Millaisia muistoja teillä on edesmenneestä anopista?

Oikein hyviä. Erittäin lämmin ja mukava ihminen. Toki meillä oli eroavuutemme ja mielipide-eroja, mutta tulimme silti hyvin toimeen. 

Kamala sivistymätön itsekeskeinen moukka.

Ihana, ihana ihminen🥰 vieläkin suunnaton ikävä. 

Hirveä korppikotka 👹

Läheisempi kuin oma äitini, yksi läheisimmistä ystävistäni ja koko perheen tukipilari. Hänen kuolemansa oli kova paikka meille kaikille.

Mitä? Joko se haahka on vihdoin potkassu tyhjää?

Oikein mukavanoloinen, vaikkei puhunut sanaakaan suomea eikä edes englantia. Vaimo sitten toimi tulkkina ne kolme kertaa, kun tavattiin.

Hirveä akka. Valitti aivan kaikesta mitä ikinä tein. Onneksi viimeisinä vuosina löin sille luun kurkkuun ja nyt on loppuvaiheen alzhaimer. Itkee joka päivä ja mua naurattaa. Karma kosti 😊

Piilonarsisti, joka vihasi minua. Syy vihaan: menin naimisiin hänen vanhimman poikansa kanssa. Manipuloi koko suvun minua vastaan, hirveä ä*mä.

Kovin vähäiset on muistikuvat, montaa kertaa en tavannut. Välimatkaa oli n. 600 kilometriä ja vaimolla huonot välit äitinsä kanssa.

nuuka kuin mikä..

Hankala alku: olin suomalaisena väärästä maasta, puhuin lapsillemme väärää kieltä, laitoin vääriä ruokia, lähdin töihin ja meille tuli au pair väärästä maasta (Suomesta) jatkamaan sitä väärän kielen puhumista. . . No niin, Anoppi oli nipin napin kansakoulun käynyt ja oman kulttuuriinsa kaavoihin kangistunut, eikä tarvinnut tavata kuin 2 - 3 kertaa vuodessa, niin kyllä sen kesti. Paha mieli silti jäi. 

Hyvät muistot-  Mainio tyyppi.  Pieni ja pippurionen

Hössö. Ja toivoi että vauvasta ei tule minun näköiseni. No oli täysin minun ja äitini näköinen paitsi kauniimpi. Ei pätkääkään anopin näköä tai luonnetta. 

En nähnyt hänen hymyilevän koskaan.