Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen nuorena saanut lapset ja nyt mulla on aikaa vaikka kuinka mutta kavereilla ei
01.04.2025 |
Olen 37v. nainen, esikoinen 19v. ja kuopus 17v.
Mieheni 43v.
Mulla ei ole "työuraa", olen sihteerinä pienessä firmassa. Mukavaa työtä ja kiva työyhteisö. Teen n. 6-7h töitä päivässä.
Mulla olisi aikaa joka päivä klo 15 jälkeen tehdä vaikka mitä, mutta en saa seuraa koska miehellä usein venyy työpäivä melkein kuuteen asti ja muilla ikäisilläni menee kaikki aika lasten kuskaamiseen ym.
Samassa elämäntilanteessa olevat viisikymppiset eivät kiinnostu usein samoista harrastuksista. En halua koiraa tai tehdä käsitöitä.
Liikunta, musiikki, muu taide, ulkoilu, psykologia ym. kiinnostaa. Virtaa riittäisi, mutta ei ole seuraa. :( Lapseni ovat omien kavereidensa kanssa, ymmärrettävästi.
Uskomatonta, että olin yksinäinen nuorena äitinä ja nyt olen taas yksinäinen. :(
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on, jos elää eri tahtiin kavereidensa kanssa. Miksi ihmeessä teit lapset nuorena, jos kaverien seura on noin tärkeää?
No tärkeintä oli tehdä lapset nuorena, koska kuluu vahvasti elämänarvoihini.
Ja lapset olen laittanut AINA etusijalle. Kuten avioliitonkin.
Nyt olen ne hoitanut kunnialla tähän asti ja voisin tehdä muita juttuja, mutta ei ole seuraa. :( Miehen kanssa vietämme paljon aikaa viikonloppuna. ap
Mikä ihmeen elämänarvo on lasten tekeminen nuorena? Oot pistäny lapset ja miehen etusijalle sun arvojärjestyksessä (lue: oot heivannut kaverit vuosikausiksi sijalle Ö), niin onko se mikään ihme, että nyt sulla ei oo kavereita?
Kyllä se voi olla hyvinkin arvokas valinta tehdä lapsia heti kun
Onko todellakin 18-vuotiaana saatu lapsi arvovalinta? Voidaanko ehkäpä vielä 17-vuotiaan raskautuessa puhua vakaasta parisuhteesta? Nuoruus ei ole vain sekoilua ja seikkailuja, mutta kyllähän se lapsettomuus 19-vuotiaan elämään tiettyä huolettomuutta ja vapautta tuo, eikä se ole väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tässä keskustelussa selviö että tee niin tai näin, niin aina se on väärinpäin.
Ap ei jaksa kuunnella vaippihottumakeskustelua jonka yksinpuhelun kävi jo 15v sitten ja kaverit ei ymmärrä mitä vikaa on vaippihottumakeskustelussa nyt herran vuonna 2025.
Olin yksinäinen parisuhteessani aikoinaan. Elin miehen aikataulujen mukaan vaikka mies ei innostunut seurastani töistä tultuaan. Juttelin ja yritin keskustella, kuulemma nipotin. Aikani sitä katselin ja sitten erosin koska mitäpä väliä minulla oli miehen elämään nyt kun lapset olivat jo vähän isompia ja yhteistä aikaa olisi ollut tarjolla vaan se ei kiinnostanut. Jos kuukaudessa edes yhtenä päivänä ei ollut kiinnostusta olla kanssani, asiat oli selviä.
Kirjoituksen tarkoitus ei ole erota vaan katso ympäristäsi vastaako se ap sinun arvojasi edelleen.
Myöskin suorittamiseen kiinnittäisin huomiota. Voiko elämästä nauttia ilman suorittamista kaikenaikaa?