Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran ekaluokkalaisenne jaksaa lukea?
Miten pitkiä tekstejä lapsenne siis jaksaa lukea. Tavutettuna vai ilman?
Kommentit (99)
Meidän ekaluokkalaiselle tulee joka päivä 15-30min lukuläksy. Sen saa hoitaa lukemalla ihan mitä haluaa, jokaiselle määrä on sitten eri riippuen siitä lukutaidosta. Tämä käytäntö aloitettiin joululoman jälkeen, kun se syyslukukausi oltiin opeteltu lukemaan.
Hyvin jaksaa tuon ajan lukea ja selvästi on se lukutaito kehittynyt ja lukee tuossa ajassa huomattavasti pidempiä pätkiä, mitä alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähänkin ketjuun on eksynyt joku alapeukuttamaan lapsen mahdollisuutta valita itse tekemisensä. Ehkä osaat myös perustella mielipiteesi?
Ainakin omasta mielestä monet lapsille kirjoitetut sarjat, kuten tuo mainittu Karoliina-sarja, olivat ikävää luettavaa. Tehdään toisille kiusaa ja juonitellaan selän takana. En ainakaan omalle lapselle olisi näitä ystävyyden tapoja opettaa. Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten lapsena luetut kirjat ovat täynnä henkistä väkivaltaa vaikka aika on ollut eri.
Ja meillä on viisarikellot, Suomen historia, maailman tilanne ja politiikka pääpiirteittäin nuorella hallussa aika hyvin.
Se nyt vaihtelee ihan lapsikohtaisesti. Lukihäiriöinen ei halunnut lukea juuri ollenkaan. 4-vuotiaana lukemaan oppinut luki taas satasivuisia kirjoja. Takavarikoin Harry Potterit eskari-ikäisenä, kun minusta ne eivät olleet vielä sopivia hänen ikäiselleen yksin luettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin tästä open kanssa, kun ajattelin että paljon ja hyvin lukeva lapseni on nero. Hän sanoi että se on ihan sama, miten hyvin lukee ekalla. Erot mekaanisessa lukutaidossa tasoittuvat alakoulun aikana. Tärkeintä on jatkaa lukemistapaa, jotta luetun ymmärtäminen kehittyy.
Minulla on kaksikielinen aikaisin lukemaan oppinut lapsi. Ei ole äikässä nyt kuudennella mikään nero vaan sellainen 9-8 oppilas, vaikka luki suomeksi pitkiä kirjoja jo viskarissa. Oppi lukemaan englanniksi vähän ennen eskaria. Englanniksi on paljon laajempi valikoima kirjoja. Ja jossain vaiheessa, kun soturikissat oli in, ahmi kaikki kirjat englanniksi jo kauan ennen kuin ne käännettiin. Suomea puhuu ja kirjoittaa välillä täysin englannista käännetyillä muodoilla, vaikka kuinka koulu ja harrastukset on suomeksi. Lukemisen voima on yllättävän suuri.
Jos on todennäköistä, että hän jatkaa opintoja suomeksi, niin kannattaa ehkä yrittää keskittyä suomenkielisiin kirjoihin. Lukiossa alkaa mennä työlääksi, jos ei ole pohjaa ilmaista itseään kirjallisesti koulukielellä.
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on eksynyt joku alapeukuttamaan lapsen mahdollisuutta valita itse tekemisensä. Ehkä osaat myös perustella mielipiteesi?
Ainakin omasta mielestä monet lapsille kirjoitetut sarjat, kuten tuo mainittu Karoliina-sarja, olivat ikävää luettavaa. Tehdään toisille kiusaa ja juonitellaan selän takana. En ainakaan omalle lapselle olisi näitä ystävyyden tapoja opettaa. Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten lapsena luetut kirjat ovat täynnä henkistä väkivaltaa vaikka aika on ollut eri.
