Parisuhdeapua; uuden suhteen kiemuroita

Olen pari vuotta sitten eronnut kolmen lapsen äiti, ikää 34v.

Tapasin harrastukseni puitteissa ihanan miehen, mies on minua kymmenen vuotta vanhempi ja lapseton.

Olemme vuoden verran nyt seurustelleet ja hyvin menee. Mies on aivan mahtava lasteni kanssa. Olemme sopineet, että yhteisistä lapsista emme edes puhu. Minulle riittää kolme ja hänellä on lapsuudestaan sellaisia traumoja (alkoholistivanhemmat, pienestä pitäen piti hoitaa pienempiä sisaruksia jne.) että hän ei omia lapsia halua.



Nyt on alkanut tuntumaan siltä, että suhde voisi minun puoleltani edetä yhdessä asumiseen. Naimisiin en hingu enkä halua, sekin tuli jo kerran koettua. Suhteessa on hyvä olla näinkin.



Miesystäväni kuitenkin aristelee yhdessäasumista, lapset ovat häneen kovin kiintyneitä, mutta hän kaipaa välillä omaa aikaa. Ymmärrettävästikin. Lapseni ovat kuitenkin aika paljon isällään, enemmän kuin keskiverto eroperheen lapset.



Olen alkanut tajuamaan, että miesystäväni ei halua ehkä koskaan asua yhdessä. Hänelle riittää seurustelu ja yhdessäoleminen ilman yhteistä kotia.



Minä puolestani haluaisin suhteen jossa asuttaisiin saman katon alla. Yhdessä olisi kiva puuhailla pihalla (ei kahdella eri pihalla), tykkäisin myös olla enemmän yhdessä. Kaipaan vierelleni kumppania arkeen ja juhlaan.



En halua pakottaa miesystävääni mihinkään. Haluamme kuitenkin tulevaisuudelta eri asioita. Luovuttaisinko nyt kun en ole (vielä) katkera mistään? Annanko itselleni mahdollisuuden etsiä miestä joka olisi halukas samaan kuin minä???