Lue keskustelun säännöt.
Ero ja vuoroviikkoasuminen
09.06.2011 |
Meille on tulossa ero, ja lapsen (3 vuotta) asuminen järjestetään jonkinlaisella vuoroviikkosysteemillä. mahdollisesti alussa voi olla lyhyempikin aika kuin viikko, mutta periaate on siis se, että on yhtä paljon kummankin vanhemman luona.
Googlailin aihetta ja huomasin, että aika moni tuntui vastustavan sellaista järjestelmää ja että lisäksi osa sosiaalityöntekijöistä saattaa vastustaa sitä.
Onko kokemuksia, että lastenvalvoja tms olisi pyrkinyt estämää vuoroviikkosopimuksen tai muuta vastaavaa?
Tosin meillä kyllä tehtäisiin silti niin, vaikka papereissa sitten lukisi mitä tahansa. Ainoa ongelma siinä olisi tietysti se, että sitten jommalle kummalle tulisi kai isommat elatusmaksut, jos lapsi ei muka papereiden mukaan asu hänen luonaan. Mutta kai nuo ovat meidän kahden kesken järjesteltäviä asioita.
Meillä siis tilanne se, että olemme molemmat hoitaneet lasta yhtä paljon jo ihan vauva-ajoista asti. Imetystä lukuunottamatta olemme siis olleet ihan tasa-arvoisia vanhempia ja lapsi kiintynyt molempiin. Emme edes harkitsisi muuta kuin vuorottelua.
Miten te, joilla sellainen on, olette järjestäneet asian alkuaikoina? Mikä olisi tuon ikäiselle lapselle sopiva jaksotus (onko viikko liian pitkä aika, vai olisiko joku 4 pv - 4 pv aluksi parempi?)
Kommentit (72)
ollut lapsena, mutta vanhempani erosivat vasta kun olin 10 ja meitä sisarruksia on useampia. Siinä tilanteessa sisarruksista oli turvaa ja tukea. Anteeksi kun sanon nyt suoraan, mutta pelkään että noin pienelle lapselle kokemus erosta ja vuoroviikkoasumisesta voi olla huono.. Riippuu luonteesta mitä oireilua voi tulla, itse olen vasta aikuisena ja omissa parisuhteissa käsittelyt hankalia asioita. Suurin vaikutus itselläni on ollut sitoutumisenpelko, kaikenlainen kapinointi parisuhteessa ylipäätään.. Nyt vasta tiedostaa näitä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosta tulee kohta jo kuusi vuotta, lapsi oli silloin 5. Alkuun jaoimme "vuorot" isänsä työvuorojen mukaan, mutta se oli aikamoista hyppelyä, yksi yö siellä, kaksi tuolla jne. Ex-miehen työkuviot kuitenkin muuttuivat niin, ettei vuorotyö enää ollut ongelmana, niin silloin siirryttiin viikko-viikko -systeemiin.
Lapsella on perustarvikkeet molempien luona, jotain spesiaalitavaroita joutuu tietysti siirtelemään, mutta nykyään koulun naulakko toimii hyvänä säilytyspaikkana esim. luistimille :)
Itsellänikin on viikko-viikko -systeemi ja kaksi kotia. Nykyinen miesystäväni asuu eri paikkakunnalla, joten "lapsettoman" viikon asun siellä. Yhteenmuuttamisesta ollaan puhuttu niin, että kunhan lapset (hänellä samanlainen viikko-viikko -systeemi) muuttavat kotoa, niin katsotaan sitten. Itselläni ei ole mitään halua viedä lastani isältään saatika sitten itse muuttaa kauas pois ja alkaa viikonloppuäidiksi. Niin ja kaiken muun pahan lisäksi vietämme usein lapseni kanssa viikonloput miesystäväni luona, eli oikeastaanhan lapsellani on kolme kotia. Niin ja mummolaankin on hammasharja viety.
Exällä on uusi avopuoliso ja tietääkseni sielläkin on mennyt kaikki ihan hyvin. Nyt kun lapsi on jo iso koululainen, niin vaihto tapahtuu ihan näppärästi koulun jälkeen, sitä ennen asuimme molemmat koulun vieressä, niin sama matka oli, meni kummalle vaan.
