Lapsettomat pariskunnat, suunniteletteko hyvinkin tarkkaan mitä syötte kunakin päivänä?
Vai menettekö pitkälti fiiliksen mukaan?
Lisäksi kyssäri.
Kuinka monta prosenttia arvioisit ruuan "haukkaavan" keskinäisestä päivittäisestä kommunikoinnista välillänne?
Mitä muita tuntemuksia?
Kommentit (32)
Ihan fiiliksen mukaan mennään. Arkisin pääasiassa wolttaamme ja viikonloppuisin mietimme aamulla mitä lounaaksi syödään.
"Kaikki lapselliset on olleet joskus lapsettomia, joten he kyllä tietävät täsmälleen millaista on lapsivapaan elämä".
"Syökö lapsettomat ruokaa?"
Lol
Ei suunnitella tarkkaan, ei puhuta paria lausetta enempää. Teitkö lapsia 15-vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelemme viikon ruokalistan.
Mitä tarkoitat tuolla kommunikaatiojutulla?
Sama, teemme koko viikon ruoat valmiiksi jääkaappiin/pakastimeen. Kumpikaan meistä ei ole kiinnostunut puhumaan ruoasta päivittäin (mitä syötäisiin tänään?), joten tämä ratkaisu minimoi sen keskustelun määrän.
En ole lapseton, lapset muuttaneet jo omilleen. Mutta, emme mieheni kanssa suunnittele viikon ruokalistaa. Jääkaapista yleensä löytyy jotain, mistä laittaa ruokaa. Viikonloppuisin, ehkä jotain suunniteltua.
No vastaanpas vaan vaikka lapsia on. Mulla alkaa ens viikolla yövuorot ja mä suunnittelen tarkkaan mitä ruokaa jaksan ylipäätään vääntää,on syöjänä vain minä tai minä ja puoliso tai me kaikki. Osasta päiviä puoliso juoksee lapsen kanssa harrastuksissa, eli ruuan teko jää minulle. Se mitä "oudon" unirytmin kanssa jaksan tehdä, ruuat valikoituu sen mukaan. Herätessä pää saattaa olla pari tuntiakin sumussa, eli tyyliin enemmän vain mikron ääni kuuluu keittiössä tai valmiit tuotteet vain uunipellille lämpenemään. Pää sumussa olen pilkkonut sormenikin leikkuulaudalla, joten helppoja ruokia etten telo itseäni taas, joten minimoin itseltäni yövuorojen aikaan terävien veitsien käytönkin.
Minä suunnittelen, jotta ruoat riittää, koska minulle hyvä ravitsemus, joka ei tarkoita pelkkiä sopivia määriä kaloreita, ravintoaineita ja vitamiinejä vaan kokonaisvaltaista ja myös esteettistä nautintoa on tärkeää ja osa mielenterveyteni hoitamisesta. Mies ei suunnittele. Jos hän saisi päättää, hän söisi ensin juustot ja makkarat paljaaltaan suoraan jääkaapista ja sitten loppuviikon paljaaltaan riisiä. Siispä joudun piilottamaan ne juustot ja makkarat, koska minä en voi syödä paljaaltaan riisiä.
Mutta en nyt niin tarkkaan suunnittele päiviä eteenpäin. Suunnittelen vain jaksamisen mukaan ja niin, että ensinnä pilaantuvat ruoka-aineet tulee ensin käytetyksi ja jos on vaikka huonoja säitä ulkoilla niin silloin laitetaan pitkää kypsytystä vaativia ruokia, kuten hernekeittoa, punajuurigratiinia ja kaalipataa. Kun on kiirettä puutarhassa kuten nyt, niin laitetaan ruokia, joitten valmistukseen ei kulu paljoa aikaa ja joita voi syödä samasta padasta vaikka useamman päivän eli esimerkiksi nyt kaurattoa ja villivihannessalaattia. Kun on hyviä kalastussäitä, kuten nyt on ja kalastettaisiin, jos ei olisi niin kiirettä puutarhassa, niin niille päiville on grillievästä. Kuten myös grillaaminen pysäyttää adhd-ihmisillä ylettömyyksiin menevän touhuilun ja niinpä tänään on vuorossa vauva-palsta ja grillausta.
9 jatkaa, ja siis puhutaan aika paljon ruoasta.
Ap, kertoisitko mitä tarkoitat tuolla kommunikaatiolla.
Ei suunniteltu kun oltiin lapsettomia, eikä juuri nytkään suunnitella kun meillä on lapsi. Ruuasta puhutaan tasan sen verran, että kumpi käy kaupassa, ja että jääkaapissa/pakasteessa on sitä, tätä ja tuota, niistä voisi tehdä jotakin.
sunnuntaina viikkosuunnitelma pääruuasta. yhteinen seurusteluhetki ruuan parissa. suunnitelmaan kuuluu myös herkut ,esim teenkä täytekakun,mustikkapiirakan. kumpi tekee ja mitä tekee. toki poikkeamiakin on. viikonloppunaruokaostokset suunnitelman mukaisest. mutta voi olla muutoksiakin .
Ei. Ostetaan yleensä sitä lihaa, joka on tarjouksessa, eikä väliä onko sikaa, kanaa vai nautaa. Sen kanssa jotain kasviksia. Periaatteessa siis sama ruoka joka arkipäivä. Viikonloppuna syömme ravintolassa.
Ei suunnitella, eikä kommunikoida.
Se kumpi sattuu olemaan marketissa, ostaa semmoiset ainekset kuin sillä hetkellä sattuu päähän pälkähtämään.
Tai siis ainekset noin viidelle pääruoalle, ei nyt tietenkään ateria kerrallaan siellä rampata.
Minä laitan mitä laitan ja mies syö jos syö. Mies tekee virka-aikaa ja minä aina työpäivinä illat töissä, eli ei syödä silloin yhdessä. Minun arkivapaapäivinä ehkä mietitään yhdessä mitä syödään. Vapaat viikonloput olen poissa kotoa.
Itse syön vhh:ta, mies normaali sekasyöjä.
Me kyllä suunnitellaan kalansaatavuuden mukaan. Meidän supermarkettiin tulee tuoretta kalaa tiistaina ja torstaina. Niinä päivinä käydään yleensä kaupassa. Ostetaan esim tiistaina muikkuja ja silakkafileitä, torstaina kuha- ja ahvenfileitä ja yleensä myös jauhettua haukea, josta tehdään haukipihvejä pakasteeseen.
Yleenä viikon suunnitelma (lasten ollessa kotona 6 vkon), helpottaa ja nopeuttaa elämää. Kun tsrjouslehdet tulee suunnitellaan ostokset ja ruuat sen mukaan.
Meillä keskustellaan paljon ruuasta, se on yhteinen harrastus. Etätöissä syödään yhdessä 2 lämmintä ateriaa päivässä
Tänäaamuna tehty jo porkkanasämpylät hapanjuureen
pakkasessa on aina valmista ruokaa niille päiville jolloin ei halua/ehdi tehdä mitään, teemme aina suuria määriä, joten montaa lajia syömistä on mistä valita niinä päivinä...pari/kolme päivää aina kerralla mielijohteitten mukaan. Kun on huono sää niin silloin tehdään niitä ruokia enemmänkin
Meillä on aikuiset lapset. Suunnittelu on vähäistä. Arkena mies yleensä päättää, mitä ruokaa hän tekee meille. Viikonloppuna ja vapailla sovimme yhdessä, mitä ruokaa laitetaan.
Suunnittelemme viikon ruokalistan.
Mitä tarkoitat tuolla kommunikaatiojutulla?