Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriöstä eroon ilman lääkkeitä/terapiaa??
01.06.2011 |
Kerro selviytymistarinasi! Oletko saanut paniikkihäiriön hallintaan ihan omin avuin tai siis ilman lääkkeitä ja varsinaista terapiaa?
Mulla tilanne, että oon kokeillu jo jotain kymmentä eri lääkettä ja mikään ei tehoa. Ainoa lääke, joka tehoaa edes hetkellisesti, on Diapam, mutta en sitäkään viitsisi jatkuvasti syödä, etten jää koukkuun. Nyt lääkäri käski kesän ajan olla ilman lääkkeitä ja katsoa tilannetta syksyyn. Ja mulla tää on melkoisen vaikeaa, kun useimmiten en kertakaikkiaan edes pääse ovesta ulos. Eli käytännössä elelen vankina omassa kodissani :(
Olisko sulla vinkkejä/neuvoja selviytymiseen?
Kommentit (37)
mikset mene terapiaan? mä olin 3v ja se painajainen on nyt muisto vain. Omavastuuta kertyi yhteensä terapiasta 3v aikana 3000e. Ei paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pystyn nykyisessä elämäntileanteessa väittelemään hyvin tilanteissa, joissa paniikki iskee. Nyt ollaan päästy terapiassa vaiheeseen jossa tarkoitus alkaa kohdata noita tilanteita. Tämä päivä on mennyt miettiessä pitäskö lopettaak koko homma. Juu, järjen vastaista, tiedän!
kymmenisen vuotta. Lähinnä ollut keskusteluapua.
Ei ole kyse siitä, etten haluaisi mennä, vaan siitä, onko mitään mahdollisuuksia ilman? Jos ei, niin yritän terapiaan syksyllä sitten päästä.
Kiitos vastaajille ja lisää saa kokemuksia kertoa, jos on :)
-ap
En pystynyt esiintymään tai puhumaan ollenkaan ryhmän edessä.
Sitten aloitin betasalpaajien käytön aina ennen sellaista tilaisuutta. Häiriötä ei tullut ollenkaan.
Joskus unohdin lääkkeet pois, enkä voinutkaan ottaa salpaajaa - tilanne oli hirveä!
Nyt en tarvitse enää lääkkeitä. Kokemus on tehnyt nmestarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei lievitä ahdistusta. Vie vaan fyysiset oireet.
Mutta tässä lähinnä mietiskelen, onko mitään mahdollisuutta "ottaa itseä niskasta" eli onko kukaan "pakottamalla" saanu oireita hallintaan? Ku mulla se tilanne tosiaan, että oon muutenki sairaseläkkeellä, että pakko tilanteita ei juurikaan tule. Mutta yritän kovasti pakottaa itseäni liikkeella kohtaamaan tilanteita, jotka aiheuttaa häiriön.
-ap
Totuttele vähitellen. Ennen ulos menoa voit luvata itsellesi, että saat myös perääntyä. Palkitse itsesi hyvästä. Älä mene heti kaikkein pahimpaan tilanteeseen, vaan totuta itseäsi vähitellen. Mene esim. puiston penkille syömään karkkia, tai mikä sinusta nyt tuntuisikaan mukavimmalta. Yksi hyvä konsti on myös ajatella jotain muuta. Olisiko vaikka musiikin kuuntelusta kuulokkeella apua? Tai puhelimeen puhumisesta? Tai hyvä kaveri mukaan? Niin että keskittyisit todella jonkin muun ajattelemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin yritän ruveta toimimaan. Toisen seurassa on helpompaa mennä, mutta aina ei ole sitä toista ja haluaisin ihan yksinkin uskaltaa. Mutta jospa aloitan vaikkapa roskien viemisellä. Jos pyörryn matkalla tms, niin entä sitten!
Kiitos kaikille tsempistä!!
-ap
kun juuri niitä on kokeiltu ainakin kymmentä eri sorttia ja niistä lääkäri halusi pidettävän taukoa kesän ajan.
Mutta yritän näillä eväillä selvityä :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin ei näe koko ajan itseään vajaana, vaan näkee itsensä vahvuudet. Paniikkihäiriössä voi nähdä myönteisiä puolia. Olet taitava aistimaan tunnetiloja ja kykenet empatiaan, koska olet itse kokenut rankkoja asioita. Sinulla on paljon annettavaa muille ihmisille.
niin huomaat että et ole yksin. Ja usein kirjat auttavat ajattelemaan asioita eri tavalla(itselläni lukeminen on toiminut hyvänä terapian jatkeena), ja voit löytää uusia toimintamalleja ja keinoja selvitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan meinas tulla tippa linssiin kauniista sanoistasi. Annoit myös aivan uudenlaisen näkökannan koko asiaan, kiitos *hali*
14: osaisitko suositella mitään hyviä kirjoja asiaan liittyen?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla paroxetin 20mg.ja ihan kivasti on mennyt.eihän lääkkeet mitään taivasta tee,mutta kohtauksia ei ole tullut..ehkä jonain päivänä voin lopettaa lääkkeet..yksi mikä on selvästi auttanut on rentoutumisharjoitukset ja vyöhyketerapia,vaikkakin Se on kallista.
