Isovanhemmat haluavat päättää vauvan hoidosta, miten rajata kauniisti? Hyvä tahto, mutta liikaa neuvoja. Miten sanon sen?

Vierailija kirjoitti:

Isoäitinä tuntuu pahalta, kun vauva huutaa täyttä kurkkua ja nuoret vanhemmat toimivat niin väärin kuin ikinä voivat. Mutta pidä suuni kiinni ja ajattelen, että itse olette hoitotapanne valinneet, minä en kerro, että 15 min sitten syötetyllä vauvalla saattaa olla edelleen nälkä.

En neuvo, en ohjeista, en ihmettele, en hoida, koska voisin vahingossa tehdä jotain väärin. Kuten antaa aliravitulle lapselle vastiketta ja silloin täysimetys menee pieleen. Mieluummin laiha ja itkuinen lapsi, joka on lähes jatkuvasti rinnalla kuin iloinen ja tyytyväinen, joka saa lisäravintoa.

No hyvä, että et puutu ja hoida. Todennäköisesti nimittäin olet väärässä. Et elä sen lapsen kanssa 24/7, joten et tiedä mistä hänellä milloinkin tulee itku. Ne tietävät, jotka elävät siellä 24/7.

Vauvallahan on siis muitakin tarpeita ja olotiloja kuin nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Onko se neuvomista, vai vain asian ympärillä keskustelua? Jos heillä on mielipide vaikka milloin pitäisi antaa kiinteitä, niin ehkä siihen voi ottaa keskustelevan asenteen? Ei tarvi kieltää puhumasta mitään. "niin, näinhän monet sanoo... toisaalta olen kuullut että...." 

Varoisin olemasta liian tiukka kun saattaa tulla sekin päivä, että tarvitsette lastenhoitoapua. Meillä ei ollut ketään auttamassa, ja pienten lasten kanssa tulee aikoja kun on aivan helisemässä. 

Vaikka muistan kyllä että pienetkin neuvovat kommentit otti päähän, etenkin jos tiesi neuvojen olevan vanhentuneita. Jälkikäteen vaan ajatellen, yksi fiksu sukulainen kommentoi lapsiasioita että näin ne aina muuttuu, ja kymmenen vuoden välein, koko ajan ohjeet vaihtuu. Niinhän se on... jos ei isovanhemmat aivan käskytä ja pompota, niin yrittäisin luovia heidän kanssaan. 

Lapsellani on kovin kaikkitietävä mummo. Ihan kaikki meidän tavat on mummon mielestä väärin. Tämän myös kovaäänisesti ja pilkallisesti ilmoittaa. Esim allergiat on ihan vaan mielikuvituksen tuotetta. Ei tuollaiselle vaan voi jättää lasta hoitoon. Luottamus 0. Edellä mainituista syistä johtuen ei juurikaan olla mummon kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Isoäitinä tuntuu pahalta, kun vauva huutaa täyttä kurkkua ja nuoret vanhemmat toimivat niin väärin kuin ikinä voivat. Mutta pidä suuni kiinni ja ajattelen, että itse olette hoitotapanne valinneet, minä en kerro, että 15 min sitten syötetyllä vauvalla saattaa olla edelleen nälkä.

En neuvo, en ohjeista, en ihmettele, en hoida, koska voisin vahingossa tehdä jotain väärin. Kuten antaa aliravitulle lapselle vastiketta ja silloin täysimetys menee pieleen. Mieluummin laiha ja itkuinen lapsi, joka on lähes jatkuvasti rinnalla kuin iloinen ja tyytyväinen, joka saa lisäravintoa.

Neuvolassako ei puututa aliravitun vauvan painoon? 

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Kaiken huippu oli että surivat toisen lapsemme syntymää niin paljon että sen jälkeen aivan tosissaan tulivat ehdottamaan että he adoptoisivat esikoisemme. Ettei esikoisen tarvitse kärsiä vauvasta vaan saisi olla ainokainen ja saada kaiken huomion. Ja olivat siis oikeasti tosissaan. Ehdotus oli niin käsittämätön että menin sanattomaksi.

Neuvominen ym loppui kun emme enää vastanneet siihen mitään ja teimme tietysti kuten halusimme. Kaikessa. Ja esikoinen pysyi ihan meillä omassa kodissaan 😅

Sairasta. Suuttuivatko kun ette antaneet lastanne heille adoptioon? 

Kauhean monta ihmistä täällä (vai pari ... ) jotka härkäpäisesti tietävät itse, myös ilman kokemusta eli ensimmäisen lapsensa kanssa, miten lapsi hoidetaan alusta loppuun.

