Lapsen saaminen ja ystävien etääntyminen

Mulla ainakin yksi kaveri käyttäytyi niin ilkeästi mua kohtaan lasta yrittäessään, että otin etäisyyttä kun kaverin vauva syntyi. Ajattelin että kaveri ei huomaa kun otan etäisyyttä kun on keskittynyt vauvaansa, joten vauvan syntymän jälkeen on hyvä aika ottaa etäisyyttä kun en halunnut kuitenkaan mitään draamaa tai riitaa kaverin kanssa. Syynä kaverin ilkeälle käytökselle oli kun ei heti tärpännyt kun yritti lasta ja sitten kiukutteli ja käyttäytyi inhottavasti.

Lapsiperheisiin ei voi soittaa puhelimella, kun taustalla kuuluu aika hirveä kirkuminen. Puhelin vielä voimistaa sitä korvia särkevää huutoa, joten ei tarvitse ihmetellä miksi kaverit lakkaa soittelemasta. Ja kylään ei voi lapsia tehnyttä kutsua kun ne kersat on liimattu kylkeen kiinni, ja lapsiperheen luona vierailu on taas tietty sitä kirkumista, sotkua ja hilloisia sohvia. Yyh. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin yksi kaveri käyttäytyi niin ilkeästi mua kohtaan lasta yrittäessään, että otin etäisyyttä kun kaverin vauva syntyi. Ajattelin että kaveri ei huomaa kun otan etäisyyttä kun on keskittynyt vauvaansa, joten vauvan syntymän jälkeen on hyvä aika ottaa etäisyyttä kun en halunnut kuitenkaan mitään draamaa tai riitaa kaverin kanssa. Syynä kaverin ilkeälle käytökselle oli kun ei heti tärpännyt kun yritti lasta ja sitten kiukutteli ja käyttäytyi inhottavasti.

Tässä on ihan selkeä ja ymmärrettävä syy. Itse en koe että olisin raskaana toitottanut onneani tai kääntänyt kaiken vauvapuheisiin. Päin vastoin, pelotti ettei minusta vain tule se tyyppi. Yrittäessä en sanonut kenellekkään mitään, vaan olin ihan normaalisti

Jos kaveri pelkää että et osaa enää puhua kuin lapsestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheisiin ei voi soittaa puhelimella, kun taustalla kuuluu aika hirveä kirkuminen. Puhelin vielä voimistaa sitä korvia särkevää huutoa, joten ei tarvitse ihmetellä miksi kaverit lakkaa soittelemasta. Ja kylään ei voi lapsia tehnyttä kutsua kun ne kersat on liimattu kylkeen kiinni, ja lapsiperheen luona vierailu on taas tietty sitä kirkumista, sotkua ja hilloisia sohvia. Yyh. 

Tämäkin mielestäni ihan ymmärrettävä. Omien kavereiden kanssa jo ennen lapsia on aina sovittu etukäteen milloin soitetaan, huomioiden kaikkien menot. Puhelut olen ajoittanut lapsen kanssa päiväunien aikaan tai pyytänyt puolisoa ottamaan kopin ja olen mennyt vaikka ulos tai lapsi on ollut ulkoilemassa. Kyläily ei ole kohdallani relevanttia koska osa näistä kavereista asuu aika kaukana ja muutenkin on nähty ennemmin kaupungilla, mitä myös osaltani olen ylläpitänyt ja halunnut ylläpitää

Ei ole oikein mitään yhteistä lapsen omaavien kanssa ja se muksu aina pyörii sitten mukana. Pahinta jos ei osaa käyttäytyä, kitisee siinä. Jos haluat leffaan mennä, lapsi tulee sinne. Joskus jouduin kaverin lapsenvahdiksi  huvipuistossa, oli 6 lasta mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveri pelkää että et osaa enää puhua kuin lapsestasi. 

