Koulussa tehty lasu
Lapseni oireilee ADHD-tyyppisesti ja pääsi koulupsykologin juttusille. Kertoi siellä painajaisistaan ja peloistaan, ja että pelkää kun äiti suuttuu. No kukapa ei pelkäisi, minä pelkään vieläkin aikuisena äitini suuttumista, vaikka hän ei ole ikinä ollut väkivaltainen tai edes huutanut.
No, psykologi teki sitten meistä lasun. Ei se muuten haittaisi, paitsi että puoli vuotta sitten meistä tehtiin lasu täysin valheellisin perustein (mm. että likainen ja resuinen lapsemme on myöhään illalla kerjännyt vierailta ihmisiltä että pääsisi heille syömään ja e tätä vanhemmat ovat tuolla terassilla juomassa kaljaa. Joo ei ole tapahtunut. Ikinä.)
Onko kellään kokemusta tai vertaistukea antaa? Ollaan ihan rikki tämän kanssa.
Kommentit (27)
Sosiaalitoimen on tarkoitus antaa tukea. Lasu tehdään siksi, jotta se tuki löytäisi tiensä sinne kotiin asti. Ei teiltä millään muotoa kevyin perustein lapsia pois oteta sijoitukseen. Huostaanotot tulevat kunnille järjettömän kalliiksi ja siksi yritetään viimeiseen asti tarjota perheelle kotiin ratkaisuja jaksamiseen ja arjen tukemiseen.
Ottakaa reheellisesti vaan apu vastaan, jos yhtään koette voimavarojenne olevan vähissä. Ei kannata näytellä, että hyvin meillä menee.
Hyvä, jos äiti osaa suuttuakin, kunhan ei lyö. Ei äitienkään tarvitse kaikkea kestää. Lapsia täytyy myös kasvattaa, jos heistä meinaa saada yhteiskuntakelpoisia.
Tai sitten lapsesi haluaa huomiota,niin teki munkin poika,levitti perättömiä asioita minusta,olin muka juoppo ja tyyliin sillan alla,laitto nää vielä Kaikki someen,minua ahdisti ihan hirveesti ja hävetti että mitä ihmiset ajattelee. Nyt kun poika on aikuinen olen kysynyt miks teki niin?rupes vaa nauraa ja sano että mitä sä nyt tommosta muistelet,vitsi vitsi. Minusta tämä ei ole edelleenkään hauskaa
Mutta hänellä on adhd ja skitsofrenia, näitä ei lapsena diagnosoitu mutta kyllä mä aina tiesin että kaikki ei kohdillaan
En ole lyönyt koskaan! Huudan kylläkin, kun hermo menee. No, pienenä lapsi kertoi päiväkodissa, että äiti lyö ja raapii. Ja tämä tuli siitä, kun kerran hän oli liian lähellä, kun huitaisin kädelläni ihan vaan liikkuessani, ja käsi osui häntä päähän. Ei sattunut. Joskus minulla oli pitkät kynnet ja vahingossa raapaisin. Se riitti lapsen kertomaksi. Välillä nykyäänkin huitaisin esim. pukiessa, jos tyyppi on liian lähellä, mutt silloin me vaan nauretaan asialle. Kynnet pidän lyhyenä! Välillä hän suutuspäissään väittää, että satutan tahallani, kun kampaan takkuja hiuksistaan, vaan ei niitä oikein muuten saa selväksi kuin kammalla tai saksilla. Kieltämättä kuulostaa pahalta, kun tyyppi huutaa kuin syötävä, koska ei halua hiuksiaan kammattavan. Siltikään en koskaan satuta tahallani lastani! Ikinä!
Mun pitäisi päästä vihaisena rauhoittumaan (kovat äänet saa mut ihan tolaltani) ja jos lapsi huutaa ja kiljuu vieressä, niin en pysty hillitsemään itseäni paitsi laittamalla kuulosuojaimet, jolloin lapsi saa täysin hillitsemättömän raivarin ja repii ne pois tai mies suuttuu mulle. Sitten minä alan kiljumaan ja paiskomaan ovia, kun yritän paeta tilannetta. TIEDÄN! Ei ole optimi tämä, eikä hyvää vanhemmuutta. Vaan kun tätä on tapahtunut viimeksi kolme kuukautta sitten ja sitä edellisen kerran joskus ennen joulua, niin en koe mitenkään valtavaksi ongelmaksi. Olenko väärässä? Olenko sittenkin se hirviöäiti, en vain tajua tätä itse? Kertokaa mulle.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten lapsesi haluaa huomiota,niin teki munkin poika,levitti perättömiä asioita minusta,olin muka juoppo ja tyyliin sillan alla,laitto nää vielä Kaikki someen,minua ahdisti ihan hirveesti ja hävetti että mitä ihmiset ajattelee. Nyt kun poika on aikuinen olen kysynyt miks teki niin?rupes vaa nauraa ja sano että mitä sä nyt tommosta muistelet,vitsi vitsi. Minusta tämä ei ole edelleenkään hauskaa
Mutta hänellä on adhd ja skitsofrenia, näitä ei lapsena diagnosoitu mutta kyllä mä aina tiesin että kaikki ei kohdillaan
OMG, hirveää!