Itse olen avioerolapsi ja isääni näin säännöllisen epäsäännöllisesti. Nykyään välit on aika etäiset. Sen muistan, että huonoa omaatuntoaan paikkaili ostamalla mulle mitä vaan keksin pyytää.
Tuntuu, että tällä vuoroviikkosysteemillä ainakin oma lapseni saa säilytettyä paremmat ja läheisemmät välit molempiin vanhempiin. Niin ja toki soitellaan lähes joka päivä silloin etäviikolla.
lapset on tällä hetkellä 19,18,16 ja 12. Ero tapahtui kymmenen vuotta sitten. Alkuun vaihto tapahtui tiheämmin, sitten vuoroviikkoasuminen. Asumme n. 200m päästä toisistamme. ...
Missähän vaiheessa niitä ongelmia meidän lapsille alkaa tulla, kun ainakin vielä ovat ihan tavallisia mukuloita?
Mä luulen, että teidän homma toimii lyhyen etäisyyden ansiosta. Jos lapsi unohtaa jonkun lelun, ym, sen voi käydä hakemassa vaikka kävellen.
En ylipäätään usko, että sillä on niin suuri merkitys kuinka monta päivää lapsi kummassakin kodissa on. Paljon tärkeämpää on se, että uudet kodit sijaitsisivat lähellä toisiaan (ei hankalia juna/bussimatkoja), vanhemmat ovat hyvissä väleissä, samat säännöt molemmissa paikoissa ja että lapset tuntevat molemmat paikat kodeikseen, jossa on hyvä olla.
ei se lapsi sitä puuttuvaa vanhempaa kaipaa, kunhan ensin tottuu tilanteeseen. Paljon tärkeämpää on, ettei rutiinit rikkoudu ja että muutenkin asiat muuttuvat mahdollisimman vähän. Lapsen turvallisuuden tunne voi rikkoutua niinkin helposti kuin että isän luona sänky on eri paikassa ikkunaan nähden tai ettei isä laula samoja iltalauluja. Joten älkää hyvät ihmiset rikkoko lapsenne turvallisuuden tunnetta!
Meillä on huomattu että jo viikonloppukäynti mummolassa sotkee kaiken, koska eivät siellä noudata kaikki meidän rutiinejamme ja esim. ruoka-ajat voivat vaihdella, asioita tehdään eri järjestyksessä jne. Luotatteko, että joku eksä suostuu tekemään kaikki asiat samalla lailla kuin te??? Lapselle kuitenkin rutiinit ja muuttumattomat olosuhteet ovat KAIKKEIN tärkeimpiä.
Tottakai se toinen vanhempikin on rakas, mutta jos lapsi tottuu elämään vain toisen vanhemman kanssa, niin kyllä hän siihen sopeutuu! Huomattavasti paremmin kuin sekavaan elämään.
Itse en ikinä voisi erota juuri siksi, että menisi liian vaikeaksi lasten elämän tasapainottaminen.
Toinen juttu on se, että sitä yhteistä kotiakin pitäisi hoitaa ja mitäs jos pitää pakollista remonttia tehdä?
Taloudellisen puolen lisäksi kuvioon tulevat myös mahdolliset uudet puolisot. Jos vanhemmat muuttavat yhteen uusien puolisoiden kanssa, niin monesti siinä kohtaa halutaan rahat irti siitä yhteisestä asunnosta.
eli se vanha yhteinen talo säilytettiin ja se oli lasten koti. Molemmilla aikuisilla oli sitten se oma koti jossain muualla. Tätä he jatkoivat kuutisen vuotta kunnes kaikki lapset olivat täysi-ikäisiä ja muuttivat omilleen, sitten oli aika myydä talo. Etenkin mies oli tuota tarkkana, että lapset eivät kärsi aikuisten hölmöilyistä. Rahaahan tuossa paloi eli molemmat velkaantuivat noina vuosina tietysti mutta se oli heidän valintansa. Tuo menee kyllä vaikeaksi jos ero tulee kun lapset ovat ihan pieniä, sillä harvalla on mahdollisuus elää tuolla tavalla vaikka viittätoista vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vuoroviikkoasuminen halutaan siksi, että päästään viikoksi eroon lapsesta. Eli saadaan omaa aikaa viikko ja viikko olla lapsen kanssa. Eli sinkkuelämää viikko ja ei tarvitse ottaa vastuuta ja sen viikon lapsen kanssa kestää kun tietää, että kohta on taas vapaaviikko.
