Olen nuorena saanut lapset ja nyt mulla on aikaa vaikka kuinka mutta kavereilla ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 49v tänä vuonna, mulla on 3 aikuista lasta ja 1 alakouluikäinen. Olen it-alalla johtotehtävissä. Kyllä mulla on aikaa harrastuksiin: kuntosali, golf, lyhyet vaellukset jne.

1 alakouluikäinen (eli mahdollisesti jopa 13-vuotias) on vähän eri asia, kuin monilapsisen perheen sormiruoka-kurahaalari-vanhempainilta-helvetti, mikä ap:n ikäisillä naisilla keskimäärin on meneillään

Suomalaisen lapsiperheen keskimääräinen lapsiluku on 1,82. Suurperheet ovat siis poikkeukkeus keskimääräisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten odotit? Nuorena biletetään ja opiskellaan eikä kuunnella mitään sontavaippa juttuja ja vanhempana sitten kiinnostaa vastaavasti ne perhejutut eikä aleta opiskelemaan mitään. Olisit elänyt elämäsi ikäsi mukaan, niin ei olisi tarvinnut olla yksin ennen ja nyt.

Miksi nuorena pitäisi bilettää?

Sen vuoksi, ettei tarvitse vaihdevusoi ikäisenä sitten alkaa riekkua ja etsiä sitä menetettyä nuoruuttaan, joka meni sontavaippoja vaihtaessa.  Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin.

Aikuissosiaalityö 

Sinne ei asiakkaaksi tarvitse tulla van taloussyistä. Voisit ilmoittautua mukana sosiaaliseen ryhmäkuntoutukseen. Siellä työikäisiä yksinäisiä ihmisiä verkostoitumassa toisiinsa mukavien tekemisten ja retkien muodossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?

No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini. 

Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.

Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap

No tuohan on suoraa seurausta siitä, mitä olet pitänyt elämässä tärkeänä. Ei muut ihmiset oo täällä sitä varten, että pitäisivät sulle seuraa silloin, kun tärkeämmät ihmisesi ovat muualla.

Eikö ap kertonut olleensa yksinäinen nuorena äitinä? Eli kavereilla ollut muuta tekemistä

Ap sanoi, että hänelle on tärkeintä ollut lapset ja avioliitto. Jos on myös puhunut niistä,ei ihme, että kaverit on kaikonneet.

Kyllä nelikymppisellä naisella luulisi jo olevan myös omaa elämää, että kestäisi perheen ja ystävien läsnäolon lisäksi myös itsekseen olemista ja puuhastelemista. Ei kai kaikessa tarvitse olla joku aina mukana pitämässä kädestä kiinni. Kello kolmesta kuuteenhan on tosi lyhyt aika, helpostihan tuo vierähtää, kun on tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuissosiaalityö 

Sinne ei asiakkaaksi tarvitse tulla van taloussyistä. Voisit ilmoittautua mukana sosiaaliseen ryhmäkuntoutukseen. Siellä työikäisiä yksinäisiä ihmisiä verkostoitumassa toisiinsa mukavien tekemisten ja retkien muodossa

Miksi työkykyistä ihmistä pitäisi kuntouttaa?

Ap, olen 50 ja mun kavereilla on vielä murkkuikäisiä lapsia kotona ja paljon perhemenoja. Kun omani muuttivat omilleen, oli kyllä yksinäinen olo. Aloin harrastaa kaikenlaista kivaa. Ja aloin pitämään enemmän yhteyttä ihmisiin, myös sukulaisiin. Ja opettelen hyväksymään oman seurani ihan hyvänä seurana. Ja puolison seura on myös mieluista. Työkavereista ei ole toistaiseksi ystäviä, ovat minua nuorempia ruuhkavuotisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 49v tänä vuonna, mulla on 3 aikuista lasta ja 1 alakouluikäinen. Olen it-alalla johtotehtävissä. Kyllä mulla on aikaa harrastuksiin: kuntosali, golf, lyhyet vaellukset jne.

1 alakouluikäinen (eli mahdollisesti jopa 13-vuotias) on vähän eri asia, kuin monilapsisen perheen sormiruoka-kurahaalari-vanhempainilta-helvetti, mikä ap:n ikäisillä naisilla keskimäärin on meneillään

Mä olen sormiruoka-kurahaalarihelvetinkin keskellä pystynyt pitämään kiinni harrastuksista. Nuorin on nyt 9v, jos sillä on mitään merkitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten odotit? Nuorena biletetään ja opiskellaan eikä kuunnella mitään sontavaippa juttuja ja vanhempana sitten kiinnostaa vastaavasti ne perhejutut eikä aleta opiskelemaan mitään. Olisit elänyt elämäsi ikäsi mukaan, niin ei olisi tarvinnut olla yksin ennen ja nyt.

Miksi nuorena pitäisi bilettää?

 

Sen vuoksi, ettei tarvitse vaihdevusoi ikäisenä sitten alkaa riekkua ja etsiä sitä menetettyä nuoruuttaan, joka meni sontavaippoja vaihtaessa.  Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin.

