Minkä verran ekaluokkalaisenne jaksaa lukea?

2-4 lausetta max...

Hän on filsu poika, jaksaa lukea viisikon. Hän myös soittaa selloa ja on äärettömän älykäs. Toisin kuin sinun lapsesi

Osa ekaluokkalaisista lukee monisatasivuisia romaaneja ja osa ei osaa kirjoittaa edes omaa nimeään. Väittäisin, että valmiudet oppia ovat kaikilla, mutta kiinnostuksella on valtava merkitys siinä milloin lukemisesta innostuu (tai innostuuko koskaan). Tylsää tekstiä ei jaksa moni aikuinenkaan kahlata läpi, vaikka lukutaitoa löytyisikin.

Lue lapselle ääneen tekstejä, jotka häntä kiinnostavat ja vähitellen into tarttuu. Teksti voi olla muutakin kuin kirja - vaikka pakkausteksti tai mainos! Jännittävät tarinat vievät ehkä helpoiten kuitenkin mukanaan. Myös aikuisen esimerkki lukemiseen (itsekseen) on tärkeä.

Opet luultavasti huomaavat kyllä jos on normaalia enemmän haasteita ja jotain luki-ongelmaa.

Luki kaikki Viisikot ennen ekan luokan alkua. Nyt lukee erilaisia avaruusaiheisia kirjoja ja lehtiä, on kovin kiinnostunut.

Ei osaa edes puhua ja on sokee ja käyttää miesten sukkahousuja

Vierailija kirjoitti:

Osa ekaluokkalaisista lukee monisatasivuisia romaaneja ja osa ei osaa kirjoittaa edes omaa nimeään. Väittäisin, että valmiudet oppia ovat kaikilla, mutta kiinnostuksella on valtava merkitys siinä milloin lukemisesta innostuu (tai innostuuko koskaan). Tylsää tekstiä ei jaksa moni aikuinenkaan kahlata läpi, vaikka lukutaitoa löytyisikin.

Lue lapselle ääneen tekstejä, jotka häntä kiinnostavat ja vähitellen into tarttuu. Teksti voi olla muutakin kuin kirja - vaikka pakkausteksti tai mainos! Jännittävät tarinat vievät ehkä helpoiten kuitenkin mukanaan. Myös aikuisen esimerkki lukemiseen (itsekseen) on tärkeä.

Opet luultavasti huomaavat kyllä jos on normaalia enemmän haasteita ja jotain luki-ongelmaa.

Vaikeasti lukivikaisena toivon todella, että nykyään opettajat osaavat erottaa laiskat hahmotushäiriöisistä. 

 

2000-luvun alussa tätä luksusta ei ollut. Opin lukemaan ensimmäisen kokonaisen neljän sanan lauseen kolmannella luokalla. Luin ääneen, ilman itkua, ensimmäisen kolmen sanan lauseeni viidennellä luokalla. Viikoittain ja toisinaan useamman kerran viikossa istuin jälki-istunnossa kun en yksinkertaisesti osannut lukea ja kun olisi pitänyt lukea niin kilttinä tyttönä vain vaikenin tyystin kun olisi pitänyt lukea ja kestin hiljaa sen nöyryytyksen ja saarnan opettajalta. En ymmärtänyt kirjaimia, en mitään niistä, ne vain olivat kuin pieniä taideteoksia. Opettaja soitti jatkuvasti vanhemmilleni kuinka niskuroin ja heidän pitää pistää minut lukemaan. Toki vanhempani tekivät paljonkin sen eteen ja yrittivät. Ovat aivan syntymästäni lähtien lukeneet paljon minulle, ovat antaneet kirjoja, ovat olleet seurassani lukemassa.

Lukiossa, juuri ennen ylioppilaskirjoituksia sain diagnoosin vaikea dysleksia. Olin 150% hitaampi lukija kuin keskivertoaikuinen. Nykyään käytän vain tuplasti enemmän aikaa lukemiseen. Luen kirjoja aivan valtavasti ja yleensä omalla sadullani, mutta luen kuitenkin. Olen kyllä harmissani siitä kun omassa lapsuudessa tälläisiä ei huomattu ja ymmärretty. 

Yhteen pötköön lyhyen kappaleen verran. Jos patistelen kovasti, niin sivun tai korkeintaan kaksi.

En tunne ekaluokkalaisia jotka lukisivat monisatasivuisia teoksia.

Ei osaa vielä lukea 👉🏻👈🏻

Noin sivu kirjatekstiä ilman tavutuksia. Teknisesti menisi vaikka miten monta, mutta mielenkiinto tai keskittyminen ei riitä vielä kovin pitkälle tuossa.

Esikoinen luki ekaluokkalaisena jo parin sadan sivun kirjoja. Eka luokan jälkeen alkoi lukea Harry Pottereita ja luki ne kaikki sitten perä kanaa.

Mun toinen lapsi luki Pottereita ekaluokalla, toinen ei osannut lukea lainkaan

Up.

Ekaluokkalainen on nyt käynyt koulua noin 7-8 kuukautta. Riippuu siitä, millaisin lukutaitovalmiuksin meni kouluun, toki. Mitä opettaja sanoo, millainen on taustanne lapsen ohjaamisessa lukemiseen jne. Jos omalla aktiivisuudellani eli siltä pohjalta, miten tärkeänä pidän puheen, ymmärtämisen, kirjoittamisen ja lukemisen kehittymistä, tänä vuonna 8 täyttävä lapsi ei kykenisi lukemaan 100-200 -sivuisia, ikätasoisia lastenkirjoja, olisin jo pari vuotta sitten selvityttänyt, mikä ongelma hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen pötköön lyhyen kappaleen verran. Jos patistelen kovasti, niin sivun tai korkeintaan kaksi.

En tunne ekaluokkalaisia jotka lukisivat monisatasivuisia teoksia.

Tämä on kyllä muuttunut oleellisesti. Nuoruudessani lukeminen oli yleinen harrastus ja keskustelunaihe. Myös pojilla ja paksujen kirjojen lukeminen alkoi juuri ekalla.

Jos aihe kiinnostaa niin jaksaa.

Aku Ankallisen verran eli sarjakuvia jaksaa lukea. 

Muistan kun aikoinaan olin ekaluokkalainen. Aloin lukea Aku Ankkoja ja Viisikoita heti koulusta tultuani välipalaa syödessä. Se johtui ihan siitä, että muutakaan viihdykettä ei ollut. 

Tokaluokkalainen luki juuri Sinuhe Egyptiläisen, nyt aloittanut Seitsemän Veljestä

Vierailija kirjoitti:

Myös aikuisen esimerkki lukemiseen (itsekseen) on tärkeä.

 

Juuri näin. Jos lapsi ei koskaan näe vanhempiensa lukevan, miksi hänen pitäisi uskoa, että lukeminen on tärkeää tai kivaa. Kuinka moni lapsi näkee vanhempansa vain katsomassa tv:tä tai tekemässä kotitöitä? Pitää itsekin istua alas ja rauhoittua kirjan ääreen. 

Mun kaksi vanhempaa lastani lukivat juurikin pottereita ekalla luokalla. Kuopus ei oikein jaksa, jos tekstiä on yhdellä sivulla enempää kuin pari kappaletta. Pitää olla paljon kuvia myös.

Persoonakysymys? Ehkä. Mutta huomautan kuitenkin, että tässä välissä tuli kotiimme pelikonsoli.