Lue keskustelun säännöt.
Ero ja vuoroviikkoasuminen
09.06.2011 |
Meille on tulossa ero, ja lapsen (3 vuotta) asuminen järjestetään jonkinlaisella vuoroviikkosysteemillä. mahdollisesti alussa voi olla lyhyempikin aika kuin viikko, mutta periaate on siis se, että on yhtä paljon kummankin vanhemman luona.
Googlailin aihetta ja huomasin, että aika moni tuntui vastustavan sellaista järjestelmää ja että lisäksi osa sosiaalityöntekijöistä saattaa vastustaa sitä.
Onko kokemuksia, että lastenvalvoja tms olisi pyrkinyt estämää vuoroviikkosopimuksen tai muuta vastaavaa?
Tosin meillä kyllä tehtäisiin silti niin, vaikka papereissa sitten lukisi mitä tahansa. Ainoa ongelma siinä olisi tietysti se, että sitten jommalle kummalle tulisi kai isommat elatusmaksut, jos lapsi ei muka papereiden mukaan asu hänen luonaan. Mutta kai nuo ovat meidän kahden kesken järjesteltäviä asioita.
Meillä siis tilanne se, että olemme molemmat hoitaneet lasta yhtä paljon jo ihan vauva-ajoista asti. Imetystä lukuunottamatta olemme siis olleet ihan tasa-arvoisia vanhempia ja lapsi kiintynyt molempiin. Emme edes harkitsisi muuta kuin vuorottelua.
Miten te, joilla sellainen on, olette järjestäneet asian alkuaikoina? Mikä olisi tuon ikäiselle lapselle sopiva jaksotus (onko viikko liian pitkä aika, vai olisiko joku 4 pv - 4 pv aluksi parempi?)
Kommentit (72)
Me erottiin pari kuukautta sitten. Lapset asuu vuoro viikot isän ja äidin luona. Lapset 3 ja 6 vuotiaita. Hyvin on mennyt. Lapset ovat käyttäytyneet täysin normaalisti. Viihtyvät yhtä hyvin molempien luona. Toisen lapsen virallinen osoite on isän luona ja toinen äidin luona. Täten lapsilisät ja yh korotukset jakautuu tasan automaattisesti. Kaikki vaatekulut yms tasataan kerran kuussa. hoito maksut maksetaan puoliksi. Vaatteet kulkee laukussa lasten mukana, muuta tavarat on molemmissa paikoissa omat. Tämä on hyvä vaihtoehto itsellekkin, joka toinen viikko on aikaa harrastaa ja tehdä koti työt, jää sitten lasten kanssakin enempi aikaa touhuta kun ovat täällä! Asutaan lähellä toisiamme niin hoito ja tuleva esikoulu on helppo järjestää. Olemme ihan hyvissä väleissä exän kanssa ja yhteisymmärryksessä lasten kasvatuksen ja hoidon suhteen.
Mutta kaikkien tilanteet ovat erilaisia ja kukin tekee siten miten parhaiten sopii.
Meillä ei ollut mitään ongelmaa sossun kanssa. He olivat todellakin tyytyväisiä että me olimme sopineet asian selväksi sinne mentäessä. Sopparit vain allekirjoitettiin yhteishuoltajuudesta ja vuoro asumisesta ja se oli siinä.
Ero oli yllättävän helppo hoitonen.
Raskastahan tämä on toki henkisesti ollut mutta voimia ja jaksamisia kaikille eronneille!
Parempaa elämää odotellessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että VANHEMMAT raijaavat itsensä joka toinen viikko LAPSEN kotiin. Saatte tuta, mitä se on!
EROTKAA KAIKKI!!! Pilatkaa lapsenne elämä!! Olkaa itsekkäitä narsisteja ja ajatelkaa vain ja ainoastaan ITSEÄNNE! AAMEN!!
...että VANHEMMAT raijaavat itsensä joka toinen viikko LAPSEN kotiin. Saatte tuta, mitä se on!
sinäkin olet sitä mieltä, että vuoroviikkosysteemi on huono. Mutta onko siis mielestäsi parempi se, että lapsi "menettää" toisen vanhemman kanssa eletyn ajan, ja toisesta vanhemmasta tulee oikeasti etävanhempi, jota lapsi vain käy tapaamassa?
Onko sitten yhtä lailla tuomittavaa viedä lasta usein matkoille, sukulaisten luo, kesäasunnolle, tms? Siinähän ne paikat vasta vaihtuvatkin ja koko ajan ollaan pakkaamassa. Hassua silti, että moni lapsi tykkää siitäkin. Luulisi lapsen mieluummin pitävän molemmat vanhemmat ja elävän kahta kotia, kuin menettävän toisen.