Voi niillä isovanhemmilla olla jotain hyviäkin neuvoja. Ja voi olla ihan vääriäkin neuvoja.

Usein etenkin ensimmäisen lapsen kanssa ne uudet vanhemmat on hyvin mustavalkoisia.  Ja stressaavat siksi aivan turhaan. Suurin osa asioista on sellaisia, ettei tarvitse stressata. Suuri osa asioista on myös sellaisia, ettei voi etukäteen päättää että me tehdään sitten näin - jos vauva onkin aivan toisenlainen. Esim on päätetty, että nukkuu aina päiväunet ulkona - jos ei nukukaan kuin sylissä tai kantoliinassa.

Isovanhempi on jo oppinut pyöristämään kulmia. Ja ei, en ole itse isovanhempi. Omat lapset on teinejä. Ja kasvattaminen on vaikeaa. Ehkä kaikkia neuvoja ei kannata suodattaa pois, saattaa siellä olla joku toimivakin. Jossain vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Anna neuvoa. Kuuntele kaikki - eihän lisäinfo pahitteeksi ole. Sitten päätät itse miten tehdään. 

 

Ei neuvot tarkoita, että niitä olisi pakko noudattaa. Ne tarkoittaa vain, että sinulla on vähän lisää vaihtoehtoja.

Joo, hyviä vaihtoehtoja kuten se, että.vauvalle ei tarvitse ostaa autoon turvakaukaloa, pyykkikori jossa on pari pyyhettä pehmusteena ajaa saman asian. Kyllä, ihan tosissaan oli, kun meidän "tuhlaamista" kritisoi.

Haistata suoraan. Sano, että menevät helvettiin. Lapsi on sinun ja voit tehdä sillä mitä itse tahdot, kunnes lastensuojeluviranomaiset ja poliisit tulevat paikalle. Et ole riittävän kypsä äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Kaiken huippu oli että surivat toisen lapsemme syntymää niin paljon että sen jälkeen aivan tosissaan tulivat ehdottamaan että he adoptoisivat esikoisemme. Ettei esikoisen tarvitse kärsiä vauvasta vaan saisi olla ainokainen ja saada kaiken huomion. Ja olivat siis oikeasti tosissaan. Ehdotus oli niin käsittämätön että menin sanattomaksi.

Neuvominen ym loppui kun emme enää vastanneet siihen mitään ja teimme tietysti kuten halusimme. Kaikessa. Ja esikoinen pysyi ihan meillä omassa kodissaan 😅

Jeesus miten toiset voivat seota lapsenlapsista. Onneksi en ole mikään erityisen lapsirakas, niin en hirveästi pelkää tuota omalla kohdalla. Saa tytär sitten lempeästi läimäistä jos joskus yritän sekoilla. Ei lapsenlapsia vielä, ei todellakaan kiire tai pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ei antanut koskaan lastensa tulla meille kylään, eristi perheen jollakin ihmeen lailla. En tunne sukulaisiani koska tämä eristäytyminen on joka perheesnjäseneä meidän suvussa.Ostanut vuoisen aikana ihania ahjoja ja tarjonnut perheen ulos syömään, iso suku. Harvoin minua tarjotaan mihinkään juhliin. 

Minkä takia , olen kunnon ihminen, en saanut tavata heidän lapsiaan? Omia ei ole. 

Äkää laittako rajoja isovanhemmille vaan sopikaa milloin he voivat tulla kylään etukäteen. Minusta on surulista eristää apset näin. Olet varmaan nainen joka ei halua miehen vanhempien läheisyyttä.Ois kiva saada vastaus tähän kumman vanhemmista on kysysmys. 

Käytkö täysillä?

Nyt kelpaan perheelle ja lapset , nuoret käyvät säännöllisesti kylässä. Ihan täysillä käyn.

Kateus se vie kalatkin merestä. Olen se onnistunut yksilö taloudellisesti, hyvät tienistit ollut aina ,  joten kelpaan jakamaan ison perintöni .....

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ei antanut koskaan lastensa tulla meille kylään, eristi perheen jollakin ihmeen lailla. En tunne sukulaisiani koska tämä eristäytyminen on joka perheesnjäseneä meidän suvussa.Ostanut vuoisen aikana ihania ahjoja ja tarjonnut perheen ulos syömään, iso suku. Harvoin minua tarjotaan mihinkään juhliin. 

