Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on iäkkäät vanhemmat, oletteko huomanneet vanhempien jollain tasolla taantuvan takaisin lapsiksi?
14.05.2025 |
Omat vanhempani lähenevät 70 ja olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää mittariin, niin jollain tasolla käytös alkaa muuttumaan enemmän lapselliseksi. Jatkuvasti tuntuvat "nahistelevan" keskenään ja vahtivan toisiaan. Milloin joku toinen on sanonut jotain tai tehnyt jotain jne. Semmoisia lapsellisia kiukuttelukohtauksia ja jotenkin tuntuvat oikein hakevan konflikteja ja valitettavaa. En osaa oikein kuvailla, mutta joku varmaan tietää mitä haen takaa.
Kommentit (31)
En nyt muuten juurikaan, mutta elektroniikka on yksi missä likimain kaikki vanhemmat ihmiset on kuin lapsia,varsinkin jos mitään ongelmaa tms tulee vastaan. Joko ne uhmakkaasti painelee ihan jokaista nappia tai sitten ne ei tahdo uskaltaa painaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vanhemmat toinen 72 v hoivakodissa täysin käänneltävänä jo pari vuotta (MS) ja toinen 78 v asettunut jonkinlaiseen puolimasentuneeseen ja -mökkiintyneeseen kuolemanodotteluun, mutta mitään ei voi tehdäkään eikä ainakaan mihinkään lähteä. Ei AINAKAAN lääkäriin. Ollaan ilmeisesti menossa kaksivuotisuhmassa, mutta aikuisen itsemääräämisoikeudella.
Sinä voit piristää heitä sukulaisten kanssa. Ja avustaa kotiin tekemistä kirjoista, askartelu (mistä pitää?) ja piristystä. Ellei kävely lähellä.
Mä olen ainoa sukulainen joka siellä käy. Äiti (tämä kotona oleva) on nuorin yhdeksästä sisaruksesta, vielä elossa olevat ovat kaukana. Kukaan näistä vanhemmista sisaruksista ei matkusta eikä enää juuri soittelekaan, se karjalainen kalkatuskin vaikenee aikanaan. Naapurit (ysikymppisiä) eivät enää ulkoile tai on viety laitoksiin. Jehovat käyvät ja villasukkia tulee myytäväksi saakka. Osaa sentään käyttää youtubea. Isän luona käyn kun ehdin ja jaksan, kieltämättä vuorotyö syö voimia. Luojalle kiitos oma lapsi on jo aikuinen. Teen minkä ehdin ja jaksan, mutten oman elämäni kustannuksella.
Vanhempani ovat jo kuolleet, mutta en muista tuollaista. Lapsiksi he tulivat siinä, etteivät ymmärtäneet ekalla kerralla. Tai sellainen häpeäm tunne hävisi myös. Tekivät, mitä halusivat.
Tuollainen oireilu kuuluu Alzheimerin esiasteeseen.
Perässä tulette.Asun yksin ja toistaiseksi pärjään.Kukaan tulisi apuun, vaikka pyytäisin. N74.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omissa vanhemmissani sekä tädissäni huomasin, että 80-vuotiaana alkoi kova alamäki. Sitä ennen olivat päässeet vähillä vaivoilla, mutta sitten alkoi tulla eri sairauksia (syöpä, aivoinfarkti, hankala verenpainetauti). Sitten kun aikaa on, niin elämä pyöri näiden sairauksien ympärillä ja alkoi sellainen ihmeellinen miettiminen ja kyttääminen tyyliin mitä naapurit sanovat, kun autoa ei ole pesty. Asioita vatvotaan ja kaikkea uutta pelätään.
Surullista. Käykö kaikille suomalaisille noin ikävästi että sairastuu heti vanhana? Asioita saa vatvoa kyllä, mutta paljonko jaksaa.
No ei nyt mitenkään vain suomalainen vaan ihan yleisinhimillinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omissa vanhemmissani sekä tädissäni huomasin, että 80-vuotiaana alkoi kova alamäki. Sitä ennen olivat päässeet vähillä vaivoilla, mutta sitten alkoi tulla eri sairauksia (syöpä, aivoinfarkti, hankala verenpainetauti). Sitten kun aikaa on, niin elämä pyöri näiden sairauksien ympärillä ja alkoi sellainen ihmeellinen miettiminen ja kyttääminen tyyliin mitä naapurit sanovat, kun autoa ei ole pesty. Asioita vatvotaan ja kaikkea uutta pelätään.
Surullista. Käykö kaikille suomalaisille noin ikävästi että sairastuu heti vanhana? Asioita saa vatvoa kyllä, mutta paljonko jaksaa.
No ei nyt mitenkään vain suomalainen vaan ihan yleisinhimillinen ilmiö.
Miten ihmisten terveys säilyisi paremmin. Pääsevätkö ajoissa tutkimuksiin esimerkiksi sydän, elimet, hampaat ja verisuonet. Helpot tutkimukset lähellä. Ettei tule ihan shokkina asioita. Monen elimistö ei kestä sairauksien rasitusta, jos tila on pahentunut. Kaikillahan ei ole rahaa tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omissa vanhemmissani sekä tädissäni huomasin, että 80-vuotiaana alkoi kova alamäki. Sitä ennen olivat päässeet vähillä vaivoilla, mutta sitten alkoi tulla eri sairauksia (syöpä, aivoinfarkti, hankala verenpainetauti). Sitten kun aikaa on, niin elämä pyöri näiden sairauksien ympärillä ja alkoi sellainen ihmeellinen miettiminen ja kyttääminen tyyliin mitä naapurit sanovat, kun autoa ei ole pesty. Asioita vatvotaan ja kaikkea uutta pelätään.
Surullista. Käykö kaikille suomalaisille noin ikävästi että sairastuu heti vanhana? Asioita saa vatvoa kyllä, mutta paljonko jaksaa.
No ei nyt mitenkään vain suomalainen vaan ihan yleisinhimillinen ilmiö.
Miten ihmisten terveys säilyisi paremmin. Pääsevätkö ajoissa tutkimuksiin
No eikö se ole hyvin säilynyt, että kasikymppisenä on vasta sairastunut, ja sitä ennen päässyt vähillä vaivoilla? Kasikymppinen on vanha, elinpäivät rajalliset, sairauksia tulee. Johonkin niistä kuolee jossain vaiheessa, ellei onnettomuuteen. Sellainen se on se ihmisen elämä.
Olisi mahtavaa jos fyysinen ja psyykkinen kunto säilyisi hyvänä hautaan asti. Valita ei voi, vaikka nuorena näin saattaa uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
88-vuotiaalla äidilläni on uhmaikä.
Sitä kutsutaan tuossa iässä dementiaksi.
Mun miesystävä on 64 ja hänellä on esiteini, taantuu ihan aivottomaksi lapsensa seurassa. Noiden kanssa jos mihinkään lähtee, on kaksi vahdittavaa 🙄 Joskus naurattaa, yleensä ei, koska tuntuu aikuisen vastuu lentävän ikkunasta ja kaikkea saa tehdä ja päästellä suustaan, myös käyttäytyä sikamaisesti ja loukata muita.
Juu, ei yleensä nähdä lapsiviikoilla. Eikä olla muuttamassa yhteen.