Lue keskustelun säännöt.
Lapsen saaminen ja ystävien etääntyminen
19.04.2025 |
Sohaisen varmaan ampiaispesää tällä aloituksella ja tarkoitus ei ole ketää loukata, vaan aidosti ymmärtää tätä ilmiötä. Toivottavasti ketjua ei poisteta.
Olen huomannut lapsen saamisen jälkeen että jotkin läheisiksi luulemani ystävät ovat etääntyneet ja saattavat joskus piikitelläkin siitä että olen saanut lapsen. Etääntymisellä tarkoitan sitä, etteivät enää ole samalla tavalla yhteyksissä kuin ennen, ja jos ovat eivät koskaan kysy mitä minulle tai meille kuuluu, mutta valittavat omista asioistaan. Minkä mielelläni kuuntelen, tuen ja kannustan.
Jotkut taas sitten eivät enää ole juurikaan yhteyksissä. Eräs kaveriksi luulemani ei vastaa kuulumisten kyselyyn kuin ehkä päivien päästä ja kun löysi uuden kumppanin kertoi ensimmäiseksi etteivät he sitten lapsia halua. Mikä on minulle aivan neutraali asia. Ihmettelen vain tätä muutosta jonka olen ympärilläni huomannut.
En myöskään käännä keskustelua itseeni tai perheeseeni, vaan haluan jutella myös muista asioista. En vähättele tai vertaile, ja teen parhaani mukaan aikaa ihmisille elämässäni, toki lapsen kanssa se on erilaista mutta pyrin ottamaan huomioon tämän niin hyvin kuin pystyn. En kuitenkaan kokenut tällaista yksipuolisuutta ja piikittelyä ennen lasta. Ikää yli 30v joten ihan aikuisia tässä luulisi kaikkien olevan.
Onko tämä yleinenkin ilmiö ja mistä se oikein johtuu?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
No, itse voin kertoa oman lapsettoman osan näkökulmani. Lopulta kyse on mielestäni aika pikku asioista jotka sitten lopulta etäännyttää, varsinkin jos yhteydenpito on sisältänyt paljon arkipäiväisiä "naisten juttuja" yms ehkä jopa pinnallisisa asioita. En tarkoita siis sellaisia ystävyyssuhteita, joissa ollaan harvemmin yhteyksissä ja nähdään muutamia kertoja vuodessa.
Ennen aina ystävän kanssa viestiteltiin tai laiteltiin snäppivideoita vaikkapa siitä mitä osti kun kävi shoppailemassa, pohdintaa siitä pitäisikö hiuksia uudistaa jotenkin ja mikä tyyli sopisi yms, tuskailua vaatteiden määrästä ja vaatekaapin siivouksesta, marmatusta jostakin arkipäiväisistä asioista jne tai valitusta siitä miten on väsynyt kun sai vain alle 7h unta yöllä tai miten joutunut vapaapäivänä heräämään liian aikaisin herätyskelloon jne. Jaettu toisillemme hauskoja "need therapist" yms videoita ja meemejä milloin mistäkin. Kaikki ei varmaan tä
Minä niin tällaista kaipaisin! Ja ymmärrän hyvin näkökulmasi, on kurja kuulla että koet tulleesi ylenkatsotuksi ja kuinka sinun väsymystä ei oteta samalla tavalla vastaan, tai niitä terapiaa tänne nyt hetkiä joille on yhdessä ennen naurettu.
Itse ajattelen että vertailu harvemmin kannattaa ja se että itse on löytänyt vaikka esimerkiksi väsymyksen kanssa erilaisen ulottuvuuden kuin ennen, niin ei se vie pois lainkaan muiden väsymyksestä ja huonojen yöunien vaikutuksista. Meistä jokainen kantaa sitä oman kokemusmaailmansa kuvaa ja sen vuoksi mielestäni jokaisen kokemus on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheisiin ei voi soittaa puhelimella, kun taustalla kuuluu aika hirveä kirkuminen. Puhelin vielä voimistaa sitä korvia särkevää huutoa, joten ei tarvitse ihmetellä miksi kaverit lakkaa soittelemasta. Ja kylään ei voi lapsia tehnyttä kutsua kun ne kersat on liimattu kylkeen kiinni, ja lapsiperheen luona vierailu on taas tietty sitä kirkumista, sotkua ja hilloisia sohvia. Yyh.