Tuo vanhempien vuoroasuminen kuulostaa ideaalilta, mutta vähän epärealistiselta monessa tapauksessa.
ovat pienten lasten vanhempia. Miten mahtaa tilanne olla kun lapsi on koululainen tai peräti murrosikäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on 2,5v ja hyvin kiintynyt myös isäänsä,isä oli meidän kanssa kotona lähes vuoden vauva aikana ja on aina hoitanut meilläkin tasavertaisesti lasta! Itsekkin olen alkanut ajatella niin että onko tosiaan se asunto tärkeämpi kuin se että lapsi saisi säilyttää tiiviit välit kumpaankin vanhempaan? Jos kummassakin kodissa sovitaan SAMAT säännöt ja menettely tavat ja koulu/tarha ei vaihdu,asutaan lähekkäin niin saattaisihan se olla hyväkin vaihtoehto. Ajattelimme ensin aloittaa 4 pv ja sitten viikko..
...että VANHEMMAT raijaavat itsensä joka toinen viikko LAPSEN kotiin. Saatte tuta, mitä se on!
sinäkin olet sitä mieltä, että vuoroviikkosysteemi on huono. Mutta onko siis mielestäsi parempi se, että lapsi "menettää" toisen vanhemman kanssa eletyn ajan, ja toisesta vanhemmasta tulee oikeasti etävanhempi, jota lapsi vain käy tapaamassa? Onko sitten yhtä lailla tuomittavaa viedä lasta usein matkoille, sukulaisten luo, kesäasunnolle, tms? Siinähän ne paikat vasta vaihtuvatkin ja koko ajan ollaan pakkaamassa. Hassua silti, että moni lapsi tykkää siitäkin. Luulisi lapsen mieluummin pitävän molemmat vanhemmat ja elävän kahta kotia, kuin menettävän toisen. Tuo vanhempien vuoroasuminen kuulostaa ideaalilta, mutta vähän epärealistiselta monessa tapauksessa.
..mitstä kirjoitin vaan vanhemmat ottavat repun selkäänsä ja kulkevat vuoroviikoin lapsen luona.
Lapsi pannaan reissaamaan, mutta vanhemmilla on omat kodit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elää parisuhteessa jossa molemmat vanhemma ovat täysin kasvaneet erilleen ja eivät kunnioita toisiaan. lapset aistivat vanhempien huonot välit ja kotona on aina todella kireä vittumainen tunnelma! mitä lapset siittä hyötyvät?!
Lapsetkin ovat olleet huomattavasti onnellisempia kun eivät joudu kuuntelemaan sitä paskaa mitä ennen oli! jos vanhemmat voivat hyvin, yksin tai erikseen, niin voivat yleensä lapsetkin! Tässä ei olla ajateltu pelkästää vanhempien omaa parasta!
itse katsoin koko lapsuuden vanhempien ahdistusta toisiaan kohtaa ja jo silloin päätin että tuollaista en halua antaa omien lasten katsoa! Lapsena toivoin monet kerrat että omat vanhempani olisivat eronneet. kaikki olisi ollut silloin paremmin!
Olkaa ihmiset yhdessä jos teillä on hyvä tai edes kohtalainen parisuhde jossa on edes jonkinlainen arvostus puolisoiden välillä.
Mutta elämää ei kannata hukata paskassa parisuhteessa! Miettikää siis tarkkaan kenen kanssa teette niitä lapsia niin vältytte tämmeseltä sonnalta!
EROTKAA KAIKKI!!! Pilatkaa lapsenne elämä!! Olkaa itsekkäitä narsisteja ja ajatelkaa vain ja ainoastaan ITSEÄNNE! AAMEN!!
hei tosi hyvä että kirjoitit tämän. Nyt uskon kaikkien luopuvan eroaikeistaan ja rupeavan sellaisiksi ihaniksi UHRAUTUVIKSI vanhemmiksi! Heille tulee HIENO sädekehä ja he kyllä muistavat odottaa vastapalvelusta lapsiltaan viimeistään vanhainkoti-iässä. "Ette sitten lapset voi laittaa minua vanhaa äitiä vanhainkotiin, vaan jonkun teistä on uhrauduttava minun omaishoitajaksi, sillä minäkin uhrauduin teidän vuoksenne enkv eronnut, jotta saisitte perinteisen ydinperheen, huomatkaa kuinka jalo ja hieno äiti teillä on".
