Lue keskustelun säännöt.
Ero ja vuoroviikkoasuminen
09.06.2011 |
Meille on tulossa ero, ja lapsen (3 vuotta) asuminen järjestetään jonkinlaisella vuoroviikkosysteemillä. mahdollisesti alussa voi olla lyhyempikin aika kuin viikko, mutta periaate on siis se, että on yhtä paljon kummankin vanhemman luona.
Googlailin aihetta ja huomasin, että aika moni tuntui vastustavan sellaista järjestelmää ja että lisäksi osa sosiaalityöntekijöistä saattaa vastustaa sitä.
Onko kokemuksia, että lastenvalvoja tms olisi pyrkinyt estämää vuoroviikkosopimuksen tai muuta vastaavaa?
Tosin meillä kyllä tehtäisiin silti niin, vaikka papereissa sitten lukisi mitä tahansa. Ainoa ongelma siinä olisi tietysti se, että sitten jommalle kummalle tulisi kai isommat elatusmaksut, jos lapsi ei muka papereiden mukaan asu hänen luonaan. Mutta kai nuo ovat meidän kahden kesken järjesteltäviä asioita.
Meillä siis tilanne se, että olemme molemmat hoitaneet lasta yhtä paljon jo ihan vauva-ajoista asti. Imetystä lukuunottamatta olemme siis olleet ihan tasa-arvoisia vanhempia ja lapsi kiintynyt molempiin. Emme edes harkitsisi muuta kuin vuorottelua.
Miten te, joilla sellainen on, olette järjestäneet asian alkuaikoina? Mikä olisi tuon ikäiselle lapselle sopiva jaksotus (onko viikko liian pitkä aika, vai olisiko joku 4 pv - 4 pv aluksi parempi?)
Kommentit (72)
Lapsi ei päätä erosta vaan vanhemmat, joten miksi lapsen pitäisi joutua reissaamaan kahden kodin väliä?
Mielestäni jokaisen vanhemman pitäisi miettiä, suostuisiko itse järjestelyyn, jossa äiti ja isä vuorottelisivat viikoittain kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en. Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.
Nro 3 jatkaa ... tuo yhteisen kodin säilyttäminen kuulostaa ihanteelliselta, tuttavaperhe lähti sillä liikkeelle. Mutta ei se tosielämässä pitkässä juoksussa toimi. Molempien vanhempien on ostettava/vuokrattava asunnot "lapsettomille viikoille", ja silloin kustannustaso on jo se vanha koti + 2 uutta pikkukotia. PK-seudulla ainakin jää unelmaksi, ainakin ellei yhteisen kodin asuntovelkoja ole maksettu. Toinen juttu on se, että sitä yhteistä kotiakin pitäisi hoitaa ja mitäs jos pitää pakollista remonttia tehdä?
Taloudellisen puolen lisäksi kuvioon tulevat myös mahdolliset uudet puolisot. Jos vanhemmat muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa, niin monesti siinä kohtaa halutaan rahat irti siitä yhteisestä asunnosta.
Että tämän vuoksi aika moni erolapsi asuu Suomessa (ja muuallakin) kahta kotia. It is called reality.
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en.
Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.
Hyvällä kaverillani on juuri tuollainen tilanne. Lapset olivat 2v ja 4v kun vanhemmat erosivat ja siitä asti ovat olleet viikko-viikko-systeemillä ja tosi hyvin on mennyt. Näin lapsilla on kaksi tasaveroista kotia/perhettä/sukua. Molempien vanhempien isovanhemmat ovat yhtä tutut. Vanhemmat asuvat lähekkäin niin, että lapsen päiväkoti ja koulu (erosta on 4 v) pysyy samana, lapset vain vaihtavat toiselle vanhemmalle aina sunnuntai-iltana.
Kesät he menevät nykyään kun lapset jo 5v ja 8v kahden viikon systeemillä, että ehtivät enemmän mökille ja mummuloihin ja matkaillakin.
Lapsilisistä ja elatusmaksuista en tiedä, vaatekaappi on molemmissa kodeissa ja molemmat ostavat vaatteita.
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en. Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.
