Onko täällä muita, jotka eivät edes harkitse parisuhdetta, kun oma ulkonäkö ei ole täydellinen?
En kestäisi sitä ajatusta, että joku mies tyytyisi muhun paremman puutteessa ja samaan aikaan haaveilisi vaan upeista instakissoista ja katselisi kuola valuen kauniita naisia myös kadulla.
Kommentit (279)
On.
Luovuin miehistä kymmenen vuotta sitten. Lapseni kuoli, sairastuin parantumattomaan syöpään enkä kelpaa enää kenellekään.
Minulla on kokemusta kumppaninhausta sekä hyvännäköisenä, että ei-niin-hyvännäköisenä.
Olen nykyään hyvässä ja rakastavassa parisuhteessa, mutta jos joskus tästä eroan, niin en missään nimessä suostuisi palaamaan deittimarkkinoille ennen kuin olen treenannut itseni hyvään kuntoon. Jos siellä sinkkumarkkinoilla näyttää itse "paskalta", niin silloin on pakko tyytyä kumppaniin joka kanssa näyttää "paskalta". En halua ikinä joutua siihen tilanteeseen.
Ennen ihmisiin ihan rakastuttiin. Suurin osa ihmistä ei ole missejä ja/tai instabeibejä vaan ihan tavallisia ihmisiä... Eikä suurimman osan elämästä ole mitään 24/7/365 tosi-TV:tä.
Miehenä sama ongelma mulla.
Painan 103kg joten ylipainoa on. Koska itse haluan naisen joka on hyvännäköinen ja hoikka en ole sallinut itselleni edes mahdollisuutta koska en itse sitä ole.
Se voi olla väärä asenne ja ehkä joku hoikkakin nainen mut huolisi, mutta en siltikään tuntisi itseäni mieheksi joka haluisin olla. Ja parempikuntoisena sujuisi seksikin paremmin.
Mulla on rumat kasvot. Kroppa mulla on treenattu ja timmi mutta kun kasvot on rumat niin en tosiaan edes ajattele mitään suhteita enää. On mulla suhteita ollut ja aina olen jätetyksi tullut. Ja kun mä oikeasti yritän kompensoida mun rumaa naamaa olemalla niin ihana ja huomioiva kuin ikinä pystyn niin en mä mitään muuta keksi kuin tämän naaman johon se aina kaatuu.
Ja siis mä olen jo käynyt kauneusleikkauksessakin. Lopputulos on edelleen ruma. Panostanut siis olen. Ei tästä pärstästä vaan saa sellaista jota kukaan kestäisi katsella. Vältänhän itsekin peilejä ja kameroita, ymmärrän kyllä sinänsä.
Minä. Olen ollut suhteissa, mutta aina jotain kautta tulee ilmi, että ulkonäköni ei riitä. Minua on vertailtu exiin ja myös ihan suoraan haukuttu.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen ollut suhteissa, mutta aina jotain kautta tulee ilmi, että ulkonäköni ei riitä. Minua on vertailtu exiin ja myös ihan suoraan haukuttu.
Juuri samanlaisia kokemuksia on mullakin. Kaikkein parhaiten mieleeni on jäänyt se, kun istuin silloisen miesystäväni kanssa kylpylän porealtaassa eikä hän kiinnittänyt mitään huomiota minuun, asettui vaan paremmalle paikalle, jotta pystyi katselemaan vesijumppaohjaajan trikootakapuolta. Tuon herran jälkeen en ole parisuhteessa sitten enää ollutkaan..
Ap
Olen niin ruma ettei tarvii haaveilla suhteesta naisen kanssa. Ei ole sellaista naista joka tyytyisi minuun.
Kukaan ei ole täydellisen näköinen.
Katso, miten kamalalta näyttävät ihmiset seurustelevat keskenään.
Voisit olla yksi heistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Olen ollut suhteissa, mutta aina jotain kautta tulee ilmi, että ulkonäköni ei riitä. Minua on vertailtu exiin ja myös ihan suoraan haukuttu.
