Auttakaa rajojen määrittelyssä!

Ja noihin kaikkiin vaikuttaa se, millä tuulella on. Jos on rakastunut, sietää ihmisiltä ihan erilaista käytöstä kuin vaikka masentuneena. Mun ohjenuora on suurinpiirtein se, että jos tapaaminen ihmisen kanssa vie enemmän energiaa kuin häneltä saa, en paljon tapaile. Oli kyseessä sitten lähisukulainen tai työkaveri.

tuollaista rajaa vetää että ei tapaa jos energiaa kuluu enemmän kuin saa, kyllä minä tapaan isoäitiäni 95v, pari kertaa viikossa vaikka todella energiaa kuluu enemmän kuin häneltä saan ja tässä tapauksessa en edes koskaan tule saamaan sitä koska hänen tilanteesaan ei ole muuta kuin alaspäin menoa.



Ajoittaisia tälläisiä tapauksia on tietenkin eihän sitä voi ystäviä valita niin että heille ei mitään anna.

Olen elänyt elämän, jossa rajat on lapsuudesta alkaen asetettu puutteellisesti. Tämän takia olen, kilttinä tyttönä, omaksunut toisinaan liian jäykät rajat, toisinaan liian lepsut, koko elämäni on ollut yhtä takkua. Olen antanut itseäni käyttää hyväksi, ja toisinaan olen katkonut ihmissuhteita tai kääntänyt selkäni läheisilleni.

Nyt olen aikuinen nainen ja olisi vihdoin aika opetella asettamaan järkevät rajat. Auttakaa minua kuitenkin tässä!

Eli: kenen mielipiteistä oikeasti kannattaa välittää? Kenen suuttumus on hyvä ottaa vastaan, kenen ei? Kenet voi etäännyttää jos siltä tuntuu? Ei kai se aivan mielihyväperiaatteella mene sekään?

Onko sinusta perhe kaiken a ja o? Kuka sitten tulee? Ystävät? Sukulaiset? Työyhteisö?

Toivottavasti joku ymmärsi sekavan aloitukseni!

Kenen mielipiteistä pitäisi välittää? Mun mielestäni ei tavallaan kenenkään muun kuin omistaan sellaisissa asioissa, jotka ovat täysin omiasi. Perheessä koko (ydin)perheen, ja isovanhempien tms. siinä määrin, miten läheisiä oikeasti ovat. Tuokin lähinnä niin, että se kannattaa, koska siten isovanhemmille tulee läheisempi suhde perheeseen.

Kenen suuttumusta sun pitäisi ottaa vastaan? Ja mistä asioista? Mä en ainakaan kovin usein joudu tilanteisiin, jossa joku olisi mulle kovin suuttunut. Ja sellaiset tilanteet toki selvitetään.

Kuulostaa aika lailla siltä, että sä et oikein kykene luomaan ihan oikeita, syviä ihmissuhteita. Koska sellaisissa tuollaisia asioita ei juurikaan joudu pohtimaan. Siis esim. tuota tärkeysjärjestystä. Totta kai perhettään pitää ajatella ensin, mutta myös ystävyyssuhteista täytyy pitää hyvää huolta. Hyvä työyhteisö antaa enemmän kuin ottaa, ja sukulaiset... noh, nykysuomessa ei välttämättä serkkujen kanssa enää niin hengailla.