Nro 3 jatkaa ... tuo yhteisen kodin säilyttäminen kuulostaa ihanteelliselta, tuttavaperhe lähti sillä liikkeelle. Mutta ei se tosielämässä pitkässä juoksussa toimi. Molempien vanhempien on ostettava/vuokrattava asunnot "lapsettomille viikoille", ja silloin kustannustaso on jo se vanha koti + 2 uutta pikkukotia. PK-seudulla ainakin jää unelmaksi, ainakin ellei yhteisen kodin asuntovelkoja ole maksettu. Toinen juttu on se, että sitä yhteistä kotiakin pitäisi hoitaa ja mitäs jos pitää pakollista remonttia tehdä?
Taloudellisen puolen lisäksi kuvioon tulevat myös mahdolliset uudet puolisot. Jos vanhemmat muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa, niin monesti siinä kohtaa halutaan rahat irti siitä yhteisestä asunnosta.
Että tämän vuoksi aika moni erolapsi asuu Suomessa (ja muuallakin) kahta kotia. It is called reality.
pitäisi ajatella ensisijaisesti lapsen parasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en. Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.
Nro 3 jatkaa ... tuo yhteisen kodin säilyttäminen kuulostaa ihanteelliselta, tuttavaperhe lähti sillä liikkeelle. Mutta ei se tosielämässä pitkässä juoksussa toimi. Molempien vanhempien on ostettava/vuokrattava asunnot "lapsettomille viikoille", ja silloin kustannustaso on jo se vanha koti + 2 uutta pikkukotia. PK-seudulla ainakin jää unelmaksi, ainakin ellei yhteisen kodin asuntovelkoja ole maksettu. Toinen juttu on se, että sitä yhteistä kotiakin pitäisi hoitaa ja mitäs jos pitää pakollista remonttia tehdä? Taloudellisen puolen lisäksi kuvioon tulevat myös mahdolliset uudet puolisot. Jos vanhemmat muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa, niin monesti siinä kohtaa halutaan rahat irti siitä yhteisestä asunnosta. Että tämän vuoksi aika moni erolapsi asuu Suomessa (ja muuallakin) kahta kotia. It is called reality.
pitäisi ajatella ensisijaisesti lapsen parasta?
vaikka kuinka ajattelisi.
tuo ajatus siitä että lapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona on täysin vanhempien omaa parasta ajatellen , kummakaan ei tarvitse luopua lapsesta ja arjesta lapsen kanssa. Mutta entä lapsi? onko se onnekkain jolla on kaksi kotia? ei todellakaan ole! Lapsi elää tässä mallissa koko ajan ns. reissuelämää. Kumpikaan paikka ei loppupeleissä ole koti siinä merkityksessä kun sen pitäisi olla. Molemmat vanhemmat ovat toki lapselle tärkeitä ja siitä syystä johtuen lasta tulisi molempien vanhempien nähdä mahdollisimman usein eikä välit saa tulla kovin pitkiksi tapaamisten välilllä. Lapsi kokee turvattomuutta jos joutuu olemaan lähivanhemmasta erossa pitkiä aikoja joten olisiko mahdollista että toinen vanhemmista hakisi esim. lasta arki-iltoisinkin kotiinsa käymään ja sitten viikonloppuisin ja lomilla pidempiä aikoja. Onhan nämä vaikeita ratkaisuja mutta ennen kaikkea tulee ajatella lapsen näkökannasta parasta ratkaisua vaikka se vanhemmista voi tuntua kipeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en. Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.
Nro 3 jatkaa ... tuo yhteisen kodin säilyttäminen kuulostaa ihanteelliselta, tuttavaperhe lähti sillä liikkeelle. Mutta ei se tosielämässä pitkässä juoksussa toimi. Molempien vanhempien on ostettava/vuokrattava asunnot "lapsettomille viikoille", ja silloin kustannustaso on jo se vanha koti + 2 uutta pikkukotia. PK-seudulla ainakin jää unelmaksi, ainakin ellei yhteisen kodin asuntovelkoja ole maksettu. Toinen juttu on se, että sitä yhteistä kotiakin pitäisi hoitaa ja mitäs jos pitää pakollista remonttia tehdä? Taloudellisen puolen lisäksi kuvioon tulevat myös mahdolliset uudet puolisot. Jos vanhemmat muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa, niin monesti siinä kohtaa halutaan rahat irti siitä yhteisestä asunnosta. Että tämän vuoksi aika moni erolapsi asuu Suomessa (ja muuallakin) kahta kotia. It is called reality.
pitäisi ajatella ensisijaisesti lapsen parasta?
