Te, joilla on iäkkäät vanhemmat, oletteko huomanneet vanhempien jollain tasolla taantuvan takaisin lapsiksi?

joo tuttua on, minun vanhukset ovat noin 85v ja välillä syntyy kinaa siitä että etkö sinä muista 😅

Vierailija kirjoitti:

joo tuttua on, minun vanhukset ovat noin 85v ja välillä syntyy kinaa siitä että etkö sinä muista 😅

Tästä unohdin mainita, omilla vanhemmillani ihan sama juttu, kun toisella alkaa menemään selvästi muisti ja toinen suuttuu siitä kun puhuu asioita monta kertaa, eikä muista mitä äsken puhuttiin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joo tuttua on, minun vanhukset ovat noin 85v ja välillä syntyy kinaa siitä että etkö sinä muista 😅

Tästä unohdin mainita, omilla vanhemmillani ihan sama juttu, kun toisella alkaa menemään selvästi muisti ja toinen suuttuu siitä kun puhuu asioita monta kertaa, eikä muista mitä äsken puhuttiin jne.

Jep, uusi asia ei meinaa millään jäädä nauhalle

Vierailija kirjoitti:

joo tuttua on, minun vanhukset ovat noin 85v ja välillä syntyy kinaa siitä että etkö sinä muista 😅

Tästä tulee tosiaan usein ja sitten siitä ettei toinen millään meinaa kuulla mitä sanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joo tuttua on, minun vanhukset ovat noin 85v ja välillä syntyy kinaa siitä että etkö sinä muista 😅

Tästä unohdin mainita, omilla vanhemmillani ihan sama juttu, kun toisella alkaa menemään selvästi muisti ja toinen suuttuu siitä kun puhuu asioita monta kertaa, eikä muista mitä äsken puhuttiin jne.

Jep, uusi asia ei meinaa millään jäädä nauhalle

Olen koittanut toiselle sanoa kahdenkesken, että ei dementialle mitään voi, eikä mikään jatkuva nälviminen tai suuttuminen paranna asiaa. Mutta sama homma jatkuu.

Olen ja kun dementia etenee, pahenee. Ihan kuin Benjamin Buttonista, mutta henkisellä puolella. Ongelmia tulee myös muiden ihmisten kanssa. Yhteiskunta olettaa että kaikki ovat täysipäisiä, eivätkä 3-5 vuotiaan tasolle taantuneita. 

Seitsemänkymppiset vanhempani yrittävät aiempaa enemmän vedota osaamattomuuten ja haluaisivat jonkun (eli aikuiset lapset) tekemään puolestaan mm. teknologiaan liittyviä perusjuttuja. Vaikeampia teemme joskus mutta emme todellakaan ryhdy tekemään vanhemmistamme ennenaikaisesti kyvyttömiä. "Maagisesti" näyttävät sittenkin osaavan itse kunhan viitsivät yrittää. Minä ja sisarukseni emme yhtään pidä tästä avuttomaksi heittäytymisestä. Lapsellista käytöstä ja tuolla tavalla jäisivät ulos nyky-yhteiskunnasta ja rapauttaisivat aivonsa ennenaikaisesti jos eivät itselleen olennaisilta osin edes yrittäisi pysyä kehityksen kelkassa.

Vanhuus sana varsinaisessa merkityksessä alkaa 70 ikävuoden paikkeilla. Viimeistään silloin aivot joutuvat tyhjäkäynnille. Tosin on terveen kirjoissa olevia yksilöitä, jotka ovat käyneet vajaalla koko aikusielämänsä. Osoituksena vajaalla käymisestä on mm se ettei opi sähköpostin käyttöä 20 vuodessa, vaikka työpaikalla kaikilla on ollut tietokoneet 25 vuoden ajan.

Mulla vanhemmat toinen 72 v hoivakodissa täysin käänneltävänä jo pari vuotta (MS) ja toinen 78 v asettunut jonkinlaiseen puolimasentuneeseen ja -mökkiintyneeseen kuolemanodotteluun, mutta mitään ei voi tehdäkään eikä ainakaan mihinkään lähteä. Ei AINAKAAN lääkäriin. Ollaan ilmeisesti menossa kaksivuotisuhmassa, mutta aikuisen itsemääräämisoikeudella. 

Omissa vanhemmissani sekä tädissäni huomasin, että 80-vuotiaana alkoi kova alamäki. Sitä ennen olivat päässeet vähillä vaivoilla, mutta sitten alkoi tulla eri sairauksia (syöpä, aivoinfarkti, hankala verenpainetauti). Sitten kun aikaa on, niin elämä pyöri näiden sairauksien ympärillä ja alkoi sellainen ihmeellinen miettiminen ja kyttääminen tyyliin mitä naapurit sanovat, kun autoa ei ole pesty. Asioita vatvotaan ja kaikkea uutta pelätään. 