Eikö aikuinen ihminen saa riekkua, minkä ikäisenä haluaa? Tai olla riekkumatta, jos se ei kiinnosta. Miksi kaikki pitää pakottaa samaan muottiin?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. Alle kolmekymppisillä ja yli viisikymppisillä olisi aikaa, mutta tuntuu ettei sen ikäisten kanssa ole kauheasti yhteistä. Suurin piirtein omanikäiset elävät niitä ruuhkavuosia.

Ei kai se nyt ole iästä kiinni löytyykö yhteistä vai ei. Aikuisia kuitenkin kaikki ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nelikymppisellä naisella luulisi jo olevan myös omaa elämää, että kestäisi perheen ja ystävien läsnäolon lisäksi myös itsekseen olemista ja puuhastelemista. Ei kai kaikessa tarvitse olla joku aina mukana pitämässä kädestä kiinni. Kello kolmesta kuuteenhan on tosi lyhyt aika, helpostihan tuo vierähtää, kun on tekemistä.

Todellakin. Olisi ihanaa , jos olisi 3 tuntia päivässä ihan pelkkää omaa aikaa.

Olen ystäviltäni kuullut, että heillä on muiden naispuolisten kavereidensa kanssa sama ongelma. Että vietetään aikaa lähinnä niiden kanssa, joilla on suunnilleen sama elämäntilanne kuin itsellä on. Minä en oikein ymmärrä tuollaista, mun eka ystävä hankki lapsia 21-vuotiaana ja toinen hiljattain 34-vuotiaana. Siinä välissä on ollut vaikka mitä tilanteita, ja ystävinä ollaan pysytty. Mulla on sinkkukavereita ja naimisissa olevia kavereita, miespuolisia ystäviä ja naispuolisia ystäviä.

 

Auttaisiko suakin kaveripiirin monimuotoisuus? Tuntuu että naisilla on aika usein ongelmana tietty kapeakatseisuus. Noihin sun harrastuksiin löytyy seuroja ja kursseja, jos se että ystävä tykkää tehdä juuri noita asioita on sulle tärkeää. Mä vietän ystävien kanssa enimmäkseen tavallista arkea, esim. siivotaan, kuntoillaan, ulkoillaan tai kokataan yhdessä. Kummasti aikaa järjestyy kun ei tarvitse raivata sitä väkisin.

Hanki rakastaja. Hänen kanssaan iltapäivisin "laatuaikaa" ennen kuin mies kotiutuu. Ja miksei saman tien parikin. Vaihtelu virkistää.

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka unohtivat ystävänsä silloin nuorena, kun tuli mies ja lapset. Minä en ota sellaisia "ystäviä" nyt viisikymppisenä enää takaisin, vaikka aikaa kyllä olisi. 

Aloituksessa on jo vastaus itsessään menet harrastuksiin ja tutustut uusiin ihmisiin siellä. Ei aikuinen ihminen tarvitse harrastuskaveria, toki liikuntalajit, joita harrastetaan pareittain on eri asia. Mutta liikuntaa voi harrastaa myös ryhmässä. Samoin luetteloimiasi muita asioita.

Kavereita ja tuttuja voi tavata sitten muissa merkeissä.ja hyvällä onnella saat harastusryhmistä uusia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten odotit? Nuorena biletetään ja opiskellaan eikä kuunnella mitään sontavaippa juttuja ja vanhempana sitten kiinnostaa vastaavasti ne perhejutut eikä aleta opiskelemaan mitään. Olisit elänyt elämäsi ikäsi mukaan, niin ei olisi tarvinnut olla yksin ennen ja nyt.

Miksi nuorena pitäisi bilettää?

 

Sen vuoksi, ettei tarvitse vaihdevusoi ikäisenä sitten alkaa riekkua ja etsiä sitä menetettyä nuoruuttaan, joka meni sontavaippoja vaihtaessa.  Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin.

Eikö aikuinen ihminen saa riekkua, minkä ikäisenä haluaa? Tai olla riekkumatta, jos se ei kiinnosta. Miksi kaikki pitää pakottaa samaan muottiin?

Te olette menneet siihen muottiin silloin, kun aloitte lisääntymään, kestäkää se nyt sitten. Sitten herätään siihen vaihdevuosi kipuiluissa, että hetkonen minähän elin kaiken niin kuin normi käsikirjoituksen mukaan piti, nyt minun pitää alkaa elämään.  Ja ne lapset saa hävetä silmät päästään, kun äiti bailaa hänen ikätovereidensa seassa baarissa. Kun sen saman olisi voinut tehdä silloin, kun oli nuori, mutta valitsitte sontavaipat sen sijaan, koska niin kuului aikoinaan tehdä. Johan ap. itsekin kertoi sen kuuluneen hänen arvoihinsa. Luultavasti jonkun lampaan lapsi ap. on eikä hän ajatellut omilla aivoillaan vaan eli juuri niin kuin "pitää elää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?

No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini. 

Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.

Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap

No tuohan on suoraa seurausta siitä, mitä olet pitänyt elämässä tärkeänä. Ei muut ihmiset oo täällä sitä varten, että pitäisivät sulle seuraa silloin, kun tärkeämmät ihmisesi ovat muualla.

Komppaan vaikka on perhe kannattaa pitää ystäviin yhteyttä ja tavata. Muuten huomaa olevansa yksin ja pitää etsiä uudet ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Olen ystäviltäni kuullut, että heillä on muiden naispuolisten kavereidensa kanssa sama ongelma. Että vietetään aikaa lähinnä niiden kanssa, joilla on suunnilleen sama elämäntilanne kuin itsellä on. Minä en oikein ymmärrä tuollaista, mun eka ystävä hankki lapsia 21-vuotiaana ja toinen hiljattain 34-vuotiaana. Siinä välissä on ollut vaikka mitä tilanteita, ja ystävinä ollaan pysytty. Mulla on sinkkukavereita ja naimisissa olevia kavereita, miespuolisia ystäviä ja naispuolisia ystäviä.

 

Auttaisiko suakin kaveripiirin monimuotoisuus? Tuntuu että naisilla on aika usein ongelmana tietty kapeakatseisuus. Noihin sun harrastuksiin löytyy seuroja ja kursseja, jos se että ystävä tykkää tehdä juuri noita asioita on sulle tärkeää. Mä vietän ystävien kanssa enimmäkseen tavallista arkea, esim. siivotaan, kuntoillaan, ulkoillaan tai kokataan yhdessä. Kummasti aikaa järjestyy kun ei tarvitse raivata sitä väkisin.

Tuo johtuu siitä, että aika harvalla naisella on omia juttuja ja intohimoja ja mielenkiinnon kohteita. Jos niitä on, niin samoista asioista kiinnostuneet ystävät pysyvät. Mun tuon tyyppiset ystävät on Max. puoleksi vuodeksi kadonneen vauvakupliin, sitten on taas oma persoona löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ystäviltäni kuullut, että heillä on muiden naispuolisten kavereidensa kanssa sama ongelma. Että vietetään aikaa lähinnä niiden kanssa, joilla on suunnilleen sama elämäntilanne kuin itsellä on. Minä en oikein ymmärrä tuollaista, mun eka ystävä hankki lapsia 21-vuotiaana ja toinen hiljattain 34-vuotiaana. Siinä välissä on ollut vaikka mitä tilanteita, ja ystävinä ollaan pysytty. Mulla on sinkkukavereita ja naimisissa olevia kavereita, miespuolisia ystäviä ja naispuolisia ystäviä.

 

Auttaisiko suakin kaveripiirin monimuotoisuus? Tuntuu että naisilla on aika usein ongelmana tietty kapeakatseisuus. Noihin sun harrastuksiin löytyy seuroja ja kursseja, jos se että ystävä tykkää tehdä juuri noita asioita on sulle tärkeää. Mä vietän ystävien kanssa enimmäkseen tavallista arkea, esim. siivotaan, kuntoillaan, ulkoillaan tai kokataan yhdessä. Kummasti aikaa järjestyy kun ei

Tuo johtuu siitä, että aika harvalla naisella on omia juttuja ja intohimoja ja mielenkiinnon kohteita. Jos niitä on, niin samoista asioista kiinnostuneet ystävät pysyvät. Mun tuon tyyppiset ystävät on Max. puoleksi vuodeksi kadonneen vauvakupliin, sitten on taas oma persoona löytynyt.

Moni nainen elää miehensä kautta. Sosiaalinen elämä on lähinnä miehen kaverit perheineen ja sukulaiset. Jos mies vaihtuu, vaihtuu "kaveritkin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ystäviltäni kuullut, että heillä on muiden naispuolisten kavereidensa kanssa sama ongelma. Että vietetään aikaa lähinnä niiden kanssa, joilla on suunnilleen sama elämäntilanne kuin itsellä on. Minä en oikein ymmärrä tuollaista, mun eka ystävä hankki lapsia 21-vuotiaana ja toinen hiljattain 34-vuotiaana. Siinä välissä on ollut vaikka mitä tilanteita, ja ystävinä ollaan pysytty. Mulla on sinkkukavereita ja naimisissa olevia kavereita, miespuolisia ystäviä ja naispuolisia ystäviä.

 

Auttaisiko suakin kaveripiirin monimuotoisuus? Tuntuu että naisilla on aika usein ongelmana tietty kapeakatseisuus. Noihin sun harrastuksiin löytyy seuroja ja kursseja, jos se että ystävä tykkää tehdä juuri noita asioita on sulle tärkeää. Mä vietän ystävien kanssa enimmäkseen tavallista arkea, esim. siivotaan, kuntoillaan, ulkoillaan tai kokataan yhdessä. Kummasti aikaa järjestyy kun ei

 

Erikoinen näkökulma. Mulla on paljon harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, mutta kieltämättä ystävät ovatkin pysyneet samoina. Ei ole oikein löytynyt uusia naispuolisia kavereita sitten täysi-ikäistymisen.