Niin, ajatelkaa nyt hyvät ihmiset vielä uudestaan ennen kuin eroatte. Jos ETTE eroa, lapsi jää teille kiitollisuudenvelkaan, ja sitä velkaa on kiva kuitata sitten koko loppuelämän ajan. Eli voi olla, että marttyyrius on teille tuottoisampaa kuin ero! Miettikää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..mitstä kirjoitin vaan vanhemmat ottavat repun selkäänsä ja kulkevat vuoroviikoin lapsen luona.
Lapsi pannaan reissaamaan, mutta vanhemmilla on omat kodit.
mutta jos se vanhempien vuoroasuminen ei ole mahdollista esim. elämäntilanteen tai rahan vuoksi, niin silloin ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin se että lapsi vuorottelee vanhempien luona.
Olisitko itse valmis muuttamaan kodista toiseen joka viikko? Minä en.
Lapsi tarvitsee jonkinlaista pysyvyyttä elämäänsä. Tehkää koti lapselle ja vuorotelkaa miehesi kanssa vuoroviikoin asuen.
tämä olisi ihan hyvä idea. Ei minua haittaisi, vaikka minulla olisi kaksi kotia, jotka vaihtuisivat viikoittain. Tekisin tuon mielelläni. Tässä on kuitenkin se ongelma, että sekä minä että mies tulemme asumaan vuokralla Helsingissä. Meillä ei ole varaa vuokrata kolmatta asuntoa. Vaikka minustakin se olisi paras ratkaisu.
En tosin ymmärrä, miten pysyvyyttä haittaisi se, että lapsella on kaksi kotia. Itse olin lapsena tosi paljon vanhempieni kanssa kesäasunnolla, usein jopa viikoittain (viikonloput) ja kaikki kesät. Vaikka ei olekaan ihan sama asia, niin koin että minulla oli kaksi kotia. En kokenut olevani juureton tai heittopussi, vaikka joskus kävin kotipihan ulkopuolellakin.
En itse koe, että pysyvyys tulee vain yhdestä kodista. Moni joutuu muuttamaan useita kertoja lapsuudessaan, jolloin kaveripiirit vaihtuvat totaalisesti. Kahden kodin mallissahan ne kodit voivat olla vaikka kuinka pysyviä.
Ja sitten toinen kysymys: miksi jokin tietty talo tai asunto olisi pysyvyyden kannalta tärkeämpi kuin perheenjäsen, läheinen ihmissuhde? Jos vaihtoehtona on yksi koti ja toisesta vanhemmasta erkaantuminen, tai kaksi kotia ja molempien vanhempien läsnäolo ja tiivis suhde, niin ainakin itse koen IHMISTEN mermkitsevän enemmän kuin ASUNTOJEN. Varsinkin, kun asunnot voivat muutenkin vaihtua joskus, koska ne ovat vuokra-asuntoja. Ei kai voida olettaa, että lapselle on ihan yhdentekevää, jos toinen vanhempi katoaa hänen arkielämästään? Luulisi ikävän ja menettämisen surun olevan isompi trauma kuin se, että on kaksi kotia.
ap
Äiti katoaa viikoksi, lapsi tottuu olemaan isän kanssa. Kunnes tulee vuoro vaihtaa kotia. Isä katoaa, äiti tuntuu vähän vieraalta viikon eron jälkeen ja ympäristökin on taas uusi.
Lapsen muisti ei toimi kuin aikuisen, pieni lapsi ei pysty pitämään asioita ja ihmisiä mielessään pitkiä aikoja. Vuoroviikkosysteemissä lapsi elää jatkuvassa stressissä ja joutuu viikoittain luopumaan tutuista ihmisistä ja paikoista ja sopeutumaan hämärästi tuttuihin ihmisiin ja paikkoihin. Elämä on jatkuvia muutoksia ja niihin sopeutumista eikä mikään ole pysyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..mitstä kirjoitin vaan vanhemmat ottavat repun selkäänsä ja kulkevat vuoroviikoin lapsen luona.
Lapsi pannaan reissaamaan, mutta vanhemmilla on omat kodit.mutta jos se vanhempien vuoroasuminen ei ole mahdollista esim. elämäntilanteen tai rahan vuoksi, niin silloin ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin se että lapsi vuorottelee vanhempien luona.
Lapsella on yksi koti, jossa etävanhempi voi vierailla sovitusti useinkin ja ottaa lapsen luokseen esim. joka toinen viikonloppu.
