Nauran ja hymyilen liian paljon. Vaikeaa opetella tästä pois näin 40+ ikäisenä
Olen miellyttäjäluonne. Olen oppinut pienestä asti, että huonoja tunteita ei sovi näyttää eikä ankeuttaa toisten ihmisten päivää omilla ongelmilla, sen sijaan pitää olla hyväntuulinen, hymyilevä, keventää tunnelmaa, kertoa vain hauskoja juttuja, nauraa aina toisten hauskoiksi tarkoitetuille kertomuksille (ihan sama nauratti ne oikeesti vai ei).
Ja juu, olen kyllä pidetty ihminen, minua sanotaan helpostilähestyttäväksi, hyväsydämiseksi ja ihmiset kertovat mulle ongelmistaan helposti...
...mutta mua ei kunnioiteta eikä oteta kovinkaan vakavasti, varsinkaan työelämässä. Ihmiset purkavat minuun myös huonoa tuultaan estottomasti, ja kiukuttelevat asioista jotka eivät minulle edes kuulu, ja hetken päästä (ilmeisesti katuessaan) tulevat hymyillen lässyttämään ihan niitä näitä. Yrittävät sovitella, mutta kukaan ei kuitenkaan pyydä anteeksi eivätkä korjaa käytöstään.
Eivät käyttäydy laisinkaan samanlailla tylympiä ihmisiä kohtaan, sellaisia kunnioitetaan.
Ajattelin itsekin alkaa vähän tylymmäksi. En ilkeäksi, mutta opettelen lopettamaan miellyttämisen. En naura, jos ei naurata.
Hassua kyllä miten vaikeaa tämä on! Esim. kun aistii ja näkee, että toinen odottaa "hauskan" juttunsa jälkeen että nauraisin sille, ja en teekään niin, tunnen kiusaantuneisuutta ja myötähäpeää tämän toisen puolesta, vaikka tässähän juuri siis otan hänen tunteitaan itseni kannettavaksi. Ja näinhän mun ei kuuluisi toimia...
Kommentit (31)
On täysin sama ongelma. Olen koittanut alkaa pitää enemmän puoliani ja rajojani, mutta huonosti tämä etenee. N49
Vierailija kirjoitti:
Muita saman ongelman kanssa? Oletteko oppineet pois tämän tyylisestä miellyttämisestä, ja jos niin huomasitteko minkälaista reaktiota muissa ihmisissä tämän jälkeen?
Ap
Kaveripiiri vaihtuu 100%
Vierailija kirjoitti:
On täysin sama ongelma. Olen koittanut alkaa pitää enemmän puoliani ja rajojani, mutta huonosti tämä etenee. N49
Joo, vaikeaa on.. Tsemppiä meille molemmille siis. Ehkä joku päivä opitaan!
Ap
Jos lättäisee kämmenensä sen alati hymyilevän naamalle, leikkinä, niin eiköhän opi.
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi "tylymmäksi"? Olen itse samanlainen hymyilijä, nauraja ja hassuttelija, ja tyytyväinen itseeni. Ei luonteen näyttäminen uskottavuuttani syö.
En ikimaailmassa haluaisi olla jäykkä, kaavoihin kangistunut, tunteeton ja persoonaton töissä. Jouduin olemaan tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa useamman kuukauden ja se oli aivan hirveää. Työhöni liittyy asiakkaiden kanssa tekemisissä olemista ja kyllä se vaan on niin paljon kivempaa kaikille, kun ilmapiiri on rento eikä tarvitse jäykistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
No tämä ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa. Olen (edelleen) vähän arka, nuorena olin ihan mahdottomuuteen saakka ujo. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kartan huomion keskipisteeksi joutumista. Olen myös yleensä aina kuuntelijan roolissa, ystävyyssuhteissanikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä muuttaisit itseäsi "tylymmäksi"? Olen itse samanlainen hymyilijä, nauraja ja hassuttelija, ja tyytyväinen itseeni. Ei luonteen näyttäminen uskottavuuttani syö.
En ikimaailmassa haluaisi olla jäykkä, kaavoihin kangistunut, tunteeton ja persoonaton töissä. Jouduin olemaan tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa useamman kuukauden ja se oli aivan hirveää. Työhöni liittyy asiakkaiden kanssa tekemisissä olemista ja kyllä se vaan on niin paljon kivempaa kaikille, kun ilmapiiri on rento eikä tarvitse jäykistellä.
Aloituksessani kyllä jo mainitsin syyt miksi haluaisin olla tylympi. Minua ei kunnioiteta, ja ihmiset tuntuvat ajattelevan, että minua voi kohdella miten vaan, kun en kuitenkaan koskaan suutu enkä ilmaise mielipahaani. Vaikka olisi aihettakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Voi nykyajan ihmisiä. Se tiedettiin, että kirjoja eivät enää kykene keskittymään lukemaan, mutta että hyvin kappalejaettu keskustelupalstan viestikin (lukuaika noin 45 sekuntia) on liikaa.
Menkää tiktokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
No tämä ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa. Olen (edelleen) vähän arka, nuorena olin ihan mahdottomuuteen saakka ujo. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kartan huomion keskipisteeksi joutumista. Olen myös yleensä aina kuuntelijan roolissa, ystävyyssuhteissanikin.
