Onko oravanpyörässä oikeasti mitään järkeä?
Kommentit (82)
Kysymys on kokeeko sen merkitykselliseksi. Harvemmin kukaan keksii mitään uutta ja ihmeellistä merkityksellistä tarkoitusta itselleen mutta moni kokee silti elämän hyvinkin merkitykselliseksi.
Ei ole, kannattaa downshiftata hapaaherraksi heti kun on siihen varaa.
Monet elää sellaista elämää, jotta saisivat hyväksyntää muilta ihmisiltä. Kai siitä tietyllä tapaa siis saa palkinnon, hyväksyntää=hyvä mieli.
Ajattelin kokeilla laittaa oraville vaihteeksi pyörän sijaan neliön. Vähän haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Monet elää sellaista elämää, jotta saisivat hyväksyntää muilta ihmisiltä. Kai siitä tietyllä tapaa siis saa palkinnon, hyväksyntää=hyvä mieli.
Kaikki kaipaa hyväksyntää niinkuin vettä ja ravintoakin. Olisi hienoa olla täysin itsenäinen mutta ihmisluonto ei toimi niin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, kannattaa downshiftata hapaaherraksi heti kun on siihen varaa.
Kyllä, aloin itse himmailla työntekoa noin 15 vuotta sitten. Eläke alkaa häämöttää pikku hiljaa. Ei ollut alkuun edes varaa, oli veloissa ja ulosotossa mutta töitä kuitenkin aina välillä. Kun on ilman töitä muutaman kuukauden, on mukava vaihteeksi lähteä työkeikalle. Ja töissä ollessa tietää että työ loppuu aikanaan.
20-40-vuotiaana sain vielä jotenkin aivopestyä itseni niin, että uskoin täysin oravanpyörään. Uskoin ja halusin uskoa siihen niin syvästi, että kannustin miestäni oman yrityksen perustamiseen, vaikka meillä molemmilla oli vakaat urat ja vaativa perhe-elämä. Sitten mieheni sairastui syöpään, ja menehtyi siihen. Pitkissä keskusteluissamme enne hänen kuolemaansa hän kertoi katuvansa työtuntejaan, ahneuttaan ja sitä, ettei ollut panostanut enempää lasten kanssa olemiseen, meidän yhteiseen arkeemme, vain elämiseen - ei suorittamiseen. Tämän jälkeen en ole juurikaan työelämää arvostanut.
Oli se merkityksellistä kunnes exä otti lapset ja lähti. Parin vuoden päästä myin firman, talon, kaiken... Aloin tehdä vain satunnaisia työjaksoja. Onni on että voin valita milloin työskentelen ja kenelle. Tai olen vapaalla.
Sitä ei ole mitään järkeä kutsua oravanpyöräksi. Ei oravilla ole mitään juoksupyörää missään, hamstereilla ja marsuilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet elää sellaista elämää, jotta saisivat hyväksyntää muilta ihmisiltä. Kai siitä tietyllä tapaa siis saa palkinnon, hyväksyntää=hyvä mieli.
Kaikki kaipaa hyväksyntää niinkuin vettä ja ravintoakin. Olisi hienoa olla täysin itsenäinen mutta ihmisluonto ei toimi niin.
Ei kuitenkaan tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys on kokeeko sen merkitykselliseksi. Harvemmin kukaan keksii mitään uutta ja ihmeellistä merkityksellistä tarkoitusta itselleen mutta moni kokee silti elämän hyvinkin merkitykselliseksi.
Mitä järkeä sieltä oravanpyörän ulkopuolelta sitten löytyy?
