Lue keskustelun säännöt.
Outo tunne, ihan kuin vain olisin olemassa ja suoritan päiviä tunteettomasti
22.03.2025 |
Tosi vaikea selittää näitä tunteita. Tai siis sitä kun niitä tunteita ei ehkä enää ole, on vain tämä minun vartaloni ja aivoissa käytännön asioita, työ, opiskelu, kaupassakäynti, kauppalistan suunnittelu jne.
Ennen olin hyvinkin herkkä ja mietin paljon kaikkea, murehdin ja itkin. Toisaalta taas ilolla odotin jotain tapahtuvaksi, toivoin ja haaveilin Parisuhteen negatiivisia asioitakin surin ja harmittelin paljon tai riitoja sekä erimielisyyksiä miehen kanssa. Halusin järjestää romanttisia juttuja tai kivoja yhteisiä juttuja, suunnittelin reissuja ja elämää ylipäätään. Muutenkin mietin paljon asioita.
Nyt jotain on tapahtunut ja en enää mieti juuri mitään, en sure enkä harmittele, monikaan asia ei juuri hetkauta, ei positiivisessa eikä negatiivisessa. Ihan sama jos miehen kanssa erottaisiin tai hän lähtisi, ei haittaa, toisaalta ihan sama jatkaakin, kulkeehan se elämä näinkin. En suunnittele enää mitään enkä haaveile mistään. Vähän sellainen "sielu irtaantunut kehosta" olo.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ja mitä tämä on? Pelottaa jotenkin jos tämä onkin joku uusi aikuinen minä (32v nyt). Toisaalta mietin myös onko (jossain määrin epäterve 5vuoden) suhde voinut aiheuttaa tämän. Siis miehen sellainen pessimismi elämää ja suhdettamme kohtaan, joka hänen mielestään on vain realismia ja asioiden hyväksymistä.
Kommentit (12)
Kuulostaa ateistin elämältä. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet liikaa kodin ulkopuolella, työ ja koulu? Ei jää aikaa. Ellet pidä siitä että tekee muualla koko ajan. Sitten on zombina. Ellei se ole muu juttu.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta?
Siltähän tuo kuulostaa minustakin, saman kokeneena nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta?
Siltähän tuo kuulostaa minustakin, saman kokeneena nuorempana.
Niin, voi ollakin. Toisaalta kuvittelen masennukseksi sen ettei jaksa nousta sängystä eikä tehdä ruokaa jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa @ikuisuuteen, ap!
Aivosi ovat juuri kypsyneet täyteen
valmiuteensa iässäsi. Olet
läpikäynyt ikäkauden, jossa fokus
on nimenomaan tunteiden
säätelyssä/reguloinnissa.
Enää et tuossa iässä ole tunteiden
riepoteltavissa; liika impulsiivisuus on
tasaantunut. Menet voittopuolisesti
rationaalisessa moodissa. Jos vielä
ihastut, niin sekin on seesteisesti aikuista -
et välttämättä 'kohteeseesi' korvia myöten
hullaannu, niinkuin ehkä tapahtui
parikymppisenä ja teininä. Samaten uusien
ystävyyksien solmiminen käy paljon
varovaisemmin; tunnustelevin askelin.
Perusluottamusta rakennetaan kaikin puolin
pidempään. Yhä Elämä antaa ja kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa @ikuisuuteen, ap!
Aivosi ovat juuri kypsyneet täyteen
valmiuteensa iässäsi. Olet
läpikäynyt ikäkauden, jossa fokus
on nimenomaan tunteiden
säätelyssä/reguloinnissa.
Enää et tuossa iässä ole tunteiden
riepoteltavissa; liika impulsiivisuus on
tasaantunut. Menet voittopuolisesti
rationaalisessa moodissa. Jos vielä
ihastut, niin sekin on seesteisesti aikuista -
et välttämättä 'kohteeseesi' korvia myöten
hullaannu, niinkuin ehkä tapahtui
parikymppisenä ja teininä. Samaten uusien
ystävyyksien solmiminen käy paljon
varovaisemmin; tunnustelevin askelin.
Perusluottamusta rakennetaan kaikin puolin
pidempään. Yhä Elämä antaa ja kantaa.
Toisaalta lohdullista mutta toisaalta surullista ja haikeaa jos tämä on pysyvä olotila. En halua olla tällainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia aikuisen ihmisen elämää.
Ap, kokemukseni mukaan vuosien
lisääntyessä kyynisyys ja
kyllästyneisyys 'tää on jo niin nähty,
sama p@ska eri paketissa' - tuntemukset
lisääntyvät lisääntymistään. Onkin todella
tärkeää aktiivisesti ylläpitää rakastavaa,
armollista suhdetta omaan Sisäiseen
Lapseen. Hän on haavoittunut, herkkä, hellä,
vilpitön, vailla kylmää kyynisyyttä; tuo
ihmeellinen, kuulas, kaunis olento sisälläsi.
💙
Hän on Ikuisuudessa, hän on Rakkauteen
ankkuroitunut. Linnunlaulun nuotti
maaliskuussa sykähdyttää häntä yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui, että itselleni kävi näin myös korona-ajan jälkeen. Ennen korona-aikaa oli kuin eri ihminen tunteiden ja suunnitelmien kanssa. Nyt vain jotenkin pelkästään on olemassa ja tekee pakolliset ja siihen se sitten jääkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kokemukseni mukaan vuosien
lisääntyessä kyynisyys ja
kyllästyneisyys 'tää on jo niin nähty,
sama p@ska eri paketissa' - tuntemukset
lisääntyvät lisääntymistään. Onkin todella
tärkeää aktiivisesti ylläpitää rakastavaa,
armollista suhdetta omaan Sisäiseen
Lapseen. Hän on haavoittunut, herkkä, hellä,
vilpitön, vailla kylmää kyynisyyttä; tuo
ihmeellinen, kuulas, kaunis olento sisälläsi.
💙
Hän on Ikuisuudessa, hän on Rakkauteen
ankkuroitunut. Linnunlaulun nuotti
maaliskuussa sykähdyttää häntä yhä.
Ihana😭
Tuskin suhdestatuksesta riippuvainen. Olen sinkkumies ja pitkään ollut pelkkä olemisen tuntu. Työ, syö, ole hetken, nuku. Viikonloppu? ole. Mikään ei vaikuta liikuttavan. Läheisten asiat? Ei kiinnosta, en kysy. Mekaanista arkea.