Lue keskustelun säännöt.
Mä veikkaan että mun lapsuus ei ollut normaali, voitko sanoa mielipiteesi?
10.06.2025 |
En siis oikeastaan tiedä millaisia lapsuuksia muilla on, joten en tiedä mikä on normaalia ja mikä ei. En ole puhunut näistä ääneen, mutta haluaisin vahvistuksen, että onko tapahtuneet asiat olleet teidänkin mielestä väärin. Asioita olen alkanut pohtimaan nyt vasta 30vuotiaana.
- Lapsena täysi-ikäinen isoveli hakkasi mut lähes päivittäin. Vanhemmat ei puuttuneet asiaan.
-äiti pelotteli helvetillä ja maailmanlopulla, pakotti polvirukoukseen ja rukoilemaan ääneen.
Hän ei koskaan sanonut minusta mitään hyvää, ei pitänyt sylissä eikä kehunut tai sanonut rakastavansa. Hän jopa kielsi vieraita sanomasta minulle mitään hyvää. Hän myös raivosi ja tukisti vaikka olin aivan superkiltti ja käytännössä näkymätön.
-isä ei ottanut minuun mitään kontaktia, paitsi kännissä pyysi sänkyynsä viereen ja kosketteli suihkussa alapäätäni.
Että tällasta tänään.
Kommentit (15)
Ihan perus lapsuushan tuo oli maassa nimeltä Suomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua, tuo uskonnollinen tausta ja vanhempien mahdolliset mielenterveys ongelmat on monesti hyvin julma kokemus lapselle, kasvatus on pelottelua, perheen ongelmiin ei edes haeta apua, uskotaan sinisilmäisen to että Jumala yksin voi auttaa ja kun vielä kaikki synnit saa anteeksi, niin itseään ei edes yritetä kehittää...
Mulla ei ollut kuin äiti ja samastuin tähän
"Hän ei koskaan sanonut minusta mitään hyvää, ei pitänyt sylissä eikä kehunut tai sanonut rakastavansa. Hän jopa kielsi vieraita sanomasta minulle mitään hyvää. Hän myös raivosi ja tukisti vaikka olin aivan superkiltti ja käytännössä näkymätön"
Tuo on tietenkin asia minkä ei pitäisi olla missään määrin normaalia, mutta itsekin väkivaltaisen lapsuuden eläneenä ja laitoskierteen kokeneena on joutunut huomaamaan, että valitettavan normaalia tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin päihde, -väkivalta,- ja mielenterveysongelma"perheessä" ja tuo kaikki on niin tuttua. Kun äiti hetkeksi raitistui hän oli uskossa, kunnes sama ralli taas alkoi.
Valitettavasti minulla oli hyvinkin samanlaista. Isoveli pahoinpiteli minua viimeisen kerran ollessaan 20-vuotias. Silloin nauroin pilkallisesti suoraan päin naamaan ja kutsuin häntä hulluksi. Yllättäen loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kävi suihkussa tuo sama. Mikä sairainta, äitinikään ei puuttunut asiaan vaikka näki.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti minulla oli hyvinkin samanlaista. Isoveli pahoinpiteli minua viimeisen kerran ollessaan 20-vuotias. Silloin nauroin pilkallisesti suoraan päin naamaan ja kutsuin häntä hulluksi. Yllättäen loppui siihen.
Ja jos joku miettii oliko veljeni jotenkin syrjäytynyt tms. niin ei. Hän opiskeli tuolloin yliopistossa, oli käynyt armeijan menestyksekkäästi, tyttöystäväkin oli. Varmaan oikein ihannevävy 😣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauhea lapsuus. Ympärilläsi on ollut vain umpihulluja, tavalla tai toisella väkivaltaisia sekopäitä.
Ei ole normaalia, paitsi sisarusten välinen monenlainen nahistelu on varmasti aika yleistä, mutta ei tietenkään sentään päivittäin hakkaaminen. Nahisteluunkin kuuluu vastavuoroisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua, tuo uskonnollinen tausta ja vanhempien mahdolliset mielenterveys ongelmat on monesti hyvin julma kokemus lapselle, kasvatus on pelottelua, perheen ongelmiin ei edes haeta apua, uskotaan sinisilmäisen to että Jumala yksin voi auttaa ja kun vielä kaikki synnit saa anteeksi, niin itseään ei edes yritetä kehittää...
Niin. Itselläni oli juopotteleva, avoimen itsetuhoinen isä ja aggressiivinen, narsistisella tavalla käyttäytyvä ja riehuva äiti (näistä äiti on saanut enemmän tuhoa aikaiseksi). En tiedä mitä "apua" yhteiskunta olisi voinut tarjota. Mitään diagnooseja vanhemmilla ei ole, ja näin aikuisena pidän sitä heille oikeana päätöksenä. Olihan kaikkien osapuolten elämä kurjuutta, mutta suurella todennäköisyydellä viranomaiset olisivat vain kurjistaneet elämää lisää. Diagnoosi olisi saattanut johtaa työttömyyteen, mt-"hoidot" aiheuttavat usein potilaille vakavia haittoja ja vaurioita, ja diagnoosi olisi mahdollistanut kaikenlaiset pakkotoimenpiteet. Lopulta eron jälkeen isä asui likaisessa murjussa, mutta sekin oli kuitenkin parempi kuin että jotkut viranomaiset olisivat kyylänneet isän elämää tai että isä olisi väkisin raahattu jonnekin "hoito"laitokseen pakkotoimenpiteiden kohteeksi "omaksi parhaakseen" ilman oikeuksia. Äidin puuhiin taas tuskin olisi puututtu muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia, paitsi sisarusten välinen monenlainen nahistelu on varmasti aika yleistä, mutta ei tietenkään sentään päivittäin hakkaaminen. Nahisteluunkin kuuluu vastavuoroisuus.
Sisarusten välinen "nahistelu" ei ole normaalia.
Se on henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka pitää saada vanhempien toimesta loppumaan.
Tuskin kukaan aikuinenkaan haluaisi elää samassa kodissa ihmisen kanssa, joka esim. v#ttuilee, sortaa ja nipistelee jatkuvasti. Kuin asuisi yhdessä kiusaajansa kanssa.
Olen opettajana puuttunut tähän useita kertoja. Aika usein vanhemmat ovat ihan ihmeissään, eivätkä ole tajunneet, minkälaiselle piinalle ovat lapsensa alistaneet. Edelleen jotenkin sitkeästi ajatellaan, että sisarusten "kuuluu" tapella. Ei kuulu. Omat lapseni olen opettanut rakastamaan ja kunnioittamaan toisiaan ja aina olemaan toistensa puolella. Niitä vihollisia on ihan riittävästi perheen ulkopuolella, niitä ei perheen sisälle anneta syntyä.
Olen tehnyt tästä myös huoli-ilmoituksen, koska vanhempi kieltäytyi vastuustaan ja lapsi oireili monin tavoin psyykkisesti sekä oli myös fyysisesti ruhjeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, kun käsittelet asioita ja tästä oli hyvä lähteä liikkeelle, että kerroit tänne. Seuraavaksi kannattaa puhua ammattilaiselle, niin saat hyvän tuen jatkoon.
Auts.