Ja meillä on viisarikellot, Suomen historia, maailman tilanne ja politiikka pääpiirteittäin nuorella hallussa aika hyvin.
Hyvin vedit, mutta tuo Karoliina-sarja perusteena antaa lapsen olla lukematta kirjoja tuo tuomion. 0/5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, joten ekalla luki jo ihan lasten romaaneja. Silloin meillä oli sääntö, että yksi pitää lukea viikossa.
Juuri lukemaan oppineelle minusta hyviä kirjoja on kuvakirjat, joissa on vähän tekstiä. Saa itsevarmuutta, kun saa luettua kokonaisen kirjan itse, mutta kirja ei ole liian vaikea. Ikää ei kannata tuijottaa vaan taitotasoa. Aktiivisella kannustuksella lapsesta kasvaa taitava lukija riippumatta siitä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan.
Meidän 4 vuotiaan lukemaan oppineen kohdalla oli sääntö, että välillä tehdään muutakin kuin luetaan tai pelataan tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelin tästä open kanssa, kun ajattelin että paljon ja hyvin lukeva lapseni on nero. Hän sanoi että se on ihan sama, miten hyvin lukee ekalla. Erot mekaanisessa lukutaidossa tasoittuvat alakoulun aikana. Tärkeintä on jatkaa lukemistapaa, jotta luetun ymmärtäminen kehittyy.
Minulla on kaksikielinen aikaisin lukemaan oppinut lapsi. Ei ole äikässä nyt kuudennella mikään nero vaan sellainen 9-8 oppilas, vaikka luki suomeksi pitkiä kirjoja jo viskarissa. Oppi lukemaan englanniksi vähän ennen eskaria. Englanniksi on paljon laajempi valikoima kirjoja. Ja jossain vaiheessa, kun soturikissat oli in, ahmi kaikki kirjat englanniksi jo kauan ennen kuin ne käännettiin. Suomea puhuu ja kirjoittaa välillä täysin englannista käännetyillä muodoilla, vaikka kuinka koulu ja harrastukset on suomeksi. Lukemisen voima on yllättävän suuri.
Jos on todennäköistä, että hän jatkaa opintoja suomeksi, niin kannattaa ehkä yrittää keskittyä suomenkielisiin kirjoihin. Lukiossa alkaa mennä työlääksi, jos ei ole pohjaa ilmaista itseään kirjallisesti koulukielellä.
Minusta äikän 8-9 kuulostaa ihan hyvältä kielitaidolta myös suomeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukee sujuvasti. Sivun / pari. Mutta ei ilmeisesti itse koe vielä ainakaan tuota niin sujuvaksi, että itse lukisi tarinoita / kirjoja. Taitoa siis on, mutta sen verran laiska vissiin, että haluaa mieluummin että hänelle luetaan.. :D Ja sitä me ollaan kyllä tehtykkin vauvasta asti.
No ei hän ole laiska. Ilmeisesti keskittymiskyky ja lukemisen automatisointi vaatii vielä hänellä kypsyttelyä. Tai ehkä se ei koskaan lähde lentoon, ja muut asiat kiinnostaa enemmän. Lukutaito alkoi kuitenkin löytyä eskarissa.
Oppi aakkoset tyyliin pari/ kolme vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Se nyt vaihtelee ihan lapsikohtaisesti. Lukihäiriöinen ei halunnut lukea juuri ollenkaan. 4-vuotiaana lukemaan oppinut luki taas satasivuisia kirjoja. Takavarikoin Harry Potterit eskari-ikäisenä, kun minusta ne eivät olleet vielä sopivia hänen ikäiselleen yksin luettavaksi.
Meilläkin olisi mielellään lukenut Pottereita jo paljon aikasemmin, mutta annoin lukea vasta tokalla. Sitten ahmikin ne hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on eksynyt joku alapeukuttamaan lapsen mahdollisuutta valita itse tekemisensä. Ehkä osaat myös perustella mielipiteesi?
