Lue keskustelun säännöt.
Miten rakentaa oma elämä?
22.03.2025 |
Olen vahvasti elänyt perheen ja puolison kautta, ehkä monella tapaa olen riippuvainenkin puolisosta, myönnän. Nyt on elämäni mennyt joka saralla murusiksi, ja pitäisi ihan alusta alkaa rakentaa sitä.
Haluan, että voin seistä omilla jaloillani ja pärjään myös itsenäisesti. Niin henkisesti kuin taloudellisesti. Nyt näin ei ole. Olen työtön, kärsin pitkäaikaiskivuista ja sairasteluista, ystäviä ja sosiaalista elämää ei oikein ole, parisuhteeseen en voi enää luottaa.
Pitäisi keksiä suunta elämälle, voin opiskella kokonaan uuden ammatin ja koittaa työllistyä sitä kautta. Mutta olen kadottanut itseni enkä tiedä mitä haluan tai mihin suuntaan lähtisin. Ikääkin jo on. Mihin pystyn kun keho kipuilee ja mieli prakaa. Mistä löydän aikuisena enää ystäviä tai tukiverkkoa, tai yleensäkin sosiaalisia kontakteja. Lapsiakin on, jotka pitää huomioida. Asuntolainaa.
Mietin eroa, puoliso on pettänytkin, mutta ei vielä päätöstä erosta koska koen että pitäisi jotenkin saada ensin joka tapauksessa itseni omilla jaloilla seisomaan. Että pärjään riippumatta siitä jäänkö tai lähdenkö. Mistä aloittaa? Koko elämä on sekava vyyhti ja solmussa. Mikään osa-alue ei oikein ole kunnossa.
Kommentit (20)
Mene töihin. Joo kulunut latteus mutta siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lähteä hakemaan muutosta yksi osa-alue kerrallaan. Mikä aiheuttaa eniten huonoa oloa tai mistä voisit saada isoimmat onnen tunteet. Aloituksen perusteella suurin ongelma on parisuhde. Huono parisuhde vaikuttaa valtavasti paitsi mieleen myös fyysiseen terveyteen. Ehkä eron jälkeen alkaisit löytämään itseäsi ja selkenisi askel kerrallaan mihin suuntaan haluat lähteä elämääsi viemään.
Aloita siitä, että keskityt itseesi. Ota omaa aikaa ja kuulostele itseäsi, sitä mikä sinusta tuntuu hyvältä. Kyllä se elämä järjestää asiat, niin tai näin.
Muutos on jo alkanut mielessäsi, kysyt tärkeitä kysymyksiä itseltäsi. Työllistyminen on todella vaikeaa nykyisin täysin terveellekin. Hakeudu johonkin harrastuspiiriin (et kertonut, asutko maalla vai kaupungissa).
Huolehdi itsestäsi, ulkoile, lue - mistä itse pidät? Liikunta ja kirjaston kirjojen lainaaminen eivät maksa. Onko mitään tahoa, missä voisit käydä puhumassa luottamuksellisesti asioistasi. Vaitiolovelvollisuus sitoo monia
auttavia tahoja. On myös maksuttomia puhelinpalveluja. Kun alat toimia, asioilla on taipumus vähitellen loksahdella kohdalleen. Muista, että ihmisenä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Sinä pärjäät!
Aloittaisin prosessin miettimällä, millaista työtä ylipäätään pystyisin tekemään sairauksistani huolimatta. Ja sen jälkeen miettisin, missä voin opiskella ko alalle. Toki miettien, työllistääkö ko ala. Lisäksi miettisin, onko kipuihini kokeiltu jo kaikki olemassa olevat keinot. Jos ei, niin sitten kaikki mahdollinen käyttöön.
Mä vaihdoin nelikymppisenä alaa, koska olin muutama vuosi aiemmin sairastunut nivelreumaan ja tiesin, että en tule sairaanhoitajan hommista pääsemään vanhuuseläkkeelle. Kivuthan ei mullakaan ole kokonaan kadonneet vaan aina on enemmän tai vähemmän kipuja. Niiden kanssa on vaan pitänyt opetella elämään tai pikemminkin elämään niistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aloittaisin prosessin miettimällä, millaista työtä ylipäätään pystyisin tekemään sairauksistani huolimatta. Ja sen jälkeen miettisin, missä voin opiskella ko alalle. Toki miettien, työllistääkö ko ala. Lisäksi miettisin, onko kipuihini kokeiltu jo kaikki olemassa olevat keinot. Jos ei, niin sitten kaikki mahdollinen käyttöön.
