmenen vuoden välein, koko ajan ohjeet vaihtuu. Niinhän se on... jos ei isovanhemmat aivan käskytä ja pompota, niin yrittäisin luovia heidän kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa laittaa ne rajat heti alkuun.

Kyllä! Eikä antaa periksi, kun rajoja yritetään ylittää. Eikä uskoa hyväntahtoisuuteen, vallanhimoa se on. 

Välit poikki. Suojele itseäsi. Tuo on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ei antanut koskaan lastensa tulla meille kylään, eristi perheen jollakin ihmeen lailla. En tunne sukulaisiani koska tämä eristäytyminen on joka perheesnjäseneä meidän suvussa.Ostanut vuoisen aikana ihania ahjoja ja tarjonnut perheen ulos syömään, iso suku. Harvoin minua tarjotaan mihinkään juhliin. 

Minkä takia , olen kunnon ihminen, en saanut tavata heidän lapsiaan? Omia ei ole. 

Äkää laittako rajoja isovanhemmille vaan sopikaa milloin he voivat tulla kylään etukäteen. Minusta on surulista eristää apset näin. Olet varmaan nainen joka ei halua miehen vanhempien läheisyyttä.Ois kiva saada vastaus tähän kumman vanhemmista on kysysmys. 

Käytkö täysillä?

Anna neuvoa. Kuuntele kaikki - eihän lisäinfo pahitteeksi ole. Sitten päätät itse miten tehdään. 

 

Ei neuvot tarkoita, että niitä olisi pakko noudattaa. Ne tarkoittaa vain, että sinulla on vähän lisää vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Otat neuvoista vaarin. Sanot joo hyvä tehdään. Lopulta teette, niin kuin teille sopii. Kaikki joutuvat neuvoja kuulemaan. Maan tapa, mutta kun ne lapsien hoito ohjeet uusiutuva, joka sukupolvella. Vältät näin mielipahat puolin ja toisin. Vauvaa ei tarvitse hoitaa kuin vanhemmat. Leikki ikäinen voi jo joitain tunteja olla hoidossakin. 

Ei, ei,ei. Kun jää kiinni siitä, että isovanhempien käskyä... siis ystävällismielistä neuvoa ei ole noudatettu, seuraa itkua, syyllistämistä ja haukutaan selän takana. Haukutaan myös päin naamaa.

Suoraselkäisesti sanoo isovanhemmalle EI. Jos tästä isovanhempi vetää herneen nenäänsä, se on yksin sen isovanhemman ongelma. Luulisi, että isovanhemman ikäisellä olisi jo jonkinlainen kyky sietää pettymyksiä. Jos ei ole, edelleen se on sen isovanhemman ongelma. Ei sen, joka on asettanut rajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat neuvoista vaarin. Sanot joo hyvä tehdään. Lopulta teette, niin kuin teille sopii. Kaikki joutuvat neuvoja kuulemaan. Maan tapa, mutta kun ne lapsien hoito ohjeet uusiutuva, joka sukupolvella. Vältät näin mielipahat puolin ja toisin. Vauvaa ei tarvitse hoitaa kuin vanhemmat. Leikki ikäinen voi jo joitain tunteja olla hoidossakin. 

En todellakaan lähtisi tälle linjalle, koska niitä ohjeita saa kuunnella sitten maailman loppuun saakka. Sanoisin vaan, että kiitos neuvosta, mutta kyse on meidän lapsestamme ja hoidamme hänet miten itse parhaaksi näemme. Muistuttaisin myös, että maailma ja vauvanhoito-ohjeet on muuttuneet vuosikymmenien saatossa.

Tulevat muuttumaan myös  nykyiset ohjeet niin, että tämän äidin nykyinen tapa on väärä ainakin vanhentunut sitten, kun hänellä on lapsenlapsia. Silti kaikki sukupolvet ovat varttuneet  vanhentuneillakin ohjeilla. Vanhempien pitäisi itse ymmärtää välttää pahimpia mokia, olivatpa ne uusia tai vanhoja.

Tuttua. Kaiken huippu oli että surivat toisen lapsemme syntymää niin paljon että sen jälkeen aivan tosissaan tulivat ehdottamaan että he adoptoisivat esikoisemme. Ettei esikoisen tarvitse kärsiä vauvasta vaan saisi olla ainokainen ja saada kaiken huomion. Ja olivat siis oikeasti tosissaan. Ehdotus oli niin käsittämätön että menin sanattomaksi.

Neuvominen ym loppui kun emme enää vastanneet siihen mitään ja teimme tietysti kuten halusimme. Kaikessa. Ja esikoinen pysyi ihan meillä omassa kodissaan 😅