Ainakin omasta mielestä monet lapsille kirjoitetut sarjat, kuten tuo mainittu Karoliina-sarja, olivat ikävää luettavaa. Tehdään toisille kiusaa ja juonitellaan selän takana. En ainakaan omalle lapselle olisi näitä ystävyyden tapoja opettaa. Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten lapsena luetut kirjat ovat täynnä henkistä väkivaltaa vaikka aika on ollut eri.
Ja meillä on viisarikellot, Suomen historia, maailman tilanne ja politiikka pääpiirteittäin nuorella hallussa aika hyvin.
Meillä paljon lukeva lapsi ymmärtää tämän aivan hyvin. Sehän kirjojen pointti onkin, että ne nostavat pintaan ja keskusteluun eri tunteita, tilanteita, toimintamalleja. Tarjoavat näkökulmia eri puolilta, samaistuttavia tilanteita, opettavat empatiaa, huomaamaan miltä toisesta tuntuu, mikä oli ikävästi tehty ja opettavat tunnistamaan oikeaa ja väärää. Ei ihmiset murhiakaan tee, vaikka lukisivat dekkareita.
Perus ajattelumalli nykyvanhemmilla on juuri tuo curling. Ei haluta lapsen edes lukevan ikävistä asioista. Uudet lastenkirjat ovatkin pääosin juonellisesti tyhjää höttöä ja aikuisten mielistelyä ja piiloagendaa loputtomine tunteiden sanotteluineen ja sensurointeineen. Lasten aliarvioimista on ajatella, että he menevät piloille jos kirjassa juonitellaan. Paljon todennäköisempi haitta on se ettei lapsi lue.
Nykyinen esiluokkalainen saattaa lukea tunninkin tavuttamattomia pitkähköjä kirjoja. Esikoiseni luki aikanaan lähinnä tavuja ja sanoja, ehkä jotain ihan alkeellisimpia tavutettaja kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on eksynyt joku alapeukuttamaan lapsen mahdollisuutta valita itse tekemisensä. Ehkä osaat myös perustella mielipiteesi?
Ainakin omasta mielestä monet lapsille kirjoitetut sarjat, kuten tuo mainittu Karoliina-sarja, olivat ikävää luettavaa. Tehdään toisille kiusaa ja juonitellaan selän takana. En ainakaan omalle lapselle olisi näitä ystävyyden tapoja opettaa. Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten lapsena luetut kirjat ovat täynnä henkistä väkivaltaa vaikka aika on ollut eri.
Ja meillä on viisarikellot, Suomen historia, maailman tilanne ja politiikka pääpiirteittäin nuorella hallussa aika hyvin.
No aika moni lapsi valitsee mielummin ihan kaikkea muuta kuin lukemista. Lukeminen on tärkeä taito, joten se ei ole mikään valinta vaan vaatimus, että lapsi lukee ja kehittää lukutaitoaan. Isompana saa sitten valita lukeeko vai eikö. Mutta pohja luodaan alakouluikäisenä. Muuten helposti tipahtaa myös lukuaineista kyydistä jo ennen kuin yläkoulu alkaa.
Paljon lukevat lapset erottuvat koulussa lähes kaikessa. Sanavarasto on laaja, reaaliaineet vähemmän työläitä koska lukeminen sujuu, kaikki kirjoittaminen helpompaa perustehtävistä aineisiin ja esseisiin (sanavarasto näkyy tässäkin), ymmärtävät ohjeet, jaksavat keskittyä... lista on pitkä. Lukeminen on kuin laittaisi rahaa lapselle pankkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48: se äikän kasi tai ysi alakoulussa ei kerro todellisesta osaamisesta välttämättä kauheasti. Juurihan Hesari uutisoi, että kuudesluokkalaisten äidinkielen numerot eivät useinkaan kerro todellisesta osaamisesta. Kuudesluokkalaisista tytöistä yli 80 prosenttia saa äidinkielestä arvosanan 8-10 ja pojistakin puolet, vaikka vain 16 prosenttia lapsista aidosti ansaitsisi sen.
