Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nuorena saanut lapset ja nyt mulla on aikaa vaikka kuinka mutta kavereilla ei
01.04.2025 |
Olen 37v. nainen, esikoinen 19v. ja kuopus 17v.
Mieheni 43v.
Mulla ei ole "työuraa", olen sihteerinä pienessä firmassa. Mukavaa työtä ja kiva työyhteisö. Teen n. 6-7h töitä päivässä.
Mulla olisi aikaa joka päivä klo 15 jälkeen tehdä vaikka mitä, mutta en saa seuraa koska miehellä usein venyy työpäivä melkein kuuteen asti ja muilla ikäisilläni menee kaikki aika lasten kuskaamiseen ym.
Samassa elämäntilanteessa olevat viisikymppiset eivät kiinnostu usein samoista harrastuksista. En halua koiraa tai tehdä käsitöitä.
Liikunta, musiikki, muu taide, ulkoilu, psykologia ym. kiinnostaa. Virtaa riittäisi, mutta ei ole seuraa. :( Lapseni ovat omien kavereidensa kanssa, ymmärrettävästi.
Uskomatonta, että olin yksinäinen nuorena äitinä ja nyt olen taas yksinäinen. :(
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
Mikä ihmeen elämänarvo on lasten tekeminen nuorena? Oot pistäny lapset ja miehen etusijalle sun arvojärjestyksessä (lue: oot heivannut kaverit vuosikausiksi sijalle Ö), niin onko se mikään ihme, että nyt sulla ei oo kavereita?
Minulla on sama ongelma. Alle kolmekymppisillä ja yli viisikymppisillä olisi aikaa, mutta tuntuu ettei sen ikäisten kanssa ole kauheasti yhteistä. Suurin piirtein omanikäiset elävät niitä ruuhkavuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
Mikä ihmeen elämänarvo on lasten tekeminen nuorena? Oot pistäny lapset ja miehen etusijalle sun arvojärjestyksessä (lue: oot heivannut kaverit vuosikausiksi sijalle Ö), niin onko se mikään ihme, että nyt sulla ei oo kavereita?
Kyllähän mulla aina kavereita on ollut, mutta he taas valittelevat, että on lasten harrastuksia tai pienet lapset valvottavat ja sairastavat. Ovat väsyneitä ja kiireisiä.
Mulla on kyse siitä, että olisi aikaa ja energiaa tehdä kaikkea mukavaa, mutta seuraa ei löydy. Käyn toki joissakin harrastuksissa ja liikun paljon (sali, pilates, lenkkeily, tanssi...), mutta näitä teen yksin tai ryhmäliikuntatunnilla.
En kaipaa uraa, rahaa on ihan riittävästi eikä työ ole mulle niin tärkeä asia muutenkaan. ap
Mitä sitten odotit? Nuorena biletetään ja opiskellaan eikä kuunnella mitään sontavaippa juttuja ja vanhempana sitten kiinnostaa vastaavasti ne perhejutut eikä aleta opiskelemaan mitään. Olisit elänyt elämäsi ikäsi mukaan, niin ei olisi tarvinnut olla yksin ennen ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
Tämä. Valintoja valintoja.
Oikeasti? Kaikki pitäisi tehdä samalla tavoin kuin kaverit tai jäät yksin? Onko muualla kuin Suomessa tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
Mikä ihmeen elämänarvo on lasten tekeminen nuorena? Oot pistäny lapset ja miehen etusijalle sun arvojärjestyksessä (lue: oot heivannut kaverit vuosikausiksi sijalle Ö), niin onko se mikään ihme, että nyt sulla ei oo kavereita?
Kyllä se voi olla hyvinkin arvokas valinta tehdä lapsia heti kun on hyvä ja vakaa parisuhde ja haluaa perustaa perheen pian sen hyvän miehen kanssa. Mitään nuoruuden sekoilua ja seikkailua eivät kaikki arvosta todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49v tänä vuonna, mulla on 3 aikuista lasta ja 1 alakouluikäinen. Olen it-alalla johtotehtävissä. Kyllä mulla on aikaa harrastuksiin: kuntosali, golf, lyhyet vaellukset jne.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten odotit? Nuorena biletetään ja opiskellaan eikä kuunnella mitään sontavaippa juttuja ja vanhempana sitten kiinnostaa vastaavasti ne perhejutut eikä aleta opiskelemaan mitään. Olisit elänyt elämäsi ikäsi mukaan, niin ei olisi tarvinnut olla yksin ennen ja nyt.
Miksi nuorena pitäisi bilettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää lapsia, uusperhe, salille hinkkaamaan, opiskelu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
Mikä ihmeen elämänarvo on lasten tekeminen nuorena? Oot pistäny lapset ja miehen etusijalle sun arvojärjestyksessä (lue: oot heivannut kaverit vuosikausiksi sijalle Ö), niin onko se mikään ihme, että nyt sulla ei oo kavereita?
Jos jättää lasten tekemisen 30+ voi olla, että jää lapset saamatta. -ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Niin se vain on, ettei muut elä elämäänsä sun valintojen mukaan.
Vanhemmuus on riski yksinäisyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Niin se vain on, ettei muut elä elämäänsä sun valintojen mukaan.
Voi voi. Tässä varmaan yksi nelikymppinen sinkku tai pikkulapsen katkera yh-mutsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
No tuohan on suoraa seurausta siitä, mitä olet pitänyt elämässä tärkeänä. Ei muut ihmiset oo täällä sitä varten, että pitäisivät sulle seuraa silloin, kun tärkeämmät ihmisesi ovat muualla.
Pullauta muutama uus lapsi, niin saat tekemistä
Vierailija kirjoitti:
Olen 49v tänä vuonna, mulla on 3 aikuista lasta ja 1 alakouluikäinen. Olen it-alalla johtotehtävissä. Kyllä mulla on aikaa harrastuksiin: kuntosali, golf, lyhyet vaellukset jne.
1 alakouluikäinen (eli mahdollisesti jopa 13-vuotias) on vähän eri asia, kuin monilapsisen perheen sormiruoka-kurahaalari-vanhempainilta-helvetti, mikä ap:n ikäisillä naisilla keskimäärin on meneillään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
Mikä ihmeen elämänarvo on lasten tekeminen nuorena? Oot pistäny lapset ja miehen etusijalle sun arvojärjestyksessä (lue: oot heivannut kaverit vuosikausiksi sijalle Ö), niin onko se mikään ihme, että nyt sulla ei oo kavereita?
Tämä! Mun tuon valinnan tehnyt kaveri yritti elvyttää ystävyyttämme vuosien jälkeen. Pakko oli sanoa, että Haloo, elämä on mennyt eteenpäin, en mä ole istunut kotona sua odottamassa ja nykyisiin kuvioihin et oikein mahdu, et kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
No tuohan on suoraa seurausta siitä, mitä olet pitänyt elämässä tärkeänä. Ei muut ihmiset oo täällä sitä varten, että pitäisivät sulle seuraa silloin, kun tärkeämmät ihmisesi ovat muualla.
Eikö ap kertonut olleensa yksinäinen nuorena äitinä? Eli kavereilla ollut muuta tekemistä silloin ja ap ei ole joko päässyt tai häntä ei ole pyydetty mukaan? Jos ap tosiaan on itse hylännyt kaverinsa, niin sitten ei auta muuta kuin etsiä uusia.
Alue: Aihe vapaa
Ok. Itse olen Turun seudulla.