Lapsen paras olisi, etteivät vanhemmat eroaisi (ainakin useimmiten, alkoholistiperheet sitten asia erikseen). Mutta jos ero tulee, niin lienee järkevää että taloudellisiakin asioita mietitään.
Vanhemmat voisi ottaa siihen kodin lähelle yksiön, jossa se toinen voi aina asua sen viikon, kun toinen on lapsen kaa kotona.
Mutta enpä usko että kovin moni eroperhe on valmis noin epämukavaan asetteluun itselle, edes lapsen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska ovat pienestä pitäen saaneet tottua pätkärakkauteen ja määräaikaperheisiin. Asiaa on Jyväskylässä tutkittu ja havaittu, että kahden kodin systeemi on niille erovanhemmille kiva, mutta lapselle hankala. Se taas näkyy vasta aikuisena, sillä lapsuudessa on tyydyttävä siihen, mitä saa.
Eli nämä matkalaukkulapset perustavat perheen, joka ei asu yhdessä.
kuten edeltäjä sanoi, tunnevammat näkyvät usein vasta aikuisena. Lapsi sopeutuu kyllä muutokseen eron keskellä, lapsi on sopeutuvainen ja siksi aikuiselle tulee usein tunne ja harmaluulo siitä että vuoroasuminen on ollut hyv ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset olivat eron tullessa 2 ja 4 v.
Päätettiin ex.n kanssa että koti pysyy kotina, he käyvät isän luona.
Isä halusi oman makkarin, eli tällä hetkellä he joutuvat jakamaan makkarin, kotona mä nukun olohuoneessa ja lapsilla omat huoneet.
Vaatteet kulkevat mukana, mä hoidan pyykinpesun, korjaukset jne. No, aina vaatteet ovat olleet puhtaita, mutta näin sovittiin.
Lisäksi vaihto ei ole tiukka, puolin ja toisin vaihtelemme, jos lähinnä ex on työmatkoilla.
Vaihto on tapahtunut koko ajan perjantaisin, eli toinen vie aamulla tarhaan ja toinen hakee.
Meillä on hyvin toiminut eikä kukaan siis tarhassa, pojan valmentaja ole ikinä puhunutkaan mistään oireiluista.
sanoa, olen siis ylemmän kirjoittaja, koska lapsilla mun luona on koti ja ex muutti n 5 km päähän ei mikään ole muuttunut, siis harrastukset, tarha jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vanhempi saa lapsilisät ja sitten vielä elatusmaksuja pitäisi saada. Siinä sitä jaetaan kulut tasan molempien vanhempien kesken...
en siis ole kiinnostunut elatusmaksuista tai niitä kärkkymässä. Ja olenkin ymmärtänyt, että vuoroviikkoasumisessa niitä ei makseta - mikä on minusta ihan oikein. Lapsilisät toki tulevat vain toiselle, mutta niistä voidaan kyllä sopia. Eli jos tulevat vaikka minulle, ostan enemmän lapsen vaatteita ja tarvikkeita yms.
Meillä on siis pointtina vain se, että lapsi saa pitää yhtä lailla molemmat vanhempansa, koska tähänkin asti olemme molemmat olleet tasavertaisesti hänen elämässään. Esim. olemme jakaneet vanhempainvapaan ja hoitaneet vuorotellen lasta kotihoidontuella jne.
vaikutat järkevältä ja reilulta ihmiseltä. Tuo on varmasti paras mahdollinen saatavissa oleva ratkaisu teille ja lapsillenne.
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en.
Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.
tämä olisi ihan hyvä idea. Ei minua haittaisi, vaikka minulla olisi kaksi kotia, jotka vaihtuisivat viikoittain. Tekisin tuon mielelläni. Tässä on kuitenkin se ongelma, että sekä minä että mies tulemme asumaan vuokralla Helsingissä. Meillä ei ole varaa vuokrata kolmatta asuntoa. Vaikka minustakin se olisi paras ratkaisu.
En tosin ymmärrä, miten pysyvyyttä haittaisi se, että lapsella on kaksi kotia. Itse olin lapsena tosi paljon vanhempieni kanssa kesäasunnolla, usein jopa viikoittain (viikonloput) ja kaikki kesät. Vaikka ei olekaan ihan sama asia, niin koin että minulla oli kaksi kotia. En kokenut olevani juureton tai heittopussi, vaikka joskus kävin kotipihan ulkopuolellakin.