EROTKAA KAIKKI!!! Pilatkaa lapsenne elämä!! Olkaa itsekkäitä narsisteja ja ajatelkaa vain ja ainoastaan ITSEÄNNE! AAMEN!!
hei tosi hyvä että kirjoitit tämän. Nyt uskon kaikkien luopuvan eroaikeistaan ja rupeavan sellaisiksi ihaniksi UHRAUTUVIKSI vanhemmiksi! Heille tulee HIENO sädekehä ja he kyllä muistavat odottaa vastapalvelusta lapsiltaan viimeistään vanhainkoti-iässä. "Ette sitten lapset voi laittaa minua vanhaa äitiä vanhainkotiin, vaan jonkun teistä on uhrauduttava minun omaishoitajaksi, sillä minäkin uhrauduin teidän vuoksenne enkv eronnut, jotta saisitte perinteisen ydinperheen, huomatkaa kuinka jalo ja hieno äiti teillä on". Niin, ajatelkaa nyt hyvät ihmiset vielä uudestaan ennen kuin eroatte. Jos ETTE eroa, lapsi jää teille kiitollisuudenvelkaan, ja sitä velkaa on kiva kuitata sitten koko loppuelämän ajan. Eli voi olla, että marttyyrius on teille tuottoisampaa kuin ero! Miettikää!
..mukeloita ruvetaan väsäämään. Nykyisin kaikkien kanssa! Seurustellaan viikko ja pullat uuniin! Ja erotaan pian. Ja taas sama rumba!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan siinä pysyvyyttä, se on vain erilaista kuin ehkä jonkun toisen elämässä.
Ehkä sitten viikko-viikko ei ole sopiva ratkaisu noin pienelle, vaan esim. 3-4 päivän sykleissä tapahtuva vaihtuminen.
Tosin oma 2,5-vuotias kyllä muistaa ihmisiä pitemmänkin ajan takaa. Olisi vaikea kuvitella, että niinkin tärkeä ihminen kuin oma vanhempi unohtuisi viikossa, saati muutamassa päivässä. Joutuuhan moni olemaan vaikka duunin takia joskus muutamia päiviä poissa.
Oletko sitä mieltä, että vuoroviikkoasuminen ja molempien vanhempien kanssa oleminen on lapselle suurempi stressi kuin se, että toinen vanhemmista katoaisi "kokonaan" ja tätä näkisi vain muutamana päivänä kuukaudessa? Luulisi lapsen ihmettelevän, minne toinen on hävinnyt, ja isompi lapsi voi vielä kuvitella vanhemman hylänneen hänet, ts. ettei vanhempi halua olla hänen kanssaan. Vuoroviikkoasumisessa lapsi saa sentään pitää molemmat vanhemmat yhtä läheisinä.
Äiti katoaa viikoksi, lapsi tottuu olemaan isän kanssa. Kunnes tulee vuoro vaihtaa kotia. Isä katoaa, äiti tuntuu vähän vieraalta viikon eron jälkeen ja ympäristökin on taas uusi.Lapsen muisti ei toimi kuin aikuisen, pieni lapsi ei pysty pitämään asioita ja ihmisiä mielessään pitkiä aikoja. Vuoroviikkosysteemissä lapsi elää jatkuvassa stressissä ja joutuu viikoittain luopumaan tutuista ihmisistä ja paikoista ja sopeutumaan hämärästi tuttuihin ihmisiin ja paikkoihin. Elämä on jatkuvia muutoksia ja niihin sopeutumista eikä mikään ole pysyvää.
Toi kyl narskahti korvaan :/ Kyllä mun mielestä lapsi asuu aina vanhempansa kotona. Ois aika järkkyä, että lapsella olisi ns. "oma koti" jossa omat vanhemmat "vierailisivat" vuoroviikoin (!!!)
lapsi seilaa kahden kodin väliä. Vanhemmat on löytäneet uuden puolison ja tehneet uusia lapsia. Lapsi reissaa vieraana kahden ydinperheen väliä ja kokee, että ei kuulu kumpaankaan.
Uuden onnen kohdatessa ei kukaan perehdy siihen, mitä lapselle tapahtuu ja miten hän elää.
Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että kuka lohduttaisi Nyytiä.
Eli vuoroviikkoasuminen halutaan siksi, että päästään viikoksi eroon lapsesta. Eli saadaan omaa aikaa viikko ja viikko olla lapsen kanssa. Eli sinkkuelämää viikko ja ei tarvitse ottaa vastuuta ja sen viikon lapsen kanssa kestää kun tietää, että kohta on taas vapaaviikko.
