Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuka luki sen tilaston eilen, missä sanottiin, että exästä yli pääseminen vie vähimmilläänkin vuosia.
17.04.2025 |
Ei ihme, että se ex on aina riesana joka suhteessa, mitä olen aloittanut. Viimeisin ei päässyt existään yli edes 19 vuodessa. Itse taas en ole jääänyt koskaan exien perään itkemään. 4 on ollut ja ikinä ei ole vanha suola janottanut, tai mitään taisteluja tarvinnut tehdä unohtaakseen. Jos jotain olen tuntenut, niin on se ollut inhotusta ja toivetta, että ei ikinä tarvitse enää nähdä.
N.51
Kommentit (11)
Enpä ole kaivannut. Erotyö tuli tehtyä viimeisten avioliittovuosien aikana. Sitten vain ero ja uusi elämä. Inhottaa ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne tunteet oli muuttuneet täysin kylmiksi jo vuosia ennen varsinaista eroa. Aluksi se oli itseasiassa ainakin vuoden sitä, että vihdoin saan elää ja hengittää. Lähdin yölläkin ajelemaan autolla. Vapaus tuntui aivan mahtavalta. Nyt 5 vuoden jälkeen siihen on tottunut, mutta vanhaan en kaipaa vieläkään millään tavalla. Harmittaa, että hukkasin 18 vuotta parisuhteeseen, joka oli jatkuvaa myöntymistä ja kestämistä.
Mä toivon pääseväni siitä inhosta ja raivosta minkä hän minussa herättää.
Puoli vuotta. Ikävä ei ole mutta haluan pyyhkiä muistini.
En lukenut tilastoa. Mikä lasketaan ylipääsemiseksi? En haikaile exien perään, mutta aina välillä joku putkahtaa mieleen ja olen kiukkuinen siitä, miten minua kohdeltiin. Mielessäni sadattelen sitten heitä.
Tämän takia olen aika haluton menemään taas parisuhteeseen. Jos ei onnistukaan, todennäköisesti vain lisää traumaa aiemman päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tilastoa. Mikä lasketaan ylipääsemiseksi? En haikaile exien perään, mutta aina välillä joku putkahtaa mieleen ja olen kiukkuinen siitä, miten minua kohdeltiin. Mielessäni sadattelen sitten heitä.
Et siis koskaan lämpimästi kaipaa ketään, mutta muistelet vain raivolla toisia? Mitä tämäkin saattaa kertoa sinusta?
Mun kaveri meni naimisiin miehen kanssa, joka ei vuosiin päässyt eroon rakkaudestaan entiseen aviovaimoon, vaikka itse oli pettänyt aiempaa moneen kertaan ja ottanut sitten eron.
Esim hekuman hetkellä huusi entisensä nimeä. Halusi uuden värjäävän hiukset entisen värisiksi. (Ei suostunut) ja paljon muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisilla miehillä ei ole pelisilmää treffeillä. He alkavat ihan pokkana tilittämään ummet ja lammet exästään. Kerran minun oli pakko sanoa tyypille suoraan, etten ole terapeutti ja en usko, että meillä on minkäänlaista toivoa onnellisen yhteisen tulevaisuuden suhteen.
Tyyppi ilkesi vielä alkaa inttää, etteikö siis edes yhdeksi yöksi pääse luokseni muka nukkumaan? Sanoin, että korvissa tinnittää niin pahasti, että pitää saada olla yksin hiljaisuudessa. Jälkikäteen nauroin jutulle. Erikoista luulla, että nainen vietellään valittamalla exästä!
Aika paljon vääriä valintoja jos on useampi ex ja kaikki vain ällöttää.
Pitäiskö kehittää ihan itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut tilastoa. Mikä lasketaan ylipääsemiseksi? En haikaile exien perään, mutta aina välillä joku putkahtaa mieleen ja olen kiukkuinen siitä, miten minua kohdeltiin. Mielessäni sadattelen sitten heitä.
Et siis koskaan lämpimästi kaipaa ketään, mutta muistelet vain raivolla toisia? Mitä tämäkin saattaa kertoa sinusta?
Siellä oikein keittiöpsykologi taas haukkumassa muita. Miksi jotain exää pitäisi kaivata?
Alue: Aihe vapaa
Minä kaipaan vielä viidenkin vuoden jälkeen päättymisestä.