Olen omalla kohdalla miettinyt tätä aika paljon. Olen valmistumisesta lähtien ollut yli 20 vuotta yhtäjaksoisesti töissä, joten en ole koskaan ollut pitempää aikaa ns. toimettomana enkä tiedä, miten viihtyisin tai millainen olisin vähemmillä elämän velvoitteilla. Aika usein haaveilen elämästä ulkomailla, jossa työ olisi sivuseikka. Toisaalta olen miettinyt, että koska työ ei nykyään estä minua elämästä, niin mitä tekisin kaikella sillä vapaa-ajalla? Jos ajattelisin, että nykyinen elämä ja työ on merkityksetöntä, niin mikä toisi siihen oravanpyörän jälkeiseen elämään merkityksellisyyttä? Ei minulla ole mitään erityisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, joihin voisin kokopäiväisesti kuluttaa aikaa. Tykkään kyllä matkustaa ja säännöllisen työn myötä ansaitut tulot ovat mahdollistaneet sen, joten siinä mielessä työ on mahdollistanut haaveiden toteuttamisen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, kannattaa downshiftata hapaaherraksi heti kun on siihen varaa.
Mutta hyvä että muut jaksaa pitää raameja kasassa, muuten tuo ei onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen omalla kohdalla miettinyt tätä aika paljon. Olen valmistumisesta lähtien ollut yli 20 vuotta yhtäjaksoisesti töissä, joten en ole koskaan ollut pitempää aikaa ns. toimettomana enkä tiedä, miten viihtyisin tai millainen olisin vähemmillä elämän velvoitteilla. Aika usein haaveilen elämästä ulkomailla, jossa työ olisi sivuseikka. Toisaalta olen miettinyt, että koska työ ei nykyään estä minua elämästä, niin mitä tekisin kaikella sillä vapaa-ajalla? Jos ajattelisin, että nykyinen elämä ja työ on merkityksetöntä, niin mikä toisi siihen oravanpyörän jälkeiseen elämään merkityksellisyyttä? Ei minulla ole mitään erityisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, joihin voisin kokopäiväisesti kuluttaa aikaa. Tykkään kyllä matkustaa ja säännöllisen työn myötä ansaitut tulot ovat mahdollistaneet sen, joten siinä mielessä työ on mahdollistanut haaveiden toteuttamisen.
Sinä et siis tiedä, mitä tekisit elämälläsi ja ajallasi, jos saisit vapaasti valita? Tarvitset jonkun ulkopuolisen antamaan elämällesi merkityksen? Sinulla on orjan luonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen omalla kohdalla miettinyt tätä aika paljon. Olen valmistumisesta lähtien ollut yli 20 vuotta yhtäjaksoisesti töissä, joten en ole koskaan ollut pitempää aikaa ns. toimettomana enkä tiedä, miten viihtyisin tai millainen olisin vähemmillä elämän velvoitteilla. Aika usein haaveilen elämästä ulkomailla, jossa työ olisi sivuseikka. Toisaalta olen miettinyt, että koska työ ei nykyään estä minua elämästä, niin mitä tekisin kaikella sillä vapaa-ajalla? Jos ajattelisin, että nykyinen elämä ja työ on merkityksetöntä, niin mikä toisi siihen oravanpyörän jälkeiseen elämään merkityksellisyyttä? Ei minulla ole mitään erityisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, joihin voisin kokopäiväisesti kuluttaa aikaa. Tykkään kyllä matkustaa ja säännöllisen työn myötä ansaitut tulot ovat mahdollistaneet sen, joten siinä mielessä työ on mahdollistanut haaveiden toteuttamisen.
Olitpa vähän karkea. Tuohonhan meidät kaikki on aivopesty. On vaikeaa tunnistaa omia tarpeitaan tai edes merkitystään ilman että yhteiskunta sen meille osoittaa. Nykyään tämä tosiaan on mennyt niin pitkälle, ettei ihminen tiedä mitä _tekisi_, miten eläisi, tai olisko edes ihmisenä merkityksellinen ilman oravanpyörää. Aika karua, vaan totta.
Ei. Siksi siihen on yritetty hakea ratkaisuja. Ja varamiehiä. Ja etää. Uusia ideoita. Perustuloakin.
On siin sikäli, että pyörästä on yhteys yhteiskunnan rattaistoon. Oravia tarvitaan, jotta homma toimii. Joten jatka ravaamista, niin teen minäkin.
Sitä pitää jokaisen miettiä itse omalta kohdaltaan, eikä aina tehdä niin kuin muutkin ajattelematta ensin. Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.