Onko teille muille tullut yhteenmuutto ajatus parisuhteessa ihan luonnollisesti?

Itselle nimittäin tällaista tunnetta ei ole tullut kuin 20 vuotiaana ekan poikaystävän kanssa. Silloinkin se oli lähinnä sitä, että pääsi vaan pois lapsuuden kodista, muuten epäilytti. Se suhde kun loppui 7 vuotta yhteenmuuton jälkeen, niin en ole enää lämmennyt ajatukseen yhdessä asumisesta. En tiedä onko se vaan itsesuojeluvaistoa vai intuitio, että niin ei kannata tehdä vai mitä. Viimeinen suhde ei edennyt koskaan mihinkään sillä etäännyimme vaan kokoajan kauemmas. Lopulta 2v ennen eroa mies osti oman asunnon. Tavallaan olin loukkaantaunut, mutta sehän oli hänen päätös. Se naulitsi suhteen lopun. Olisiko vaan pitänyt laittaa heti hynttyyt yhteen, vaikka ei siltä tuntunutkaan? Miten muut toimii?

N.50