Kieltämättä, lapseni liioittelee paljon ja kertoo asioita, joita luulee toisen haluavan kuulla. Hänet saa tosi helposti sanomaan mitä itse haluaa kuulla.
Vähän outoa on se jos koulusta ei olla huolesta puhuttu teidän kanssa.
Lapselle huutaminen on emotionaalista kaltoinkohtelua, joka rikkoo luottamusta.
Ja sitten toisaalla narkkivanhemmat seisoo Assan kellon alla. Ja odottaa diileriltä annostaan lasten ollessa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle huutaminen on emotionaalista kaltoinkohtelua, joka rikkoo luottamusta.
Jokainen huutaa joskus, mutta jos aina kun "hermot menevät" niin huudetaan ja välillä tilanne eskaloituu niin että aikuinen kiljuu ja paiskoo ovia niin varmasti lasta pelottaa.
Lapsi voi pelätä sinua vaikka sinä et itsessäsi tunnista niitä piirteitä mitkä lasta pelottaa, väkivaltaa on muutakin kuin fyysistä sellaista eli sun ei tarvitse lyödä tai huutaa, mutta lapsesi saattaa silti kokea väkivaltaa, jota et edes itse tunnista. Ota apua vastaan jos sellaista tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten lapsesi haluaa huomiota,niin teki munkin poika,levitti perättömiä asioita minusta,olin muka juoppo ja tyyliin sillan alla,laitto nää vielä Kaikki someen,minua ahdisti ihan hirveesti ja hävetti että mitä ihmiset ajattelee. Nyt kun poika on aikuinen olen kysynyt miks teki niin?rupes vaa nauraa ja sano että mitä sä nyt tommosta muistelet,vitsi vitsi. Minusta tämä ei ole edelleenkään hauskaa
Mutta hänellä on adhd ja skitsofrenia, näitä ei lapsena diagnosoitu mutta kyllä mä aina tiesin että kaikki ei kohdillaan
OMG, hirveää!
Kieltämättä, lapseni liioittelee paljon ja kertoo asioita, joita luulee toisen haluavan kuulla. Hänet saa tosi helposti sanomaan mitä itse haluaa kuulla.
Tuli kyllä oman pojan metkut mieleen kun luin kirjotustasi,meillä oli sossu mukana niin kauan kunnes täytti 18.vee..asiat riistäyty niin pahaksi että lähti perhekotiin mutta oli hatkassa melkein 5vuotta kunnes täytti 18,kävi kyllä välillä nukkumassa ja syömässä,lepäsi 2viikkoa ja taas lähti..näitä hatkaaja nuoria kun ei kukaan etsi..mutta toivon teille paljon onnea tulevaisuuteen ja paljon valoisampaa kuin meillä💛 poikani on nyt 25vuotias ja edelleen ihan hukassa,koska hänen normaali elämä oli tuolla hatka reissussa!
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten lapsesi haluaa huomiota,niin teki munkin poika,levitti perättömiä asioita minusta,olin muka juoppo ja tyyliin sillan alla,laitto nää vielä Kaikki someen,minua ahdisti ihan hirveesti ja hävetti että mitä ihmiset ajattelee. Nyt kun poika on aikuinen olen kysynyt miks teki niin?rupes vaa nauraa ja sano että mitä sä nyt tommosta muistelet,vitsi vitsi. Minusta tämä ei ole edelleenkään hauskaa
Mutta hänellä on adhd ja skitsofrenia, näitä ei lapsena diagnosoitu mutta kyllä mä aina tiesin että kaikki ei kohdillaan
Meillä lapsi kirjoitti autismitutkimuksen kyselylomakkeeseen, että perheen yhteisiä harrastuksia ovat vedonlyönti, uhkapelit ja huumeet. Se oli hänen mielestään hauska vitsi. Onneksi sairaalassa ymmärsivät sen, eivätkä vauhkoontuneet siitä.
Koulusta kuitenkin tekivät lasuja kun lapsi ei sietänyt kovia ääniä, ei kirkkaita valoja, eikä suuria lapsiryhmiä. Ei oikein kovasti löytynyt ymmärrystä autistille. Onneksi lasulla oli ymmärrystä lapselle.
En mä kyllä ole koskaan äitiäni pelännyt. Mun mielestä sellaiseen kyllä pitää puuttua, jos äitiään pelkää ja tämän suuttumusta.
Jos lapsi on adhd-piirteinen, eli esimerkiksi vilkas tai tottelematon, niin ensisijainen tukitoimi lastensuojelun puolelta on se, että lapselle hommataan diagnoosi, jolloin lapsi saa apua ongelmaansa.
