Koulussa tehty lasu

Tarkennan vielä tuosta huutamisesta. Tyypillinen tilanne on tällainen: Lapsi stimmailee ja haluaa katsoa pädiä. Minä sanon ei, nyt pitää tehdä läksyt.

Lapsi: pädi! Minä: ei, läksyt. Lapsi: miksi ei? Minä: koska läksyt. L: miksi ei? M: läksyt. L: miksi? M: koska ne pitäå tehdä. L: miksi? M: läksyt pitää jokaisen tehdä. Ensin työ, sitten huvi. L: miksi? M: nyt riittää! Mä sanoin jo! L kiljuu jo: miksi, sano miksi! M: minä sanoin jo! Kysyin ja vastasin! Nyt ne läksyt! L kiljuu ja huutaa: sano kunnon syy! Sano! Sano! x10. Minä yritän tässä vaiheessa pitää itseni kasassa ja sanon: anna mä rauhoitun hetken. Lapsi alkaa repimään vaatteitani: sano kunnon syy! Sano! Sano syy! Miksi! Miksi! Miksi! (x10). 

Minä: nyt mun pitää olla hetki yksin. *yritän vaihtaa huonetta. Lapsi seuraa ja kiljuu ja huutaa ja repii vaatteista. Mä en enää pysy kasassa siinä metelissä (se tuntuu ihan sisuskaluissa asti ja tulee pahoinvointia), joten kiljun, että nyt riittää! RIITTÄÄ! ja paiskaisen oven kiinni heti kun pystyn.

Kun olen rahoittunut, pystyn taas hoitamaan tilanteen. Puhumme läpi mitä just tapahtui ja missä meni pieleen kenenkin mielestä ja mitä tehdään paremmin ensi kerralla. Tammikuun jälkeen ei olla riidelty tälleen enää. Siihen on ollut kaksi apua: kun tilanne menee kiihkeäksi, toinen huutaa SUKLAAPIRTELÖ ja silloin stopataan. Ja vielä suurempi: aloitin estrogeenikorvaushoidon. Tiedoksi vaan teille, että kun alkaa olla paha pms viikosta toiseen, kannattaa käydä mittauttamassa estrogeenitasot. Vaihdevuodet voi alkaa jo 35-vuotiaana! 😳

Varmasti täällä on paljon superäitejä, jotka ei koskaan suutu, tai huuda tai riitele. Mutta meitä on moneksi, meillä mennään tälleen. Ja me ei todellakaan tarvita mitään epäpäteviä psykoja tai lastensuojelua sekaantumaan meidän asioihin. Menemme jatkossa yksityiselle. Toivottavasti sieltä saadaan sitä apua mitä tarvitaan. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitoimen on tarkoitus antaa tukea. Lasu tehdään siksi, jotta se tuki löytäisi tiensä sinne kotiin asti. Ei teiltä millään muotoa kevyin perustein lapsia pois oteta sijoitukseen. Huostaanotot tulevat kunnille järjettömän kalliiksi ja siksi yritetään viimeiseen asti tarjota perheelle kotiin ratkaisuja jaksamiseen ja arjen tukemiseen.

Ottakaa reheellisesti vaan apu vastaan, jos yhtään koette voimavarojenne olevan vähissä. Ei kannata näytellä, että hyvin meillä menee.

Huostaaotot on miljardibisnes. Niitä tehdään todellakin perusteettomasti. Feminismi on fasismia. Saatanan korruptoituneet suojatyöloiset.

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä ole koskaan äitiäni pelännyt. Mun mielestä sellaiseen kyllä pitää puuttua, jos äitiään pelkää ja tämän suuttumusta.

Se pelkääminen voi olla monisyistä. Mun lapsi pelkää, että äiti suuttuu ja syö hänet. Mitä helkkaria? Onko se muisto vauva-/taaperoajasta, kun mussutetaan että oot niin ihana että äiti syö sinut kohta? Lapsen painajaisissa kummittelee lähes joka yö vieläkin eräs taulu, joka oli seinällämme kun hän oli 0-3-vuotias.

itse pelkään äitiäni, koska hänen suuttumisensa on marttyyri-suuttumista: voi voi voi kun sydämeen sattuu, aijjaijjai mitä minä olen tehnyt kun sinä olet tuollainen (synnyttänyt ja kasvattanut minut? Esim?); etkö sinä nyt tajua, miten sinä voit olla noin tyhmä, jne.