Mulla paroxetin 20mg.ja ihan kivasti on mennyt.eihän lääkkeet mitään taivasta tee,mutta kohtauksia ei ole tullut..ehkä jonain päivänä voin lopettaa lääkkeet..yksi mikä on selvästi auttanut on rentoutumisharjoitukset ja vyöhyketerapia,vaikkakin Se on kallista.
Suosittelen todella syvältä sydämestäni tiettyjen nautintoaineiden välttämistä kokonaan: alkoholi (seurauksena huonolaatuinen uni), kofeiinipitoiset juomat ja mahdollisesti tupakka. Minulla alkoholi sai joskus aikaan paniikkikohtauksia jopa toisena tai kolmantena päivänä siitä, kun olin juonut alkoholia, vaikka määrät eivät olleet suuria. Vaikuttivat kuitenkin unenlaatuun, joka kostautui seuraavina päivinä niin että paniikki pääsi päälle. Myös kofeiini on pahasta, kiihdyttää keskushermostoa ja laukaisee helposti paniikkikohtauksen.
Myös turha valvominen eli säännöllinen elämänrytmi on hyvästä. Kuulostaa tylsältä ja kliiniseltä, mutta näiden avulla minulla ei ole ollut yhteentoista vuoteen ainoatakaan paniikkikohtausta, josta olen todella onnellinen :).
[quote author="Vierailija" time="01.06.2011 klo 19:28"]se ei lievitä ahdistusta. Vie vaan fyysiset oireet.
Mutta tässä lähinnä mietiskelen, onko mitään mahdollisuutta "ottaa itseä niskasta" eli onko kukaan "pakottamalla" saanu oireita hallintaan? Ku mulla se tilanne tosiaan, että oon muutenki sairaseläkkeellä, että pakko tilanteita ei juurikaan tule. Mutta yritän kovasti pakottaa itseäni liikkeella kohtaamaan tilanteita, jotka aiheuttaa häiriön.
-ap
[/quote]
Mä selvisin tuosta "ottamalla itseä niskasta kii". Alunperin koitettiin mennä xanorin voimalla kunnes kyllästyin itse itseeni.
Aloin tekemään siedätyshoita itselle. Eli hakeuduin paikkoihin ja tilanteisiin mitkä laukaisi paniikin. Tein todella kovasti töitä asian eteen. Kerroin kaikille kanssaihmisille tilanteesta (helpottaa asiaa) ja panikoin.
Kunnes tilanteet pikkuhiljaa alkoi hellittää. Nyt vaikeita paikkoja enää lentokone, hissi ja lukot (esim yleiset wc:t).
Olen ollu koko aks työssä, mutta työkaveritkin tukivat ja kannustivat läpi tuon pasksn.
Selviät kyllä. TSEMPPIÄ!!!
Itsellä paniikkihäiriö/ahdistus. Kaupat on pahoja ja myös työpaikka kun pitää olla tekemisissä työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. En tiedä mikä auttaisi. Lääkkeet ei ole auttaneet. Panikoin mielessäni ja ahdistun. En ole käynyt taukohuoneessa puoleen vuoteen ja nyt siitä tullut jo peikko minulle. Vaikeaa tämä elämä on paniikin kanssa. Välillä on mielessä epätoivoiset ajatukset. Niin ja kerran olen jopa seonnut töissä. Se nolottaa ja pelottaa. Sen takia välttelen mahdollisuuksien mukaan tilanteita.
Mä olen myös päässyt paniikkihäiriöstä eroon ilman lääkkeitä. Muistan mun ekan kohtauksen vieläkin: olin varmaan jotain 10 vuotta ja illalla nukkumaanmennessäni luulin että kuolen. Se oli pelottavaa. Sen jälkeen kohtauksia tuli lähes päivittäin. Tää oli lukioaikoina ehkä pahimmillaan, tunneilla oli vaikeaa olla kun ahdisti ja henkeä kuristi. Jotenkin vaan koitin pärjätä, luulen että kukaan ei ongelmaani huomannut tai laittoi ujouden piikkiin. Ehkä mulla auttoi paniikkihäiriön poistumisessa se, kun muutin pois kotoa. Mulla on ollut vaikea suhde mun vanhempiin ja epäilen että rakkaudeton lapsuus on vaikuttanut paljon tuon mun häiriön muotoutumiseen. Viime vuosina kohtauksia ei siis ole oikeastaan ollut, alan vaan rauhoitella itseäni jos tuntuu että sellainen on tulossa. Hyvin auttaa esim se, jos alan katselemaan muita ihmisiä "eiväthän nuo muutkaan panikoi, miksi minä". Rohkeasti vaan paniikkia päin, pieniä hetkiä vaikka aluksi kerrallaan. Mulla on käytössä myös tuo Propral, jota otan esim töissä jos täytyy pitää esitelmää tms, se rauhoittaa ne fyysiset oireet. Mulla ainakin ne fyysiset oireet sitten saattavat aloittaa sen paniikkikierteen helpommin.
Onko sitä jo kokeiltu?
Mulle lääkäri sanoi, että lääkkeitä ei kannata edes kokeilla ennen kun on katsottu auttaako terapia.
Nyt on sit rankattu terapiassa jokunen kuukausi.