Numeroarvostelua enemmän olisin huolissani, siitä, että keskustelijan mukaan lapsen kirjoittama suomi on pintaa myöten käännettyä englantia. Siitä tavasta on hankalaa päästä eroon. Tietenkin jos menee IB-lukioon, pärjää siellä varmasti hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on eksynyt joku alapeukuttamaan lapsen mahdollisuutta valita itse tekemisensä. Ehkä osaat myös perustella mielipiteesi?
Ainakin omasta mielestä monet lapsille kirjoitetut sarjat, kuten tuo mainittu Karoliina-sarja, olivat ikävää luettavaa. Tehdään toisille kiusaa ja juonitellaan selän takana. En ainakaan omalle lapselle olisi näitä ystävyyden tapoja opettaa. Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten lapsena luetut kirjat ovat täynnä henkistä väkivaltaa vaikka aika on ollut eri.
Ja meillä on viisarikellot, Suomen historia, maailman tilanne ja politiikka pääpiirteittäin nuorella hallussa aika hyvin.
Hyvin vedit, mutta tuo Karoliina-sarja perusteena antaa lapsen olla lukematta kirjoja tuo tuomion. 0/5.
Miten niin antaa olla lukematta? Lukemista ollaan tarjottu vaihtoehtona ja kivana tekemisenä mutta jos ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta. Ja lapselle on luettu päivittäin vauvasta asti. Olen keskustellut myös ammattilaisten kanssa siitä että lapsen lukemaan opettaminen ei ole paras vaihtoehto, lukutaito tulee kun se on tullakseen. Toki kotiin voi lainata tai ostaa kirjoja ja tehdä lapselle mukavan paikan missä hän voi rauhassa lukea jos ja kun haluaa. En nyt tähän oman lapseni lukupolkua tämän enempää vaihe vaiheelta ala erittelemään mutta hänen kohdallaan innostuksen puute hälveni kun löysi mieleistään kirjallisuutta.
Omituinen ajatusmalli ja selittely monilla on, että ei lapsi lue kun ei sitä kiinnosta, vaikka on kirjoja tarjottu. Ei se ole lapsen valittava asia luetaanko vai ei. Kuten ei sekään, nukutaanko yöllä vai ei. Lukeminen on niin tärkeä taito, että se pitää lapselta jaksaa vaatia. Lukemiseen pitäisi suhtautua perus elämäntaitona, ei harrastuksena. Harrastuksista sitten voi valita pelaako jalkapalloa vai kiinnostaako ennemmin partio tai baletti.
Vierailija kirjoitti:
Lukee sujuvasti. Sivun / pari. Mutta ei ilmeisesti itse koe vielä ainakaan tuota niin sujuvaksi, että itse lukisi tarinoita / kirjoja. Taitoa siis on, mutta sen verran laiska vissiin, että haluaa mieluummin että hänelle luetaan.. :D Ja sitä me ollaan kyllä tehtykkin vauvasta asti.
No ei hän ole laiska. Ilmeisesti keskittymiskyky ja lukemisen automatisointi vaatii vielä hänellä kypsyttelyä. Tai ehkä se ei koskaan lähde lentoon, ja muut asiat kiinnostaa enemmän. Lukutaito alkoi kuitenkin löytyä eskarissa.
Oppi aakkoset tyyliin pari/ kolme vuotiaana.
Oletko kokeillut vuorolukemista? Kuopuksen kanssa maattiin sängyn päällä lukemassa iltasatuja. Hän sai lukea pätkän ja minä luin sitten pidemmän ja taas vuoron vaihto jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on eksynyt joku alapeukuttamaan lapsen mahdollisuutta valita itse tekemisensä. Ehkä osaat myös perustella mielipiteesi?