Ap
Ok, tämäpä yllätys. Kirjoitustyylisi on sellainen, että pidin hieman päällekäyvänä luonteena. Itse olen ja yleensä tunnistan samankaltaiset.
En osaa sitten neuvoa. Vaikea tilanne, jos olet muutenkin sivussa. Mitä jää, jos ystävällisyys karsitaan ja se on se, mikä tekee sinut näkyväksi? Vaikea varmasti pitää puoliaan.
Vaihdevuodet toi tähän kuin itsestään muutoksen. Jossain kohtaa todella sai varoa, kun suu vaan aukesi ja sieltä tuli muita miellyttämättömiä mielipiteitä pulppuamalla. Cool.
N49
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Oletpa typerä kun silti jaksoit vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea.
Voi nykyajan ihmisiä. Se tiedettiin, että kirjoja eivät enää kykene keskittymään lukemaan, mutta että hyvin kappalejaettu keskustelupalstan viestikin (lukuaika noin 45 sekuntia) on liikaa.
Menkää tiktokkiin.
Hyvin sanottu. Nykyihminen on tuhoon tuomittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
No tämä ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa. Olen (edelleen) vähän arka, nuorena olin ihan mahdottomuuteen saakka ujo. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kartan huomion keskipisteeksi joutumista. Olen myös yleensä aina kuuntelijan roolissa, ystävyyssuhteissanikin.
Ap
Ok, tämäpä yllätys. Kirjoitustyylisi on sellainen, että pidin hieman päällekäyvänä luonteena. Itse olen ja yleensä tunnistan samankaltaiset.
En osaa sitten neuvoa. Vaikea
Ja mä oon yllättynyt ja hämmästynyt, että kirjoitustyylini vaikutti päällekäyvältä :D
Mutta kyllä, vaikeaa on puolien pito. Yleensä kun joku tulee mulle räyhäämään (syyttä), menen täysin hämilleni ja lukkoon, en uskalla sanoa mitään, ja silloinkin yritän vain keventää tunnelmaa hymyilemällä ja kuuntelemalla kiltisti hiljaa niin kauan kuin räyhäys jatkuu. Ja kuittaan naurulla ja hymyllä ja olen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun sitten tämä räyhääjä tulee myöhemmin sovittelemaan räyhäämistään ns. lässytyksellään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
No tämä ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa. Olen (edelleen) vähän arka, nuorena olin ihan mahdottomuuteen saakka ujo. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kartan huomion keskipisteeksi joutumista. Olen myös yleensä aina kuuntelijan roolissa, ystävyyssuhteissanikin.
Ap
Ok, tämäpä yllätys. Kirjoitustyylisi on sellainen, että pidin hieman päällekäyvänä luonteena. Itse olen ja yleensä tunnistan samankaltaiset.
En osaa sitten neuvoa. Vaikea
Kenenkään kirjoitustyylistä ei voi päätellä luonnetta. Opettele tuntemaan ihmisiä irl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
No tämä ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa. Olen (edelleen) vähän arka, nuorena olin ihan mahdottomuuteen saakka ujo. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kartan huomion keskipisteeksi joutumista. Olen myös yleensä aina kuuntelijan roolissa, ystävyyssuhteissanikin.
Ap
Ok, tämäpä yllätys. Kirjoitustyylisi on sellainen, että pidin hieman päällekäyvänä luonteena. Itse olen ja yleensä tunnistan
Minun mielestäni kirjoitat selkeästi ja neutraalisti etkä millään lailla päällekäyvästi.
Jatkat samaa rataa niin hyvä tulee. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
No tämä ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa. Olen (edelleen) vähän arka, nuorena olin ihan mahdottomuuteen saakka ujo. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kartan huomion keskipisteeksi joutumista. Olen myös yleensä aina kuuntelijan roolissa, ystävyyssuhteissanikin.
Ap
Ok, tämäpä yllätys. Kirjoitustyylisi on sellainen, että pidin hieman päällekäyvänä luonteena. Itse olen ja yleensä tunnistan
En tarkoita päällekäyvällä pahaa. Se on tyyli minkä ujo ihminen oppii kehittämään. Jotkut vihaa sitä ja reagoi siihen kärkkäästi. Sitä oppii torjumaan liikamiellyttämisellä. Kierre on sitä myötä valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetäydy vähän. Miellyttäjäluonne on yleensä myös vähän päällekäyvä.
Kun opit vetäytymään tilanteissa, joissa HALUAT alkaa miellyttämään (nauramaan ja näkymään), opit vetäytymään myös niissä tilanteissa, missä ET halua.
Siinä voisi olla yksi harjoitus rajojen tunnistamiseen.
No tämä ei kyllä mun kohdalla pidä paikkaansa. Olen (edelleen) vähän arka, nuorena olin ihan mahdottomuuteen saakka ujo. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja kartan huomion keskipisteeksi joutumista. Olen myös yleensä aina kuuntelijan roolissa, ystävyyssuhteissanikin.
Ap
Ok, tämäpä yllätys. Kirjoitustyylisi on sellainen, että pidin hieman päällekäyvänä luonteena. Itse olen ja yleensä tunnistan
Lue uudestaan. Jätä tunnelataus pois.
Muita saman ongelman kanssa? Oletteko oppineet pois tämän tyylisestä miellyttämisestä, ja jos niin huomasitteko minkälaista reaktiota muissa ihmisissä tämän jälkeen?
Ap