Minkä verran ekaluokkalaisenne jaksaa lukea?

Tasoerot on huimat ekaluokalla. Oma tyttöni oppi lukemaan 5-vuotiaana ja lukee joka päivä nyt ekaluokkalaisena. On lukenut 5 ensimmäistä Harry Potteria, koko Ella-sarjan, Risto Räppääjät, useita Viisikko-kirjoja, Karoliina-sarjan, Lasse&Maijan etsivätoimisto-sarjan, Heinähattuja ja Vilttitossuja, Ronja Ryövärintytär juuri menossa, tietokirjoja jne. Myös ihan kuvakirjat, esim. Mauri Kunnaksen kirjat kiinnostaa. Ymmärtää erittäin hyvin lukemansa ja lukuvauhti on luultavasti samalla tasolla kuin 5-luokkalaisella paljon lukevalla siskollaan. Esim. Risto Räppääjän lukee päivässä tai parissa illassa sängyssä lukiessaan.

Ongelma on ennemminkin niin päin, että alkaa olla vaikea löytää kiinnostavaa ja sopivan tasoista luettavaa, koska osa menee sisällöltään yli hilseen tai liian jännäksi, ihmissuhdekiemurat seurusteluineen jne. eivät vielä ole ajankohtaisia. Sisällöltään sopivat taas ovat usein nopeasti luettuja.

Tytöllä ei ole vielä älypuhelinta, eikä hän käytä tablettia tai pleikkaria kuin satunnaisesti. Tylsistyessään lukee.

Meillä ei lapsi innostunut lukemisesta vielä alakoulun ekoilla luokilla. Vauvasta asti luettiin yhdessä joka päivä, tykkäsi kyllä vielä koululaisenakin iltasadusta. Ei ollut liikaa ruutuaikaa, leikki paljon ulkona. Lukemisesta innostui vasta yläkoulussa, todella yllättäen. Ei olisi uskonut kun alemmilla luokilla opetkin vähän kyseli että miksi lukeminen ei kiinnosta? Ja meillä oli myös sitä että opetkin luki ääneen lapsille ekaluokan jälkeen. 

Meillä lapsi oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, joten ekalla luki jo ihan lasten romaaneja. Silloin meillä oli sääntö, että yksi pitää lukea viikossa. 

 

Juuri lukemaan oppineelle minusta hyviä kirjoja on kuvakirjat, joissa on vähän tekstiä. Saa itsevarmuutta, kun saa luettua kokonaisen kirjan itse, mutta kirja ei ole liian vaikea. Ikää ei kannata tuijottaa vaan taitotasoa. Aktiivisella kannustuksella lapsesta kasvaa taitava lukija riippumatta siitä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, joten ekalla luki jo ihan lasten romaaneja. Silloin meillä oli sääntö, että yksi pitää lukea viikossa. 

 

Juuri lukemaan oppineelle minusta hyviä kirjoja on kuvakirjat, joissa on vähän tekstiä. Saa itsevarmuutta, kun saa luettua kokonaisen kirjan itse, mutta kirja ei ole liian vaikea. Ikää ei kannata tuijottaa vaan taitotasoa. Aktiivisella kannustuksella lapsesta kasvaa taitava lukija riippumatta siitä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan. 

Tämä ei kuulosta aktiiviselta kannustukselta vaan pakottamiselta :(

Ja meidän lapsesta kasvoi taitava lukija täysin itsenäisesti vaikka olikin vähän myöhäisherännäinen. Sai äidinkielestäkin parhaan stipendin isossa yläkoulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, joten ekalla luki jo ihan lasten romaaneja. Silloin meillä oli sääntö, että yksi pitää lukea viikossa. 

 

Juuri lukemaan oppineelle minusta hyviä kirjoja on kuvakirjat, joissa on vähän tekstiä. Saa itsevarmuutta, kun saa luettua kokonaisen kirjan itse, mutta kirja ei ole liian vaikea. Ikää ei kannata tuijottaa vaan taitotasoa. Aktiivisella kannustuksella lapsesta kasvaa taitava lukija riippumatta siitä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan. 