Ainakin omasta mielestä monet lapsille kirjoitetut sarjat, kuten tuo mainittu Karoliina-sarja, olivat ikävää luettavaa. Tehdään toisille kiusaa ja juonitellaan selän takana. En ainakaan omalle lapselle olisi näitä ystävyyden tapoja opettaa. Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten lapsena luetut kirjat ovat täynnä henkistä väkivaltaa vaikka aika on ollut eri.
Ja meillä on viisarikellot, Suomen historia, maailman tilanne ja politiikka pääpiirteittäin nuorella hallussa aika hyvin.
Hyvin vedit, mutta tuo Karoliina-sarja perusteena antaa lapsen olla lukematta kirjoja tuo tuomion. 0/5.
Miten niin antaa olla lukematta? Lukemista ollaan tarjo
Täällä on muun muassa opettaja perustellut erittäin hyvin lukemisen tärkeyttä jo varhaisessa vaiheessa. En siis ala näitä jo esiin tulleita perusteluja toistella.
Lapsille kuuluu tarjota kirjoja, heitä kuuluu viedä kirjastoon ja heidän muuta ajanvietettään täytyy säädellä siten, että kirjoille löytyy sopiva rauhallinen ajankohta. Lapset sitten lukevat mitä tahtovat, ja jotain yksittäistä Karoliina-sarjaa on turha käyttää olkiukkona lukemisen edistämistä vastaan.
Edelleen kaikkein paras on se kodin laaja kirjahylly, josta lapsi saa valita ikätasoista ja välillä ei niin ikätasoista lukemista. Esimerkiksi pojilla on taipumus hakeutua sotakirjojen pariin aivan liian nuorena, mutta lieneekö tuo sen huonompi asia kuin leikkiä sotaa videopeleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on eksynyt joku alapeukuttamaan lapsen mahdollisuutta valita itse tekemisensä. Ehkä osaat myös perustella mielipiteesi?
Ainakin omasta mielestä monet lapsille kirjoitetut sarjat, kuten tuo mainittu Karoliina-sarja, olivat ikävää luettavaa. Tehdään toisille kiusaa ja juonitellaan selän takana. En ainakaan omalle lapselle olisi näitä ystävyyden tapoja opettaa. Moni aikuinenkin on ihmetellyt miten lapsena luetut kirjat ovat täynnä henkistä väkivaltaa vaikka aika on ollut eri.
Ja meillä on viisarikellot, Suomen historia, maailman tilanne ja politiikka pääpiirteittäin nuorella hallussa aika hyvin.
Hyvin vedit, mutta tuo Karoliina-sarja perusteena antaa lapsen olla lukematta kirjoja tuo tuomion. 0/5.
Miten niin antaa olla lukematta? Lukemista ollaan tarjo
Olet malliesimerkki siitä miksi nykylapset ovat mitä ovat ja opettajat helisemässä päiväkodissa ja kouluissa. Kotona ollaan kyllä varovasti kyselty haluaisiko kultaprinsessa sitä tai tätä, tuntuuko että haluaisi lukea, mutta ei viitsitä edellyttää mitään. Huolestutaan kirjojen turmelevasta sisällöstä jne. Silti lykätään räiskintäpelit ja luurit someineen saataville.
Parasta mitä voi lapsen koulutuksen eteen tehdä on edellyttää, että hän lukee. Lukeminen ei ole enää itsestäänselvyys, mutta on äärimmäisen tärkeää, jopa koko loppuelämää määrittävää. Lukeva lapsi menestyy paremmin koulussa, saa todennäköisimmin paremman/haluamansa opiskelu- ja työpaikan. Ennen lukeminen tuli luonnostaan, nykyään yhä useammin ei. Siksi siihen pitää suhtautua kuten hammaspesuun, hygieniaan, terveelliseen ruokaan, lepoon jne. Se ei ole haluamiskysymys, vaan asia, joka kuuluu elämään.