Minkä takia , olen kunnon ihminen, en saanut tavata heidän lapsiaan? Omia ei ole. 

Äkää laittako rajoja isovanhemmille vaan sopikaa milloin he voivat tulla kylään etukäteen. Minusta on surulista eristää apset näin. Olet varmaan nainen joka ei halua miehen vanhempien läheisyyttä.Ois kiva saada vastaus tähän kumman vanhemmista on kysysmys. 

Monissa suvuissa on näitä vanhapiika-tätejä, jotka haluavat päästä osalliseksi jonkun toisen perheestä ja lapsiperhe-elämästä. Älkää päästäkö näitä päsmäämään ydinperheeseenne! Siihen on ihan syynsä, että ovat  ilman jääneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitinä tuntuu pahalta, kun vauva huutaa täyttä kurkkua ja nuoret vanhemmat toimivat niin väärin kuin ikinä voivat. Mutta pidä suuni kiinni ja ajattelen, että itse olette hoitotapanne valinneet, minä en kerro, että 15 min sitten syötetyllä vauvalla saattaa olla edelleen nälkä.

En neuvo, en ohjeista, en ihmettele, en hoida, koska voisin vahingossa tehdä jotain väärin. Kuten antaa aliravitulle lapselle vastiketta ja silloin täysimetys menee pieleen. Mieluummin laiha ja itkuinen lapsi, joka on lähes jatkuvasti rinnalla kuin iloinen ja tyytyväinen, joka saa lisäravintoa.

No hyvä, että et puutu ja hoida. Todennäköisesti nimittäin olet väärässä. Et elä sen lapsen kanssa 24/7, joten et tiedä mistä hänellä milloinkin tulee itku. Ne tietävät, jotka elävät siellä 24/7.

Vauvallahan on siis muitakin tarpeita ja olotiloja kuin nälkä.

No jos lapsen itkuun ei vastata, niin väärinhän ne hoitaa.

Ja ei, ei ne vauvan vanhemmat aina tiedä. Ihan bullshittiä ja taas sellaista äitiyden glorifiointia, että äiti tietää. No ei tiedä kaikkea. Sen takia on NEUVOLAT että joku kertoo mitä tehdään.

Kauhean monta ihmistä täällä (vai pari ... ) jotka härkäpäisesti tietävät itse, myös ilman kokemusta eli ensimmäisen lapsensa kanssa, miten lapsi hoidetaan alusta loppuun.

Voi niillä isovanhemmilla olla jotain hyviäkin neuvoja. Ja voi olla ihan vääriäkin neuvoja.

Usein etenkin ensimmäisen lapsen kanssa ne uudet vanhemmat on hyvin mustavalkoisia.  Ja stressaavat siksi aivan turhaan. Suurin osa asioista on sellaisia, ettei tarvitse stressata. Suuri osa asioista on myös sellaisia, ettei voi etukäteen päättää että me tehdään sitten näin - jos vauva onkin aivan toisenlainen. Esim on päätetty, että nukkuu aina päiväunet ulkona - jos ei nukukaan kuin sylissä tai kantoliinassa.

Isovanhempi on jo oppinut pyöristämään kulmia. Ja ei, en ole itse isovanhempi. Omat lapset on teinejä. Ja kasvattaminen on vaikeaa. Ehkä kaikkia neuvoja ei kannata suodattaa pois, saattaa siellä olla joku toimivakin. Jossain vaiheessa. 

Jokainen päättää ihan itse, mistä niitä neuvoja haluaa. Eikä se ettei ota niitä isovanhemmilta tarkoita, etteikö niitä ottaisi neuvolasta, lastenlääkäriltä, muilta vanhemmilta, kasvatusammattilaisilta, ravitsemusterapeuteilta jne.

Anoppini oli koko ajan neuvomassa ja ikävä kyllä sellaisia sadan vuoden takaa neuvoja (hän oli 73 kun vauva syntyi). Olisi pitänyt juottaa mehua pariviikkoiselle, antaa karkkia nelikuiselle ja jättää vauva yksin itkemään aina kun se itkee. Sietämätöntä.

Oma äitini taas (71) oli myös koko ajan neuvomassa. Hän googlasi paljon uusia ohjeita vauvan hoitoon ja jankkasi jatkuvasti juuri niitä samoja asioita mitä neuvolakin ohjeistaa ja joita me tietenkin tehtiinkin koko ajan. Oli kuin neuvolan täti olisi päivittäin papukaijana pälättämässä tauotta samoja ohjeita. Ne ohjeet oli kyllä hyviä, mutta aiis kaikki jo ennestään erittäin hyvin tiedossa ja joka päivä jo käytössä. Sietämätöntä siis sekin. 