Just tämän takia lapsia ei kukaan komenna enää kotona, kun koulukuraattori tekee lasuja. 

Ja opettajat on ihan pulassa, kun lapset tekevät koulussa mitä tykkäävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän outoa on se jos koulusta ei olla huolesta puhuttu teidän kanssa. 

Niinpä! Psyko on tavannut lapseni kaksi kertaa. Pyysimme alun perin apua toistuvien painajaisten selvittämiseen. Ekan tapaamisen jälkeen psyko sanoi, että lapsella on painajaisia (no älä??) ja että pelkää epätavallisia asioita ikäisekseen (ihanko sen huomasit??). Nyt toisen tapaamisen jälkeen soitti ja sanoi tekevänsä lasun, koska hänellä on velvollisuus. Lapsi on niin pelokas! Missä kohtaa on tullut syytä epäillä, että ilmoituksen tekeminen yhdessä voisi vaarantaa lapsen hyvinvoinnin tai altistaa hänet lisäriskeille? Entäpä on saanut tietää, että hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät lastensuojelun tarpeen selvittämistä. [Lastensuojelulaki 25 (417/2007)] 

Ja tietenkin puhelinsoitto, jonka teki tiedottamiseen minua tästä, tuli kun olin pyöräilemässä liikenteen seassa. En osannut aavistaakaan että tällaista on tulossa! Jos olisin, olisin vastannut ja pysähtynyt tai ollut vastaamatta ja soittanut takaisin paremmalla ajalla. Hitto!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne melkein..

Opettaja teki lasun poissaoloista (ei seurannut mitään, koska lapsella poissaoloihin ollut aina pätevä syy) mutta nyt kokoajan ahdistaa jos jostain tulee toinen lasu, että joudumme sitten heidän asiakkaiksi.

Lapsi käy myös koulussa psykologilla. 

Se on opettajan virkavelvollisuus, ei hän voi luistaa tuosta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, ettette tarvii apua mihinkään, mutta kuitenkin listaat ihan perusjuttuja arjesta.

Ei ne sossut kodin siisteyttä tulkitse, että pitäisi olla sairaalatason siistiä tai ruuat pitäisi aina olla kuin Kape Aihisen kirjasta.

Miten kaupassa käynti ruuanlaitto voi syödä noin paljon resursseja, että uuvuttaa? Onko sulla tai puolisollasi masennusta tai jotain burnoutia? Sorry, jos meni ohi.

-

Aamulla noustaan, aamutoimet ja kouluun/töihin. Koulun jälkeen läksyt. Aikuiset lopettavat työt klo 16-20 välillä. Lapsi viedään harrastuksiin ja noudetaan. Lapsen kanssa ulkoillaan, piirretään, askarrellaan, pelataan, leikitään, luetaan... Välillä ruokitaan tavalla tai toisella. N. klo 20 on iltatoimet ja sitten nukkumaan. Iltasatu, laulua ja juttelua päivän tapahtumista. Hipsuttelua, halailua ja rauhoittumista. Viikonloppuisin nukutaan pitkään (ehkä jopa yhdeksään), ulkoillaan, leikitään jne. Siivoan, teen ruokaa, huollan pyykkejä lapsen isä on lapsen kanssa. Ai miksi koko perhe ei osallistu? Koska lapsi pistää pystyyn huutokonsertin jos edellytetään osallistumista. Pitää valita: riita vai yksinäinen puuhastelu. 

Toivoisin kyllä vähän enemmän viikonlopuilta kuin siivoamista ja toisista huolehtimista. Ja kun teen muuta, esim. ulkoilen perheen kanssa, niin ei ne kotityöt itsestään siellä hoidu. Seuraavana päivänä onkin kahden päivän hommat. Tai paremminkin viikon, kun sotkuperhe on sotkenut koko viikon korjaamatta jälkiään.

Varaudun jo etukäteen lukijoiden kommentteihin: onneksi olkoon, olette osanneet valita oikeanlaisen puolison ja tehdä juuri oikeanlaiset lapset, jotka kaikki hoitavat itse itsensä ja vieläpä teidät siinä sivussa! Minä olen siinä epäonnistunut, kiitos vaan. 

-ap