Tämä ei kuulosta aktiiviselta kannustukselta vaan pakottamiselta :(

Ja meidän lapsesta kasvoi taitava lukija täysin itsenäisesti vaikka olikin vähän myöhäisherännäinen. Sai äidinkielestäkin parhaan stipendin isossa yläkoulussa. 

Minun mielestäni yksi kirja viikossa on täysin kohtuullinen tavoite. Ihan samalla tavalla kuin että joka päivä käydään ulkona. 

-eri.

Kannattaa kannustaa lasta lukemaan. Me kannustimme meidän lapsia sillä että he saivat vähän rahaa jokaisesta lukemastaan kirjasta. Etukäteen aina sovittiin paljonko kirjasta sai rahaa. Varsinkin kesälomalla lapset lukivat paljon kirjoja ja sillä tienasivat vähän rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, joten ekalla luki jo ihan lasten romaaneja. Silloin meillä oli sääntö, että yksi pitää lukea viikossa. 

 

Juuri lukemaan oppineelle minusta hyviä kirjoja on kuvakirjat, joissa on vähän tekstiä. Saa itsevarmuutta, kun saa luettua kokonaisen kirjan itse, mutta kirja ei ole liian vaikea. Ikää ei kannata tuijottaa vaan taitotasoa. Aktiivisella kannustuksella lapsesta kasvaa taitava lukija riippumatta siitä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan. 

Tämä ei kuulosta aktiiviselta kannustukselta vaan pakottamiselta :(

Ja meidän lapsesta kasvoi taitava lukija täysin itsenäisesti vaikka olikin vähän myöhäisherännäinen. Sai äidinkielestäkin parhaan stipendin isossa yläkoulussa. 

Nykymaailmassa, jossa on älylaitteet ja pelikonsolit, pitää vanhempien pitää huolta, että lapsi lukee ja kehittää lukutaitoaan. Muutenkin se on vanhempien tehtävä pitää huolta, että lapsi saa riittävät valmiudet elämään ja oppimiseen. Jos se sisältää ehdottomia sääntöjä, jotka kuitenkin ovat lapsen parhaaksi, niin mitä sitten?

Ei mikään ihme, että nykynuoret ei osaa katsoa aikaa viisarikellosta, osaa kuukausia tai tiedä mitä tarkoittaa Suomen itsenäistyminen ja milloin se on tapahtunut, jos vanhempien mielestä lapsilta ei saa vaatia mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi oppi lukemaan jo 4-vuotiaana, joten ekalla luki jo ihan lasten romaaneja. Silloin meillä oli sääntö, että yksi pitää lukea viikossa. 

 

Juuri lukemaan oppineelle minusta hyviä kirjoja on kuvakirjat, joissa on vähän tekstiä. Saa itsevarmuutta, kun saa luettua kokonaisen kirjan itse, mutta kirja ei ole liian vaikea. Ikää ei kannata tuijottaa vaan taitotasoa. Aktiivisella kannustuksella lapsesta kasvaa taitava lukija riippumatta siitä minkä ikäisenä on oppinut lukemaan. 

Tämä ei kuulosta aktiiviselta kannustukselta vaan pakottamiselta :(

Ja meidän lapsesta kasvoi taitava lukija täysin itsenäisesti vaikka olikin vähän myöhäisherännäinen. Sai äidinkielestäkin parhaan stipendin isossa yläkoulussa. 

Minun mielestäni yksi kirja viikossa on täysin kohtuullinen tavoite. Ihan samalla tavalla kuin että joka päivä käydään ulkona. 



-eri.

Tämä. Ja mistä lähtien vanhemmat ei ole pakottaneet lapsia tekemään joitain asioita ihan vaan lasten parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteen pötköön lyhyen kappaleen verran. Jos patistelen kovasti, niin sivun tai korkeintaan kaksi.

En tunne ekaluokkalaisia jotka lukisivat monisatasivuisia teoksia.

Tämä on kyllä muuttunut oleellisesti. Nuoruudessani lukeminen oli yleinen harrastus ja keskustelunaihe. Myös pojilla ja paksujen kirjojen lukeminen alkoi juuri ekalla.