Mä vaihdoin nelikymppisenä alaa, koska olin muutama vuosi aiemmin sairastunut nivelreumaan ja tiesin, että en tule sairaanhoitajan hommista pääsemään vanhuuseläkkeelle. Kivuthan ei mullakaan ole kokonaan kadonneet vaan aina on enemmän tai vähemmän kipuja. Niiden kanssa on vaan pitänyt opetella elämään tai pikemminkin elämään niistä huolimatta.
Mille alalle vaihdoit ja oliko vaikeaa löytää uusi työ?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Aloittaisin prosessin miettimällä, millaista työtä ylipäätään pystyisin tekemään sairauksistani huolimatta. Ja sen jälkeen miettisin, missä voin opiskella ko alalle. Toki miettien, työllistääkö ko ala. Lisäksi miettisin, onko kipuihini kokeiltu jo kaikki olemassa olevat keinot. Jos ei, niin sitten kaikki mahdollinen käyttöön.
Mä vaihdoin nelikymppisenä alaa, koska olin muutama vuosi aiemmin sairastunut nivelreumaan ja tiesin, että en tule sairaanhoitajan hommista pääsemään vanhuuseläkkeelle. Kivuthan ei mullakaan ole kokonaan kadonneet vaan aina on enemmän tai vähemmän kipuja. Niiden kanssa on vaan pitänyt opetella elämään tai pikemminkin elämään niistä huolimatta.Mille alalle vaihdoit ja oliko vaikeaa löytää uusi työ?
Vaihdoin it-alalle, mutta silloin elettiin (siis vuosituhannen vaihteessa) aika erilaisia aikoja kuin nyt, kun yrityksiä menee konkkaan, ihmisiä irtisanotaan tai lomautetaan ja monet eivät saa sitä ensimmäistäkään työpaikkaansa. Työpaikan saaminen oli mulle silloin ällistyttävän helppoa. Itseasiassa jo ihan opintojen alussa laitoin yhteen isoon it-alan firmaan avoimen hakemuksen, jossa kerroin hieman taustastani ja kysyin, missä opintojen vaiheessa voisin hakea harjoittelupaikkaa. Mun opintoihin kun kuului 20 opintoviikkoa työharjoittelua. Ko firma tekee myös tervedenhuollon tietojärjestelmiä ja seuraavana päivänä mun puhelin soi ja kysyttiin, milloin voisin tulla haastatteluun. Menin pari päivää myöhemmin ja lopuksi kysyivät, milloin voisin aloittaa. Ne halusikin mut heti sinne sote-alan asiantuntijaksi eikä niinkään it-alan osaajaksi. Mä kuitenkin hurahdin heti opintojen alussa ohjelmointiin (vaikka ennen opintojen aloittamista en ollut edes nähnyt riviäkään mitään ohjelmakoodia) ja koodaaminen nyt vaan tuntui niin luontevalta jutulta mulle. Niinpä työharjoittelussa jo parin viikon jälkeen sainkin jo pienempiä ohjelmointihommia ja pomo oli tyytyväinen, kun ne hommat sujui multa hyvin. Kun harjoitteluaikani oli puolessavälissä, pomo tuli kysymään, onko mulla mitään sitä vastaan, jos mut vakinaistetaan. No eipä mulla ollut. Mun etuni työllistymisessä silloin oli, että ajat olivat toiset ja lisäksi pystyin yhdistämään aiemman alani osaamisen it-alan osaamiseen. Siksi kehotinkin miettimään uutta alaa työllistymismahdollisuudet huomioiden ja lisäksi voisit miettiä, millä alalla voisi olla hyötyä sen alan tuntemmisesta, jolla aiemmin olet ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ensin sitä, että millaista elämää juuri sinä haluat elää? Unohda muitten vaatimukset ja ajatukset. Älä anna virran viedä. Se ajatus, että ensin opettelet pärjäämään itse ja sen jälkeen päätät jäädäkkö vai lähteä, on molempien kannalta huono.
Aloita siitä mitä voit tehdä terveyden eteen. Kävelyt tai muu liikunta mihin pystyt, ja henkisellä puolella keskusteluapua tai joku sosiaalinen harrastus missä on muitakin ihmisiä. Sen jälkeen kun näissä kohennusta, mietit miten voisit työllistyä. Se kun löydät työtä ja saat palkkaa, vahvistaa pärjäämisen tunnettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti ensin sitä, että millaista elämää juuri sinä haluat elää? Unohda muitten vaatimukset ja ajatukset. Älä anna virran viedä. Se ajatus, että ensin opettelet pärjäämään itse ja sen jälkeen päätät jäädäkkö vai lähteä, on molempien kannalta huono.