Tuskin ainakaan enää, yli vuosi mennyt lapsen syntymästä ja en tosiaan puhu vain lapsesta. Enkä oikeastaan mistään itseeni liittyvästä koska se ei tunnu enää lainkaan kiinnostavan. Joko päälleni kaadetaan kaikki oman elämän ongelmat tai ei olla yhteyksissä. Toki tästä syystä itsekin olen ottanut etäisyyttä, en halua olla kenenkään likakaivo. Muutos näissä suhteissa vaan tapahtui selkeästi lapsen saamisen jälkeen

Elämä muuttuu ja elämänpiiri muuttuu, eikä lapsellisella enää ole aikaa. Näin on käynyt kaikille ystävilleni, jotka ovat lapsia saaneet.

Elämäntilanteet on vaan niin erilaiset. Älä huoli, ne jää jotka on jäädäkseen ja sitten osa jää matkasta. Se kuuluu elämään. Ystävystyt myös uusiin ihmisiin jos vain itse edesautat ystävystymistä. Oman nykyisen parhaan ystäväni löysin hiekkalaatikon reunalta. Meidän lapset täyttää kohta 20v.

Itse olen etääntynyt siksi, koska olen vuosia kärsinyt tahattomasta lapsettomuudesta ja masentunut sen takia. Asia on niin kipeä etten vain pysty puhumaan siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikein mitään yhteistä lapsen omaavien kanssa ja se muksu aina pyörii sitten mukana. Pahinta jos ei osaa käyttäytyä, kitisee siinä. Jos haluat leffaan mennä, lapsi tulee sinne. Joskus jouduin kaverin lapsenvahdiksi  huvipuistossa, oli 6 lasta mukana. 

Mutta mihin se aiempi kaveruus on perustunut jos yhtäkkiä ei ole mitään yhteistä? Ei se ihminen kadonnut ole jonka kanssa aiemmin on ollut mukavaa. En usko että ainakaan kaikissa tapauksissa, tunnistan kyllä sen että joillakin se puhe on vain lasta ja miten vanhemmuuden myötä nyt on jotenkin syvempi ymmärrys, ja se on mielestäni itsekästä. 

Sä oot ap ihana, virkistävä poikkeus.

Itse olen vela ja nuo sun mainitsemat syyt on monien lapsen saaneiden ongelma lapsettoman ystävän näkökulmasta. Ei mua haittais yhtään, jos ois noin fiksu ja ajattelevainen ystävä. Ehkä sun kannattais ottaa yhteyttä sun ystäviin, että voit keskustellessanne ikään kuin tuoda esiin tuomatta esiin, että sä et oo niitä jotka tuputtaa lapsipuheita muille ja oot ihan oma itsesi edelleen?

Olen huomannut saman ilmiön. Spontaani raskauteni ja parempi parisuhteeni herättää kateutta entisessä ystävässäni. Lähettelee omia kuulumisiaan (ongelmia yleensä) ahkerasti ja ei kysy vastavuoroisesti miten minulla menee. Toki yrittää välillä vähän tonkia, jos minullakin menisi huonosti. Mutta ei mene, ja sekös häntä ärsyttää. Menetin juuri läheiseni, ja tämä entinen ystävä ei kommentoinut asiaa muuten kuin sanomalla okei, ja jatkaen omista oikeasti vähäpätöisistä ongelmistaan. Juurisyynä käytökselle on se että hän yritti lasta lähemmäs 15 vuotta, minä 4kk. 

En kyllä omasta kaveripiiristä tunnista ap:n ilmiötä.

Veikkaan että on paljon sellaisia ihmisiä jotka osaavat olla vain samanlaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten ystäviä. Sen verran yleiseltä tällaiset aloitukset vaikuttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole oikein mitään yhteistä lapsen omaavien kanssa ja se muksu aina pyörii sitten mukana. Pahinta jos ei osaa käyttäytyä, kitisee siinä. Jos haluat leffaan mennä, lapsi tulee sinne. Joskus jouduin kaverin lapsenvahdiksi  huvipuistossa, oli 6 lasta mukana. 