Äitini on 87, edelleen ihan erävä päästään, mutta hän on ollut useamman vuoden aika välinpitämätön. Hän haluaa, että minä hoidan kaikki asiat, sellaisetkin joihin hän kykenisi itse. Minä hoidan hänen raha-asiansa, maksan laskut jne. mutta hän ei esim. koskaan kysy paljonko on rahaa jäljellä. Olen koittanut sanoa hänelle, että pitää olla tarkkana kulutuksen kanssa, sillä hänellä menee enemmän kuukaudessa kuin eläketuloja on. Pelkkään kaupungin kotihoitoon ja turvarannekkeeseen menee yli 1000€ kuussa. Pelkään, että säästöt loppuvat, enkä sitten tiedä mitä tehdään. Häntä ei huoleta. En haluaisi huolestuttaa häntä, enkä halausi, että hänen tarvitsisi viimeisiä aikoja kovin niukastikaan elää, mutta on vaikea arvioida kuinka kauan rahat riittävät. Häna haluaa erilaisia asioita, viimeksi ostettiin uusi tietokone, nyt vain tuntuu, ettei hän ole sitä käyttänyt ollenkaan.

Ei häntä minun asianikaan paljoa enää kiinnosta, mutta olen ajatellut, että se kuuluu ikään, hän ikäänkuin käntyy sisäänpäin henkisesti.

Mitenkä oihmeessä kotihoito ja turvaranneke maksaa yli tonnin?

Meillä myös 84 vuotias joka aikaisemmin hoiti itse asiansa, epäilen että osaa vieläkin, mutta heittäytyy tahalleen avuttomaksi niinkuin täällä joku sanoi. No olen auttanut, mutta en lähde juttuihin mukaan, koska aistin hänen esittävän huonokuntoisempaa mitä on. Laitan paljon vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, etten itse sekoita päätä siinä höperyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on 87, edelleen ihan erävä päästään, mutta hän on ollut useamman vuoden aika välinpitämätön. Hän haluaa, että minä hoidan kaikki asiat, sellaisetkin joihin hän kykenisi itse. Minä hoidan hänen raha-asiansa, maksan laskut jne. mutta hän ei esim. koskaan kysy paljonko on rahaa jäljellä. Olen koittanut sanoa hänelle, että pitää olla tarkkana kulutuksen kanssa, sillä hänellä menee enemmän kuukaudessa kuin eläketuloja on. Pelkkään kaupungin kotihoitoon ja turvarannekkeeseen menee yli 1000€ kuussa. Pelkään, että säästöt loppuvat, enkä sitten tiedä mitä tehdään. Häntä ei huoleta. En haluaisi huolestuttaa häntä, enkä halausi, että hänen tarvitsisi viimeisiä aikoja kovin niukastikaan elää, mutta on vaikea arvioida kuinka kauan rahat riittävät. Häna haluaa erilaisia asioita, viimeksi ostettiin uusi tietokone, nyt vain tuntuu, ettei hän ole sitä käyttänyt ollenkaan.

Ei häntä minun asianikaan paljoa enää kiinnost

Tässä yhtälössä on nyt jotain pielessä. Jos kotihoidon käynteihin menee yli 1000€ kuussa, niin tulojen täytyy olla suuret. Kuinka paljon kotihoidon käyntejä on, ja missä asioissa äitisi tarvitsee apua? 

Juu. Äiti oli teinimäinen tässä joskus. Sanoo myös sopimattomia vahingossa. Vaikka toisaalla kai tutut ja harrastukset pitävät linjassa.

Kertovat vain niitä samoja juttuja aina kun käyn. Olen kuullut parikymmentä kertaa samat naapurien toilailut. Mutta olisihan se kumma, jos se vuosikymmenten viinankittaaminen ei missään näkyisi.

88-vuotiaalla äidilläni on uhmaikä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla vanhemmat toinen 72 v hoivakodissa täysin käänneltävänä jo pari vuotta (MS) ja toinen 78 v asettunut jonkinlaiseen puolimasentuneeseen ja -mökkiintyneeseen kuolemanodotteluun, mutta mitään ei voi tehdäkään eikä ainakaan mihinkään lähteä. Ei AINAKAAN lääkäriin. Ollaan ilmeisesti menossa kaksivuotisuhmassa, mutta aikuisen itsemääräämisoikeudella. 

Sinä voit piristää heitä sukulaisten kanssa. Ja avustaa kotiin tekemistä kirjoista, askartelu (mistä pitää?) ja piristystä. Ellei kävely lähellä.

Noista keskinäisistä nahisteluista on ulkopuolisena varsin helppoa jeesustella, mutta kyllä se kaiken toistaminen yms alkaa jokaista ajan myötä ärsyttämään kun se on sitä päivästä toiseen ja aamusta iltaan. Ihan sama kuinka tietää, että toinen ei asialle suuremmin mitään mahda. 

Vierailija kirjoitti:

Omissa vanhemmissani sekä tädissäni huomasin, että 80-vuotiaana alkoi kova alamäki. Sitä ennen olivat päässeet vähillä vaivoilla, mutta sitten alkoi tulla eri sairauksia (syöpä, aivoinfarkti, hankala verenpainetauti). Sitten kun aikaa on, niin elämä pyöri näiden sairauksien ympärillä ja alkoi sellainen ihmeellinen miettiminen ja kyttääminen tyyliin mitä naapurit sanovat, kun autoa ei ole pesty. Asioita vatvotaan ja kaikkea uutta pelätään. 

Surullista. Käykö kaikille suomalaisille noin ikävästi että sairastuu heti vanhana? Asioita saa vatvoa kyllä, mutta paljonko jaksaa.