Miksi ajattelet settä se on huono? Kun on vahva omillaan, on helpompaa aloittaa oma elämä yksin. Jos puolestaan päättää jäädä suhteeseen, voi itsenäisyys tehdä parisuhteellekin hyvää. Eri
Työ, harrastus ja ystävä(t). Nämä ei ole missään järjestyksessä mutta taloudellinen turva ja elämän säännöllisyys tulee työstä. Ns. sirkushuvejakin tarvitaan eli harrastukset ja ettei jää piehtatoimaan oman napansa ympärille tarvitaan ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatten asian ensinnäkin niin, että omillaan oppii pärjäämään, kun on omillaan. Toiseksi se tuntuu jotenkin petolliselta toista kohtaan jäädä vahvistuakseen lähtemään. Jos ajattelee toisinpäin: mies haluaa erota ja kertoo miettineensä asiaa monta vuotta, mutta odotti ensin, että saa ammatin, työn ja oppii pärjään omillaan, auts. Asian voi päättää nyt ja miten sitten päättääkin, niin toimia sen mukaan. Näin ajattelen, mutta tämä on vain minun näkökanta.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että lopulta omillaan oppii olemalla omillaan. Sen sijaan en näe mitään väärää jos ap tilanteessaan jää vielä sen verran että vahvistuu. Ei se mielestäni kovin petollista tai väärin ole siinä kohtaa, jos puolisonsa on häntä ihan oikeasti pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liiku. Aloita harrastus. Etsi työ.
Itselleni kävelylenkit ovat toimineet elämän kriisitilanteissa parhaiten. Se, ettei tiedä mistä aloittaisi elämänsä parantamisen voi kypsyä mielessä hiljalleen kävelylenkkien aikana. Sitä alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan seuraavia askelia sekä sitä, mitä haluaa. Vaatii toki aikaa, mutta on helpoin tapa päästä alkuun, jotta ei tulisi tehtyä hätiköityjä ratkaisuja. Samalla kunto kasvaa ja tulee oltua ulkona.
Tuo kävely on hyvä idea. Samoin kannustaisin hakrutumaan paikkoihin jossa kohtaa muita ihmisiä.
Tässä kuulostaa olevan hieman sellainen adhd mentaliteetti että haetaan dopamiinia ajatuksesta uudistaa koko elämä kerralla kun aiemmin dopamiinia on saatu mm kumppaniin ripustautumalla, mutta pettäminen ja muu luottamuspula pilasi sen. Kuten tässä on muutkin sanonut niin kannattaa alkaa tutustua itseensä ja edetä asia kerrallaan jotta muutos on dopamiinin perässä tempoilun sijaan kestävämmällä pohjalla.
Pitkäaikaissairauksien kanssa lähde pistämään niiden hoito ja lääkitys kuntoon.
Kun voimia alkaa olla enemmän, ehdotettu kävely harrastuksena on hyvä. Keho pääsee liikkumaan, jos vaikka selkävaivaa yms., hanki sauvakävelysauvat. Liiku etenkin luonnossa, se vähentää stressiä. Kävellessä omalla tahdilla anna ajatustesi kulkea rauhassa. Siinä alkaa tulla kaikenlaisia mielikuvia ja ajatuksenjuoksuja, joista se oma maailma alkaa rakentua.
Kirjoittele käsin vihkoon asioita jotka tulevat mieleen. Esimerkiksi niitä opiskelu- ja työllisyysideoita. Jostain syystä, kun asioita alkaa kirjoittaa paperille, ne alkavat konkretisoitua paremmin.
Talouden hallinnassa on sama juttu: tee merkintöjä paperille tai jos käytät Exceliä sitten tietokoneelle, pian alat hahmottaa paremmin talouttasi ja mitä pitäisi tehdä.
Et pysty järjestämään kokonaan uutta elämää kädenkäänteessä. Hyväksy se, että asiat vievät oman aikansa. Tärkeintä on ottaa pieniä askelia haluamaansa suuntaan. Uudet ystävät, harrastukset ja muu alkavat sitten tulla kun perusasiasi alkavat olla kunnossa.
Onpa tässä ketjussa monta hyvää vastausta. Itsellä hieman ap:n kaltainen tilanne. Ohis
Voimia. Olen vähän samankaltaisessa tilanteessa. Jään seurailemaan keskustelua.