Vierailija kirjoitti:

Haistata suoraan. Sano, että menevät helvettiin. Lapsi on sinun ja voit tehdä sillä mitä itse tahdot, kunnes lastensuojeluviranomaiset ja poliisit tulevat paikalle. Et ole riittävän kypsä äidiksi.

Sinullapa kypsät neuvot olikin. Haistattelua. Huh huh.... 

Ilman että tietää minkätyyppisistä neuvoista on kyse, onko aivan sekopäistä kuten "ei tarvi turvakaukaloa" vai onko sellaista jossa ehkä totuuden siemen "jos on monen tunnin päiväunet niin ehkä siksi ei illalla nukahda" 

Vierailija kirjoitti:

Kauhean monta ihmistä täällä (vai pari ... ) jotka härkäpäisesti tietävät itse, myös ilman kokemusta eli ensimmäisen lapsensa kanssa, miten lapsi hoidetaan alusta loppuun.

Voi niillä isovanhemmilla olla jotain hyviäkin neuvoja. Ja voi olla ihan vääriäkin neuvoja.

Usein etenkin ensimmäisen lapsen kanssa ne uudet vanhemmat on hyvin mustavalkoisia.  Ja stressaavat siksi aivan turhaan. Suurin osa asioista on sellaisia, ettei tarvitse stressata. Suuri osa asioista on myös sellaisia, ettei voi etukäteen päättää että me tehdään sitten näin - jos vauva onkin aivan toisenlainen. Esim on päätetty, että nukkuu aina päiväunet ulkona - jos ei nukukaan kuin sylissä tai kantoliinassa.

Isovanhempi on jo oppinut pyöristämään kulmia. Ja ei, en ole itse isovanhempi. Omat lapset on teinejä. Ja kasvattaminen on vaikeaa. Ehkä kaikkia neuvoja ei kannata suodattaa pois, saattaa siellä olla joku toimivakin. Jossain vaiheessa. 

Mulle eniten stressiä vauva-aikana aiheutti mummo, joka kävi neuvomassa ihan kaikessa, miltei joka päivä. Myös vauvaan liittymättömissä asioissa. Miniko oikeasti jaksaisi olla jatkuvasti "neuvottavana"? Kun hitto et osaa edes pyyhkeitä taitella kaappiin oikealla tavalla, ja tätä moititaan toistuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitinä tuntuu pahalta, kun vauva huutaa täyttä kurkkua ja nuoret vanhemmat toimivat niin väärin kuin ikinä voivat. Mutta pidä suuni kiinni ja ajattelen, että itse olette hoitotapanne valinneet, minä en kerro, että 15 min sitten syötetyllä vauvalla saattaa olla edelleen nälkä.

En neuvo, en ohjeista, en ihmettele, en hoida, koska voisin vahingossa tehdä jotain väärin. Kuten antaa aliravitulle lapselle vastiketta ja silloin täysimetys menee pieleen. Mieluummin laiha ja itkuinen lapsi, joka on lähes jatkuvasti rinnalla kuin iloinen ja tyytyväinen, joka saa lisäravintoa.

Neuvolassako ei puututa aliravitun vauvan painoon? 

Tarvitseeko odottaa sinne neuvolaan asti, jos toisella olisi tietoa? 

Ohjeet ja käytännöt muuttuvat. Suurimmassa osassa asioista toimitaan eri tavalla kuin isoäidin aikaan. On silti tyhmää jättää automaattisesti kaikki neuvot kuulematta. 

Vierailija kirjoitti:

Isoäitinä tuntuu pahalta, kun vauva huutaa täyttä kurkkua ja nuoret vanhemmat toimivat niin väärin kuin ikinä voivat. Mutta pidä suuni kiinni ja ajattelen, että itse olette hoitotapanne valinneet, minä en kerro, että 15 min sitten syötetyllä vauvalla saattaa olla edelleen nälkä.

En neuvo, en ohjeista, en ihmettele, en hoida, koska voisin vahingossa tehdä jotain väärin. Kuten antaa aliravitulle lapselle vastiketta ja silloin täysimetys menee pieleen. Mieluummin laiha ja itkuinen lapsi, joka on lähes jatkuvasti rinnalla kuin iloinen ja tyytyväinen, joka saa lisäravintoa.