Aluksi voi toimia kun kummatkin vanhemmat sinkkuja ja elävät lähellä toisiaan. Sitten tulee uudet puolisot, uudet lapset, uudet asuinpaikat. Sitten lapsi alkaa olla vieras joka paikassa.
Mä kävin lapsena paljon mummolassa (asuttiin lähellä) ja se oli mun toinen koti. Siis oikeasti pidin sitä kotina samalla tapaa kuin omaakin kotia. Murrosiässä vasta tuli sellainen vaihe, että "oma huone" ja kaikki sen sisällä sai omanlaisensa merkityksen. Isä oli paljon matkatöissä enkä nähnyt häntä kovinkaan usein.
AP:le elatusmaksut ovat LAPSEN oikeus riippumatta tapaamisoikeuden sisällöstä. Laaja tapaamisoikeus voidaan kuitenkin huomioida elatustukea alentavasti (muistaakseni vuoroviikkosysteemi alentaa tuota 40euroa). Elatustukea maksava vanhempi voi vähentää 80e/vuodessa verotuksesta elatustuen määrästä riippumatta. Taloudellisen tiukan tilanteen sattuessa elatustukeen saa kelan elatusapua ja elatustuki on myös menona huomioitava toimeentulotukea ja kelan etuuksia haettaessa.
Vaikket elatusmaksuja saisikaan, niin silti valtio katsoo ne ensisijaiseksi tuloksi: jos siis joudut hakemaan apua kelalta tai sosiaalitoimistosta, niin elatustuki katsotaan sulle tuloksi ja todennäköisesti vaativat elatussopimuksen tekemistä (kelasta en ole varma).
Meillä on vuoroviikkosysteemi ja elatusmaksut sekä lapsilisät käytetään lapsen harrastuskuluihin.
Olin työelämässä, kun erottiin. Sittemin jäin työttömäksi ja hain opiskelemaan. Lapsen isä perheytyi.
Aluksi kokeiltiin sitä, että isä maksaa lapsen kuluja (ei siis varsinaisia elatusmaksuja), mutta se ei toiminut (unohteli maksaa laskuja jne. ja oli noloa, kun en tiennyt yhtään ja valmentajat kyseli maksujen perään yms. Velkojan silmissä minä olin kuitenkin se velallinen lapsen lähivanhempana. Itselläni talous oli niin huonolla tolalla ja kaikki säästöt jo käytetty, että päätin vedota tuohon "viimeiseen oljenkorteen" ja sovimme minimisummasta elatusmaksuja joilla kustannetaan lapsen harrastukset ja ylijäämällä joitain viihdekuluja (leffalippuja jne.). Toinen vaihtoehto olisi ollut lopettaa harrastukset oman huonon talouteni vuoksi.) Elatusmaksut ovat siis lapsen oikeus. Ei lähivanhemman.
että vanhemmat sehlaa kahden kodin väliä, ei aiheuttaisi lapselle traumoja myös jos kuitenkin joutuu eroon joka toinen viikko toisesta ja joka toinen toisesta vanhemmasta? Eikö "paras" ratkaisu olisi että toinen vanhemmista ottaa lasta parina arki-iltana ja sitten joka toinen vkl? Siis että lapsella pysyvä koti, jossa asuu aina sama vanhempi, mutta näkee myös toista vanhemmistaan paljon?
Alusta lähtien oli vuoroasumista, ensin muutaman päivän jaksoina ja nyt vuoroviikoin.
Melko pian eron jälkeen isä muutti 100km päähän, mutta kävi kuitenkin töissä tässä kaupungissa.
Meillä on vaihdot maanantaisin, eli toinen vie aamulla tarhaan ja toinen hakee.
Nyt pojan isä on asunut muutaman kuukauden taas tässä kaupungissa.
Meillä tuo yhden kodin taktiikka ei olisi toiminut uusien suhteiden takia.
Olisi melko kornia muuttaa aina vuoroviikoin johonkin pojan luokse
ja jättää nykyinen avokki ja pojan pikkusiskopuoli (ja pian tulevakin vauva) tänne...
Tai vaihtoehtoisesti pakata koko konkkaronkka täältä mukaan ja sulloutua johonkin ei-kenenkään-kotiin.
Hyvin tuo vuoroviikkoasuminen on toiminut meillä, koska välit exään ovat hyvät.
Voidaan sumplia mahdollisia muutoksia ihan sovussa.
Pojalla on ikää nyt 5v.