Olen ollut 2 pitkässä suhteessa. Kummassakin suhteessa kestin kestämistään arvosteluani. Kummassakin suhteessa se on ollut täysin miesten omien epävarmuuksien tuotosta. Toinen oli ihan oikeasti ruma ressukka. Kukaan vaan ei jaksa tuollaista vuosikymmenestä toiseen. 50 vuotiaana tajusin, että tämä ei tule tästä paranemaan ja nyt en näytä enää omastakaan mielestäni hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmisiin ihan rakastuttiin. Suurin osa ihmistä ei ole missejä ja/tai instabeibejä vaan ihan tavallisia ihmisiä... Eikä suurimman osan elämästä ole mitään 24/7/365 tosi-TV:tä.
Koska tää ennen on ollut? Ihmisillä on ollut ulkonäköpaineita ihan aina, muoti vain muuttunut
Minä valitsin miehen joka ei kuolaa instakissojen perään, vaan arvostaa ihan tavallista luonnollista naista. Kyllä niitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on rumat kasvot. Kroppa mulla on treenattu ja timmi mutta kun kasvot on rumat niin en tosiaan edes ajattele mitään suhteita enää. On mulla suhteita ollut ja aina olen jätetyksi tullut. Ja kun mä oikeasti yritän kompensoida mun rumaa naamaa olemalla niin ihana ja huomioiva kuin ikinä pystyn niin en mä mitään muuta keksi kuin tämän naaman johon se aina kaatuu.
Ja siis mä olen jo käynyt kauneusleikkauksessakin. Lopputulos on edelleen ruma. Panostanut siis olen. Ei tästä pärstästä vaan saa sellaista jota kukaan kestäisi katsella. Vältänhän itsekin peilejä ja kameroita, ymmärrän kyllä sinänsä.
Sama täällä. Oon mies ja rumalla naamalla varustettu. Kasvonpiirteeni on ihan ok, mutta ihossa onkin sit kaikenlaista murhetta. Arpia, värivirheitä jne.
Nykyään kyllä, koska nuorena tuli koettua parikin tuollaista parisuhdetta jossa sain kuulla liki jatkuvaa nälvimistä ulkonäöstäni ja marmatusta siitä miksi en ole timmimpi ja miksen käy ryhmäjumpassa tai salilla vaan ainoastaan satunnaisesti lenkillä.
Eikä ollut nämä miehet itsekään mitään hurmureita (edes) ulkoisesti vaan aivan tavallisia sohvapottuja.
Ihmiset ei näköjään kelpuuta muita eivätkä kelpaa edes itselleen. Olette te onnetonta sakkia.
No täydellinen on vähän jo liikaa, mutta joo, haluan parisuhteen vasta sitten, kun näytän paremmalta.
Syy on ihan rationaalinen eikä liity omiin pelkoihin siitä, että muhun vain tyydyttäisiin tms. Enempikin niin, että kunhan oon taas samoissa mitoissa kuin pari vuotta sitten, on enemmän varaa valita. Nyt en saisi parisuhteeseen niin hyvännäköistä miestä kuin tahdon. Eli en oo itse valmis tyytymään siihen, mitä nyt on tarjolla.
Juu kyllä. Ei enää vain miehet kiinnosta, niin huonoja kokemuksia ollut. Viimeisin kehu itseään miehenä niin hyväksi ja luotettavaksi (olisi pitänyt juosta jo silloin) mutta kun rakastuin niin alkoi arvostelemaan mm. ulkonäköäni ja minua ihmisenä. Todella pahasti vielä, niin että varmasti sattui ja itsetunto lytättiin. Muita naisia jopa vieressäni vietteli. Olin silloin kaunis mutta sen suhteen jälkeen meni kaikki mehut ja into elämään, stressaannuin, lihoin ja masennuin. Oli fyysistäkin väkivaltaa.
Tuo oli viimeinen kerta kun enää parisuhteeseen ryhdyn koska valitettavasti kai valitsen väärät miehet enkä enää koskaan halua altistaa itseäni siihen että minua mitenkään alennetaan. Itsekseen on lopulta tosi ihana olla ja olen tänään vahvempi kuin koskaan.
Ei ole.