[/quote]
ja joka toinen viikonloppu systeemi halutaan siksi, että että saa viettää sinkkuelämää vielä enemmän.
itse haluaisin olla lasten kanssa vaikka joka päivä, mutta niin lasten äitikin ja koska lapsilla on mielestäni yhtä suuri oikeus äitiin kuin isäänkin on vuoroviikko systeemin kai oikeudenmukaisin kaikille
Vuoroviikkoasuminen on aivan sallittua ja tavallistakin, se otetaan nykyään jopa huomioon kun esimerkiksi hakee kaupungin vuokra-asuntoa: lomakkeessa on kohta johon laitetaan ne lapset jotka asuvat osan aikaa osoitteessa vaikkeivät olisi kirjoilla.
Ystäväperheeni erosi ja heidän lapsensa ovat 50/50 molemmila vanhemmilla, ovat siitä hyvin tarkkoja. Lapsia on kaksi joten toinen on kirjoilla toisen luona ja toinen toisen luona jolloin lapsilisät menevät tasan (siinä tietysti menettää muutaman kympin kun ei saa lasten lukumääräkorotusta). Ovat sopineet, ettei kumpikaan maksa elatusmaksuja toiselle, mutta pitävät kirjaa lasten menoista jotka maksavat puoliksi (niin että kun toinen on maksanut jotain ja toinen jotain, summataan ajoittain ja tasataan erotus - tosin elämäntilanteen mukaisessa suhteessa, eli jos toisella isot tulot ja toisella pienet ei oleteta että maksetaan ihan yhtä paljon).
Ei ole mikään pakko käydä lastenvalvojalla vahvistamassa mitään sopimuksia, jos sovitte yhteishuollon yhteisymmärryksessä, eikä kenellekään kuulu mitä olette sopineet elatusmaksuista, jos ei kumpikaan ole niitä myöskään hakemassa yhteiskunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä mitään sano. Ovat vain onnellisia, jos saatte jonkinmoisessa sovussa asian päättämään.
Se on ihan hyvä tyyli, mutta ehkä aluksi se 4 päivää kerrallaan olisi parempi, koska lapsi on kuitenkin vielä tosi pieni. Ja suosittelen antamaan sitten jonkun valokuvan äitistä, kun menee isälle, ja toisinpäin, niin ikävän iskiessä saa katsoa sitä sitten.
Tuttavapiirissä on tuo ratkaisu, muistaakseni lapset oli 2- ja 5-vuotiaat kun vanhemmat erosi. Hyvin toimii, lapset "vaihdetaan" aina perjantaisin.
Ei tuo varmasti ihanneratkaisu ole, mutta onko minkäänlainen kahdessa perheessä asuminen? Tuossa vuoroviikkojärjestelmässä lapsilla on oikeat huoneet molemmissa perheissä ja molemmat perheet elävät sitä arkeakin lasten kanssa.
Mutta elatusmaksuista, sitä ei kyllä ratkaise kuinka paljon lapsi etävanhemmallaan on, vaan tulotkin vaikuttavat! Mutta jos tulotaso on suhteellisen sama, niin sitten voitte päästä siihen tilanteeseen että kumpikaan ei maksa toiselle vanhemmalle, joka lienee vähentää riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen vanhempi saa lapsilisät ja sitten vielä elatusmaksuja pitäisi saada. Siinä sitä jaetaan kulut tasan molempien vanhempien kesken...
Toinen vanhempi saa lapsilisät ja sitten vielä elatusmaksuja pitäisi saada. Siinä sitä jaetaan kulut tasan molempien vanhempien kesken...
Toisaalta äidit (jotka useinmiten lapsilisät saavat) ostavat useinmiten lastensa vaatteetkin. Jos lapseen liittyvät hankinnat oikeasti menevät puoliksi, niin sitten ymmärrän pointin.
Toiminut jo viitisen vuotta mainiosti. Alussa lapset olivat 5-14 vuotiaita. Suurin harmi on ollut se, että tavarat joita tarvitsisi unohtuvat toiseen kotiin, muuten toimii loistavasti.