Tämäkin mielestäni ihan ymmärrettävä. Omien kavereiden kanssa jo ennen lapsia on aina sovittu etukäteen milloin soitetaan, huomioiden kaikkien menot. Puhelut olen ajoittanut lapsen kanssa päiväunien aikaan tai pyytänyt puolisoa ottamaan kopin ja olen mennyt vaikka ulos tai lapsi on ollut ulkoilemassa. Kyläily ei ole kohdallani relevanttia koska osa näistä kavereista asuu aika kaukana ja muutenkin on nähty ennemmin kaupungilla, mitä myös osaltani olen ylläpitänyt ja halunnut ylläpitää
No jos asuvat kauempana niin ehkä rakentavat elämää siellä kauempana ? Ja eivät enää pidä yhteyttä ns vanhaan elämään muutenkaan
Oletko muuttunut tylsäksi? Omissa lapsellisissa ystävissäni olen huomannut, että elämä on alkanut pyöriä rutiininomaisesti työpaikan, päiväkodin ja ruokakaupan väliä. Jatkuvaa väsymystä ja viikonloppuisin vain ollaan tai käydään satunnaisesti vesijuoksussa. Intohimon ja seikkailun tilalle on tullut passiivisuus ja ryytyminen. Tuntuu tyhmältä kertoa omista matkoista, uusista harrastuksista ja sattumuksista kun toisen elämä on luokkaa "käytiin prismassa".
No, itse voin kertoa oman lapsettoman osan näkökulmani. Lopulta kyse on mielestäni aika pikku asioista jotka sitten lopulta etäännyttää, varsinkin jos yhteydenpito on sisältänyt paljon arkipäiväisiä "naisten juttuja" yms ehkä jopa pinnallisisa asioita. En tarkoita siis sellaisia ystävyyssuhteita, joissa ollaan harvemmin yhteyksissä ja nähdään muutamia kertoja vuodessa.
Ennen aina ystävän kanssa viestiteltiin tai laiteltiin snäppivideoita vaikkapa siitä mitä osti kun kävi shoppailemassa, pohdintaa siitä pitäisikö hiuksia uudistaa jotenkin ja mikä tyyli sopisi yms, tuskailua vaatteiden määrästä ja vaatekaapin siivouksesta, marmatusta jostakin arkipäiväisistä asioista jne tai valitusta siitä miten on väsynyt kun sai vain alle 7h unta yöllä tai miten joutunut vapaapäivänä heräämään liian aikaisin herätyskelloon jne. Jaettu toisillemme hauskoja "need therapist" yms videoita ja meemejä milloin mistäkin. Kaikki ei varmaan tällaista harrasta mutta jotkut kyllä.
No, nyt tuntuu että kaikki tuo ei ole enää mitään ystävän elämässä, koska ajatukset täyttää lapsi ja lapsen kasvatus, ei siis enää ole aikaa millekään "turhuudelle". Olen tietysti (ajattelemattomuuttani) jatkanut samaa linjaa mutta lyhyistä vastauksista huomaa ettei nuo asiat kiinnosta enää samalla tavalla, ei ole millään tapaa ajankohtaisia. Tai joku aikaisin herääminen tai väsymyksestä valittaminen ei ole mitään koska toisella kuitenkin vauva herättää klo 5 joka aamu ja yöt on nukuttu 2h pätkissä eikö ole mitään "vapaapäiviä". Välillä myös vähän tuntuu että minun turhamaisuuttani ylenkatsotaan ja koen juttuni ja asiani arvottomiksi. Minkä sille voi ettei ole jatkuvasti mitään uutta ja oikeasti merkittävää kerrottavaa kun elän joka päivä sitä ihan samaa arkea töissä käyden kuten ennenkin.
Sitten tykättiin myös suunnitella reissuja tai extempore lähdettiin käymään jossakin. Ei enää, pienen lapsen äiti ei halua eroon lapsestaan eikä myöskään ole varaa matkustaa kun taloudessa on enää vain yhden ihmisen tulot.