En itse koe, että pysyvyys tulee vain yhdestä kodista. Moni joutuu muuttamaan useita kertoja lapsuudessaan, jolloin kaveripiirit vaihtuvat totaalisesti. Kahden kodin mallissahan ne kodit voivat olla vaikka kuinka pysyviä.
Ja sitten toinen kysymys: miksi jokin tietty talo tai asunto olisi pysyvyyden kannalta tärkeämpi kuin perheenjäsen, läheinen ihmissuhde? Jos vaihtoehtona on yksi koti ja toisesta vanhemmasta erkaantuminen, tai kaksi kotia ja molempien vanhempien läsnäolo ja tiivis suhde, niin ainakin itse koen IHMISTEN mermkitsevän enemmän kuin ASUNTOJEN. Varsinkin, kun asunnot voivat muutenkin vaihtua joskus, koska ne ovat vuokra-asuntoja. Ei kai voida olettaa, että lapselle on ihan yhdentekevää, jos toinen vanhempi katoaa hänen arkielämästään? Luulisi ikävän ja menettämisen surun olevan isompi trauma kuin se, että on kaksi kotia.
ap
tuo ajatus siitä että lapsi asuu vuorotellen isän ja äidin luona on täysin vanhempien omaa parasta ajatellen , kummakaan ei tarvitse luopua lapsesta ja arjesta lapsen kanssa. Mutta entä lapsi? onko se onnekkain jolla on kaksi kotia? ei todellakaan ole! Lapsi elää tässä mallissa koko ajan ns. reissuelämää. Kumpikaan paikka ei loppupeleissä ole koti siinä merkityksessä kun sen pitäisi olla.
Mikä se kodin merkitys sitten pitäisi olla - tai voiko edes sanoa, että sen pitäisi olla juuri jotain tiettyä? Ja edelleen ihmettelen, onko vaikka sinusta todella kaksi kotia + molemmat vanhemmat HUONOMPI vaihtoehto kuin yksi, perinteisen ideaalin mukainen koti ja vain yksi vanhempi?!
Molemmat vanhemmat ovat toki lapselle tärkeitä ja siitä syystä johtuen lasta tulisi molempien vanhempien nähdä mahdollisimman usein eikä välit saa tulla kovin pitkiksi tapaamisten välilllä. Lapsi kokee turvattomuutta jos joutuu olemaan lähivanhemmasta erossa pitkiä aikoja joten olisiko mahdollista että toinen vanhemmista hakisi esim. lasta arki-iltoisinkin kotiinsa käymään ja sitten viikonloppuisin ja lomilla pidempiä aikoja. Onhan nämä vaikeita ratkaisuja mutta ennen kaikkea tulee ajatella lapsen näkökannasta parasta ratkaisua vaikka se vanhemmista voi tuntua kipeältä.
Mutta miten määritellä lähivanhempi, jos molemmat ovat yhtä läheisiä? Tuollaisessa mallissahan toinen vanhempi väistämättä erkaantuisi lapsesta tai sitten lapsen arki olisi jatkuvaa reissaamista (iltakylään ja takaisin). Olisiko se sitten hyvä? En tosin tajua sitäkään, että jos isä hakee lapsen vaikka illaksi luokseen, niin miksei lapsi saman tien voisi jäädä sinne nukkumaan. Ja miksei siis samantien olisi pysyvämpi ja selkeämpi ratkaisu, että lapsi voi olla tämänkin vanhamman kanssa enemmän - vaikka puolet ajasta?
Itse uskon, että jos toinen vanhempi luopuu lapsesta, se tuntuu nimenomaan LAPSESTA hyvin kipeältä ja traumatisoivalta, paljon pahemmalta kuin jos voi pitää molemmat vanhemmat, VAIKKA se tarkoittaisi kahta kotia. En tosin edelleenkään edes ymmärrä, miksi kaksi kotia olisi jotenkin huono, kysehän on kuitenkin vain asunnosta, kuolleesta materiasta. IHMISET tekevät kodin, ja juuri ihmiset ovat tärkeitä!
ap
kiva että tulee kannustavia kirjoituksia :) t. ap
ja pitää aivan normaalina, toivon että teidän välit on hyvät ettekä turhista riitele.
Itse erosin kun poika oli 13v, välit oli OK erotessa ja meillä on isällään joka toinen viikonloppu ja lomilla enemmän.
Tsemppiä
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en.
Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.