Kyllä se paksumpien kirjojen lukeminen yleensä alkoi n. 3. luokalla. Ja paksulla tarkoitan sellaista Neiti etsivä ja Viisikko- tasoa. 

Meillä oli pienessä kyläkoulussa oma pieni kirjasto(2 kirjakaappia), kerran viikossa oli lainauspäivä.

Muistelen, että ekaluokkalaiset eivät saaneet vielä lainata kirjoja.

Meillä on sääntö, että kaikki lapset menevät 45min ennen valojen sammuttamista sänkyyn ja lukevat tuon ajan. Ei ole koskaan tullut mitään mutinoita. Tämä on ollut vuosikausia näin ja ovat niin tottuneita siihen rutiiniin, ettei edes yläkoululainen kyseenalaista asiaa. Päinvastoin, pitää takavarikoida taskulamppua huoneesta viikottain kun lukisi yömyöhään :D Kännykät jää keittiöön parkkiin klo 20. Kaikilla lukutaito erittäin hyvä ja äikkä 10.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapsi innostunut lukemisesta vielä alakoulun ekoilla luokilla. Vauvasta asti luettiin yhdessä joka päivä, tykkäsi kyllä vielä koululaisenakin iltasadusta. Ei ollut liikaa ruutuaikaa, leikki paljon ulkona. Lukemisesta innostui vasta yläkoulussa, todella yllättäen. Ei olisi uskonut kun alemmilla luokilla opetkin vähän kyseli että miksi lukeminen ei kiinnosta? Ja meillä oli myös sitä että opetkin luki ääneen lapsille ekaluokan jälkeen. 

Kirjoitin tämän ja myös kommentin lukemiseen pakottamisesta. Mielestäni harrastuksen, lukemisen tai muun, tulee olla lapselle vapaaehtoista. Ja meillä ei ollut pelikonsoli eikä älyluuri viemässä aikaa lukemiselta, enemmän monipuoliset pihaleikit ja mielikuvitusleikit kavereiden kanssa. Ja nyt ainakin on useamman vuoden ollut todellinen lukutoukka. 

Juttelin tästä open kanssa, kun ajattelin että paljon ja hyvin lukeva lapseni on nero. Hän sanoi että se on ihan sama, miten hyvin lukee ekalla. Erot mekaanisessa lukutaidossa tasoittuvat alakoulun aikana. Tärkeintä on jatkaa lukemistapaa, jotta luetun ymmärtäminen kehittyy.

Ekaluokkalainen poika lukee Pikku Vampyyreja, Pate-sarjan kirjoja ja Risto Räppääjiä. Näihin menee ehkä viikko tai hiukan alle per kirja. Opettajalta tullut hyvää palautetta lukutaidosta, joten kaipa tämä on haitarin yläpäästä ekaluokkalaisten lukutasossa.

Minua ihmetyttää kun Steinerkoulussa (tällä on toinen nimi nykyään) lapset ovat jo 7 vuotiaita ja käyvät toista luokkaa, mutta eivät osaa numeroita, eivätkä kaikkia kirjaimia. Tämä metodi kuuluu olevan silti hyvä. Minä kyllä ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tästä open kanssa, kun ajattelin että paljon ja hyvin lukeva lapseni on nero. Hän sanoi että se on ihan sama, miten hyvin lukee ekalla. Erot mekaanisessa lukutaidossa tasoittuvat alakoulun aikana. Tärkeintä on jatkaa lukemistapaa, jotta luetun ymmärtäminen kehittyy.

Ei nyt rakenneta olkiukkoja. Paljon ja hyvin lukeva lapsi ei ole nero, vaan ihan tavallinen lapsi. Mutta on ihan fakta, että parhaat lukijat lukevat ekalla luokalla sujuvammin kuin huonoimmat kuudennella luokalla, mikä itsessään osoittaa, ettei väitteesi erojen tasoittumisesta voi pitää paikkaansa.