Olet ajatuksiltasi kuin minun anoppini aikoinaan. Esikoinen huusi koko ajan muutaman ensimmäisen kuukauden ajan. Anoppi tosin neuvoi ja ohjeisti,  kiersi ristiäisissäkin kaikki vieraat läpi painostamassa heitä sanomaan minulle, että maitoni ei riitä ja pitää antaa korviketta. Neuvolan punnitusten ja syöttöpunnitusten mukaan vauva sai hyvin ravintoa ja paino nousi hyvin pelkällä rintamaidolla. Lääkärikin sanoi, että jotkut vauvat vain ovat tuollaisia huutajia. 

Kolme keskimmäistä lasta oli tyytyväisiä, söivät ja nukkuivat, mutta kuopus sitten taas samanlainen koliikkivauva kuin esikoinen. Tiedoksi vielä, että alkuun vauvat tosiaan voivat asua rinnalla ja tilaavat näin lisää maitoa.

Omat lapseni ovat jo aikuisia ja jos joskus lapsia saavat, en varmasti anna ohjeita kuin pyynnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni ei antanut koskaan lastensa tulla meille kylään, eristi perheen jollakin ihmeen lailla. En tunne sukulaisiani koska tämä eristäytyminen on joka perheesnjäseneä meidän suvussa.Ostanut vuoisen aikana ihania ahjoja ja tarjonnut perheen ulos syömään, iso suku. Harvoin minua tarjotaan mihinkään juhliin. 

Minkä takia , olen kunnon ihminen, en saanut tavata heidän lapsiaan? Omia ei ole. 

Äkää laittako rajoja isovanhemmille vaan sopikaa milloin he voivat tulla kylään etukäteen. Minusta on surulista eristää apset näin. Olet varmaan nainen joka ei halua miehen vanhempien läheisyyttä.Ois kiva saada vastaus tähän kumman vanhemmista on kysysmys. 

Mitä sinä yrität sanoa? En saanut kommentistasi mitään tolkkua.

Minulla on erittäin etäiset välit anoppiini, syystä että hän ei koskaan halunnutkaan minuun edes tutustua. Ei edes sukunimeäni muista, ei ole koskaan muistanut syntymäpäivinä tai jouluna, ei ole ikinä edes kysynyt opinnoistani, työstäni tai ylipäätään yhtään mistään.

Siksi tuntui todella omituiselta, että yhtäkkiä monen vuoden jälkeen hän onkin lapsen takia yhtäkkiä iholla koko ajan, soittaa kymmenen kertaa päivässä ja jankuttaa jotain ihan koko ajan. Jatkuvasti oven takana.

Eli ei se että joku on sinulle sukua tai miehellesi sukua tarkoita automaattisesti, että ko ihmiset olisivat läheisiä tai heidät kokisi luotettavaksi tai kivaksi tiedonlähteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Kaiken huippu oli että surivat toisen lapsemme syntymää niin paljon että sen jälkeen aivan tosissaan tulivat ehdottamaan että he adoptoisivat esikoisemme. Ettei esikoisen tarvitse kärsiä vauvasta vaan saisi olla ainokainen ja saada kaiken huomion. Ja olivat siis oikeasti tosissaan. Ehdotus oli niin käsittämätön että menin sanattomaksi.

Neuvominen ym loppui kun emme enää vastanneet siihen mitään ja teimme tietysti kuten halusimme. Kaikessa. Ja esikoinen pysyi ihan meillä omassa kodissaan 😅

Meillä ei mennyt noin pitkälle, mutta jouduttiin kyllä kuuntelemaan just tuota huolta, että miten se esikoinen kärsii kun joutuu jakamaan huomion ym. Meillä lapset jo isoja ja tuolla mummolassa aina suosineet esikoista, muut lapset ovat kai pakollinen paha.

Esikoisen ja meidän välejä ovat myös pyrkineet nakertamaan ja siinä jonkun verran onnistuneet, raha jota meidän selän takana lapselle syytävät ja kummallinen palvonta jossa lapsi pienempänä sai vaikka lyödä isovanhempaa ja kun me puututtiin niin meistä tehtiin pahoja ja ankaria lapsen silmissä kun ei lasta saa kieltää. Toki meidän muita lapsia he kielsi ankarasti esim. tulemasta samaan huoneeseen missä mummo ja esikoinen leikki.

Ja kyllä, rajoitettiin yhteydenpitoa reilusti eikä lapset menneet sinne ilman meitä ollenkaan kun meno oli niin outoa mutta eipä se kokonaan estänyt kirjeitä ym.