Olen nuorena saanut lapset ja nyt mulla on aikaa vaikka kuinka mutta kavereilla ei
Olen 37v. nainen, esikoinen 19v. ja kuopus 17v.
Mieheni 43v.
Mulla ei ole "työuraa", olen sihteerinä pienessä firmassa. Mukavaa työtä ja kiva työyhteisö. Teen n. 6-7h töitä päivässä.
Mulla olisi aikaa joka päivä klo 15 jälkeen tehdä vaikka mitä, mutta en saa seuraa koska miehellä usein venyy työpäivä melkein kuuteen asti ja muilla ikäisilläni menee kaikki aika lasten kuskaamiseen ym.
Samassa elämäntilanteessa olevat viisikymppiset eivät kiinnostu usein samoista harrastuksista. En halua koiraa tai tehdä käsitöitä.
Liikunta, musiikki, muu taide, ulkoilu, psykologia ym. kiinnostaa. Virtaa riittäisi, mutta ei ole seuraa. :( Lapseni ovat omien kavereidensa kanssa, ymmärrettävästi.
Uskomatonta, että olin yksinäinen nuorena äitinä ja nyt olen taas yksinäinen. :(
Kommentit (62)
Juu, mutta mä kaipaisin niitä kavereita. ap
Vierailija kirjoitti:
Netin kautta voi opiskella kaikenlaista, esimerkiksi aikuislukio ja kansalaisopistojen kurssit. Välillä on ilmaisiakin kansalaisopistojen kursseja. Kannattaa katsoa tarjontaa jos kiinnostaa.
Ja lisään vielä, avoin yliopisto myös tarjoaa vaikka mitä kursseja, sielläkin on välillä ilmaisia tarjolla.
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
Lukiko jossain että ap haluaa opiskella?
Tosi ikävä tilanne. Missä päin asut?
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
Tämä. Valintoja valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
Ap, mistä minä lapseton löytäisin ystäviä? Mulle löytyi kyllä kaupungissa asuessa muista lapsettomista ja vanhemmista ihmisistä, mutta miten ihmeessä maaseudulla? Sinkut asuu kaupungissa ja täällä lapsiperheet.
Tavallaan sama ongelma, kun lapsesi ovat kasvaneet.
Minulla sama tilanne. Lapset 23v, 21v ja 19v - itse olen 43v. Ystävillä vähintään 10 vuotta nuoremmat lapset, monella vasta alle kouluikäisiä ja aivan vauvojakin.
Meillä ajauduttiin mukavasti aviokriisiin tässä uudessa elämänvaiheessa, kun tajuttiin, että jäätiin yhtäkkiä kahdestaan. Minä onnistuin saamaan uusia ystäviä työkavereista, mies ei. Minä aloin mennä ja tehdä asioita, harrastaa ja mies oli mustasukkainen.
Selvittiin onneksi tuosta kriisistä. Oli todella työlästä saada ystäviä uudessa elämänvaiheessa! Mies kipuilee edelleen yksinäisyyttään, koska uraohjuksena sosiaalisen elämän ylläpitäminen on jäänyt.
Yritetään löytää yhteisiä harrastuksia ja kumpikin omaa tekemistä.
Sain lapset parikymppisenä, kouluttauduin lasten ollessa pieniä. Nyt ollessani nelikymppinen saan keskittuä pääasiassa uraani, lapset eivät enää asu kotona. Kavereita ja tuttuja on todella monenlaisissa elämäntilanteissa, parilla on ihan pieniä lapsia eikä kovin ole "oikeaa" puhuttavaa. Muiden vaippaihottumat ja koliikit ovat nykyään tosi kaukana omasta todellisuudestani, niin käytän aikani käymällä salilla ja viulutunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Netin kautta voi opiskella kaikenlaista, esimerkiksi aikuislukio ja kansalaisopistojen kurssit. Välillä on ilmaisiakin kansalaisopistojen kursseja. Kannattaa katsoa tarjontaa jos kiinnostaa.
Kannattaa muuten mennä kansalaisopiston kursseille, tapaa ihmisiä face to face. Vaikka kansantanssi. Mulla ei ole varaa kursseihin, mutta nuo on niitä ihmisten kohtaamispaikkoja tietysti. Olen muuten harrastanut kansantanssia kansalaisopistolla. Kaikki muut oli vanhoja ihmisiä, mutta oli kyllä porukkaa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Tosi ikävä tilanne. Missä päin asut?
Satakunnassa. :) En nyt sen tarkemmin kerro. ap
Mulla ei ole koskaan ollut oikein kavereita, vaikka tein asiat niin sanotusti normaalissa järjestyksessä. Vain tuttavia joita en koskaan näe vapaalla. Ei kannata jättää asioita tekemättä siksi että on yksin.
Ajatella jos kaikki muutkin olisivat jo nuorena hankkineet lapsia niin olisi maailma pullollaan virkeitä nelikymppisiä äitejä!!
Mene johonkin deittisovellukseen ja etsi iltapäivän panoseuraa. Parhaita harrastekavereita saat sillä tavalla.
Oon myös 37v. ja tosi eri tilanteessa on saman ikäiset tutut. Jollain on isot lapset, jollain ei lapsia, jollain pienet. Mulla on 10v. ja 7v. lapset ja saman ikäisten äitienkin ajankäyttö vaihtelee paljon mm. perheiden harrastusten mukaan. En siis tiedä, onko tässä niinkään kyse perhetilanteesta. Mutta toivottavasti ap saat kavereita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
Tämä. Valintoja valintoja.
Niinpä. No, elämää ei saa nyt elää uusiksi. Ap:n pitää vaan etsiä uusia kavereita; joko tosi nuoria tai reippaasti vanhempia. Tai hankkia koira.
Eipä mulla muuta.
Mene opiskelemaan psykologiaa yliopistoon.
Nyt olisi ap varmaan sopiva hetki satsata opiskeluun ja uraan, kun ne tuntuvat jääneen sinulla puolitiehen. Onko kavereillasi parempi koulutus ja rahakkaammat työpaikat?
Netin kautta voi opiskella kaikenlaista, esimerkiksi aikuislukio ja kansalaisopistojen kurssit. Välillä on ilmaisiakin kansalaisopistojen kursseja. Kannattaa katsoa tarjontaa jos kiinnostaa.