Eikö sun kavereiden lapsilla ole toista vanhempaa tai muita läheisiä? Kuulostaa siltä että tarvitsevat apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveri pelkää että et osaa enää puhua kuin lapsestasi. 

Tuskin ainakaan enää, yli vuosi mennyt lapsen syntymästä ja en tosiaan puhu vain lapsesta. Enkä oikeastaan mistään itseeni liittyvästä koska se ei tunnu enää lainkaan kiinnostavan. Joko päälleni kaadetaan kaikki oman elämän ongelmat tai ei olla yhteyksissä. Toki tästä syystä itsekin olen ottanut etäisyyttä, en halua olla kenenkään likakaivo. Muutos näissä suhteissa vaan tapahtui selkeästi lapsen saamisen jälkeen

Onko mahdollista että kiinnität asiaan huomiota vasta nyt? Siis siihen, millaisista asioista kaverisi puhuvat. Lasten saaminen terävöittää joidenkin maailmankatsomusta ja arvomaailmaa. Yhteinen tekijä noissa suhteissa on kuitenkin sinä, ehkä olit itse ennen samankaltaisempi kuin he, tai muuten tykkäisit tuollaisesta seurasta. Kolmissakymmenissä moni kokee muutenkin suuria muutoksia, kasvaa enemmän omaksi itsekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sä oot ap ihana, virkistävä poikkeus.

Itse olen vela ja nuo sun mainitsemat syyt on monien lapsen saaneiden ongelma lapsettoman ystävän näkökulmasta. Ei mua haittais yhtään, jos ois noin fiksu ja ajattelevainen ystävä. Ehkä sun kannattais ottaa yhteyttä sun ystäviin, että voit keskustellessanne ikään kuin tuoda esiin tuomatta esiin, että sä et oo niitä jotka tuputtaa lapsipuheita muille ja oot ihan oma itsesi edelleen?

Olipa ihana kommentti. Kiitos :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaveri pelkää että et osaa enää puhua kuin lapsestasi. 

Tuskin ainakaan enää, yli vuosi mennyt lapsen syntymästä ja en tosiaan puhu vain lapsesta. Enkä oikeastaan mistään itseeni liittyvästä koska se ei tunnu enää lainkaan kiinnostavan. Joko päälleni kaadetaan kaikki oman elämän ongelmat tai ei olla yhteyksissä. Toki tästä syystä itsekin olen ottanut etäisyyttä, en halua olla kenenkään likakaivo. Muutos näissä suhteissa vaan tapahtui selkeästi lapsen saamisen jälkeen

Onko mahdollista että kiinnität asiaan huomiota vasta nyt? Siis siihen, millaisista asioista kaverisi puhuvat. Lasten saaminen terävöittää joidenkin maailmankatsomusta ja arvomaailmaa. Yhteinen tekijä noissa suhteissa on kuitenkin sinä, ehkä olit itse ennen samankaltaisempi kuin he, tai muuten tykkäisit tuollaisesta se

Tosi hyviä kysymyksiä, kiitos näistä. Varmasti ihan luontainen kasvu vie ihmisiä eri suuntiin ja kiinnitämme eri asioihin huomiota. En kuitenkaan täysin sen taakse laittaisi kokemaani, koska selkeät piikittelyt lapsen saamisesta tai se että minun kuulumisiani ei koskaan kysytä ei ole aiemmin ollut. 

Toki olen jo ennen lapsen saamista ollut se joka usein kuuntelee, tukee ja kannustaa. Silloin nämä ihmissuhteet ovat kuitenkin olleet vastavuoroisia, toisin kuin nyt. Tätä pitää kuitenkin syvemmin pohtia, eikä vain omasta näkökulmastani. Kiitos 

No kuka jaksaa minkään touhutarkkien juttuja enää kuunnella?