Eli rautalangasta: jokaisen täytyy tehdä se työ lukemisen kehittymiseksi, ja lukeminen kannattaa ihan jokaisen kohdalla. Sitä se opettaja yritti sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tästä open kanssa, kun ajattelin että paljon ja hyvin lukeva lapseni on nero. Hän sanoi että se on ihan sama, miten hyvin lukee ekalla. Erot mekaanisessa lukutaidossa tasoittuvat alakoulun aikana. Tärkeintä on jatkaa lukemistapaa, jotta luetun ymmärtäminen kehittyy.

Minulla on kaksikielinen aikaisin lukemaan oppinut lapsi. Ei ole äikässä nyt kuudennella mikään nero vaan sellainen 9-8 oppilas, vaikka luki suomeksi pitkiä kirjoja jo viskarissa. Oppi lukemaan englanniksi vähän ennen eskaria. Englanniksi on paljon laajempi valikoima kirjoja. Ja jossain vaiheessa, kun soturikissat oli in, ahmi kaikki kirjat englanniksi jo kauan ennen kuin ne käännettiin. Suomea puhuu ja kirjoittaa välillä täysin englannista käännetyillä muodoilla, vaikka kuinka koulu ja harrastukset on suomeksi. Lukemisen voima on yllättävän suuri. 

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tästä open kanssa, kun ajattelin että paljon ja hyvin lukeva lapseni on nero. Hän sanoi että se on ihan sama, miten hyvin lukee ekalla. Erot mekaanisessa lukutaidossa tasoittuvat alakoulun aikana. Tärkeintä on jatkaa lukemistapaa, jotta luetun ymmärtäminen kehittyy.

No ei todellakaan ole. Sanon tämän luokanopettajana ja erityisopettajana. Mitä enemmän ja paremmin lukee, sen vaivattomammaksi ja mukavammaksi lukeminen käy. Silloin pystyy lukemaan itseään aidosti kiinnostavaa sisältöä, jolloin lukeminen on palkitsevaa, jännittävää ja hauskaa. Tämä taas vahvistaa entisestään lukutaitoa. Kierre on valmis. 

Heikosti lukeva ei saa samaa iloa lukemisesta, koska teksti on niin palikkatasoa ja siksi tylsää. Kun ollaan tasolla "Orava on puussa", "Susi ui" jne., ei se lukeminen palkitse millään tapaa kun tuon tason asiat ovat sisällöllisesti kiinnostavia ehkä 1-vuotiaalle. Joten lukeminen on tylsääääää, ei kiinnosta, harjoitus jää hyvin herkästi vähäiseksi, on pakkopullaa....Ja kierre on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Tokaluokkalainen luki juuri Sinuhe Egyptiläisen, nyt aloittanut Seitsemän Veljestä

Veit vitsin nenäni edestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapsi innostunut lukemisesta vielä alakoulun ekoilla luokilla. Vauvasta asti luettiin yhdessä joka päivä, tykkäsi kyllä vielä koululaisenakin iltasadusta. Ei ollut liikaa ruutuaikaa, leikki paljon ulkona. Lukemisesta innostui vasta yläkoulussa, todella yllättäen. Ei olisi uskonut kun alemmilla luokilla opetkin vähän kyseli että miksi lukeminen ei kiinnosta? Ja meillä oli myös sitä että opetkin luki ääneen lapsille ekaluokan jälkeen. 

Kirjoitin tämän ja myös kommentin lukemiseen pakottamisesta. Mielestäni harrastuksen, lukemisen tai muun, tulee olla lapselle vapaaehtoista. Ja meillä ei ollut pelikonsoli eikä älyluuri viemässä aikaa lukemiselta, enemmän monipuoliset pihaleikit ja mielikuvitusleikit kavereiden kanssa. Ja nyt ainakin on useamman vuoden ollut todellinen lukutoukka. 

Mutta kun lukeminen ei ole harrastus vaan kansalaistaito. Anteeksi jos menee jankkauksen puolelle, mutta et kai jätä uimaopetustakaan väliin sillä perusteella, että harrastuksen kuuluu olla vapaaehtoinen ja siitä saattaa innostua vasta yläkoulussa ja tulla silti vaikka kuinka taitavaksi.

Eiköhän he osaa. Ammattilaisia kun ovat.