Nepsyhoitajille on pitkät jonot mutta lasun kautta saatatte päästä jonon ohi.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalitoimen on tarkoitus antaa tukea. Lasu tehdään siksi, jotta se tuki löytäisi tiensä sinne kotiin asti. Ei teiltä millään muotoa kevyin perustein lapsia pois oteta sijoitukseen. Huostaanotot tulevat kunnille järjettömän kalliiksi ja siksi yritetään viimeiseen asti tarjota perheelle kotiin ratkaisuja jaksamiseen ja arjen tukemiseen.
Ottakaa reheellisesti vaan apu vastaan, jos yhtään koette voimavarojenne olevan vähissä. Ei kannata näytellä, että hyvin meillä menee.
Jos tukea ei ota vastaan, eli esim. ei päästä sossuja asuntoon, niin lapsi saatetaan ottaa huostaan hyvin kevyinkin perustein. Tästä syystä on tärkeää aina totella sossuja.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvatuksen ja opetustoimen henkilöstöön kuuluvalla on salassapidon estämättä velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus viipymättä, jos on tehtävässään saanut tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. [Lastensuojelulaki 25 (417/2007)] Ilmoitusvelvollisuus voidaan toteuttaa myös yhdessä lapsen tai hänen vanhempansa kanssa [Lastensuojelulaki 25 a (1302/2014)].
Ilmoitusvelvollisuuden perusteena voivat olla myös sellaiset opettajan tehtävänsä hoitamisen yhteydessä saamat tiedot, jotka liittyvät tapahtumiin kouluajan ulkopuolella.Kaksi kertaa on koulupsyko lapsen tavannut ja tehnyt tällaisen johtopäätöksen. Meni kyllä luottamus. Psykoon ja systeemiin. Vielä oikein rohkaisin lasta puhumaan kaikkea, vaan olisipa pitänyt tajuta, että hän on myös hyvin johdateltavissa. Haluaa vastata siten, miten
Outoa, ettette tarvii apua mihinkään, mutta kuitenkin listaat ihan perusjuttuja arjesta.
Ei ne sossut kodin siisteyttä tulkitse, että pitäisi olla sairaalatason siistiä tai ruuat pitäisi aina olla kuin Kape Aihisen kirjasta.
Miten kaupassa käynti ruuanlaitto voi syödä noin paljon resursseja, että uuvuttaa? Onko sulla tai puolisollasi masennusta tai jotain burnoutia? Sorry, jos meni ohi.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalitoimen on tarkoitus antaa tukea. Lasu tehdään siksi, jotta se tuki löytäisi tiensä sinne kotiin asti. Ei teiltä millään muotoa kevyin perustein lapsia pois oteta sijoitukseen. Huostaanotot tulevat kunnille järjettömän kalliiksi ja siksi yritetään viimeiseen asti tarjota perheelle kotiin ratkaisuja jaksamiseen ja arjen tukemiseen.
Ottakaa reheellisesti vaan apu vastaan, jos yhtään koette voimavarojenne olevan vähissä. Ei kannata näytellä, että hyvin meillä menee.
V*tun Stasi!
Vierailija kirjoitti:
En ole lyönyt koskaan! Huudan kylläkin, kun hermo menee. No, pienenä lapsi kertoi päiväkodissa, että äiti lyö ja raapii. Ja tämä tuli siitä, kun kerran hän oli liian lähellä, kun huitaisin kädelläni ihan vaan liikkuessani, ja käsi osui häntä päähän. Ei sattunut. Joskus minulla oli pitkät kynnet ja vahingossa raapaisin. Se riitti lapsen kertomaksi. Välillä nykyäänkin huitaisin esim. pukiessa, jos tyyppi on liian lähellä, mutt silloin me vaan nauretaan asialle. Kynnet pidän lyhyenä! Välillä hän suutuspäissään väittää, että satutan tahallani, kun kampaan takkuja hiuksistaan, vaan ei niitä oikein muuten saa selväksi kuin kammalla tai saksilla. Kieltämättä kuulostaa pahalta, kun tyyppi huutaa kuin syötävä, koska ei halua hiuksiaan kammattavan. Siltikään en koskaan satuta tahallani lastani! Ikinä!
Mun pitäisi päästä vihaisena rauhoittumaan (kovat äänet saa mut ihan tolaltani) ja jos lapsi huutaa ja kiljuu vieressä, niin en
Kyllä muakin pelottais jos joku hulluna kiljuisi ja paiskoisi ovia. Ihan vaikka jos joku työkaveri käyttäytyisi noin saatika, että asuisin niin käyttäytyvän ihmisen kanssa samaa kotia.
Jos vaikka mun kumppani käyttäytyisi noin niin kyllä siinä ero tulisi.
Sama tilanne melkein..
Opettaja teki lasun poissaoloista (ei seurannut mitään, koska lapsella poissaoloihin ollut aina pätevä syy) mutta nyt kokoajan ahdistaa jos jostain tulee toinen lasu, että joudumme sitten heidän asiakkaiksi.
Lapsi käy myös koulussa psykologilla.