G:Mikä jää elämässä harmittamaan jos et sitä tee?

On paljon asioita joita olisi varmasti pitänyt tehdä ja joskus huomaan että nyt on liian myöhäistä. Minä ainakin pidän tärkeimpänä asiana tutustua itseensä eli vaikka kuinka hienoa olisi muuttaa asumaan Australiaan kun siihen olisi mahdollisuus tunnen itseni ja tiedän että itkisin sielä koti-ikävää.

jos en olisi suorittanut opintoja loppuun



jos en olisi saanut lapsia



jos olisin jäänyt suomeen asumaan



jos en ensi viikolla menisikään tapaamaan ihanaa miestä, jonka kanssa on sovittu illallinen :)

Yritetty on, muttei viela tulosta... Ja kylla harmittaa

ja asioita aikaansaaden. Tällä hetkellä näyttää huonolta. En ymmärrä miksi siedän sitä, että minua kohdellaan väärin parisuhteessa...

- en olisi opiskellut opintojani loppuun

- jos en olisi edes yrittänyt saada lapsia (se, saako niitä oikeesti sitten ei ole aina välttämättä omissa käsissä)

- en olisi uskaltanut erota huonosta parisuhteesta

- en olisi uskaltanut vaihtaa työpaikkaa

- olisin vaan ollut muille mieliksi ja opiskellut sitä mitä he minulta odottivat sen sijaan että olisin opiskellut sitä mitä minua itseäni kiinostaa.

harvemmin sitä katuu mitä on tehnyt, mutta mitä jättää tekemättä, se kaduttaa

En vaan ole vielä uskaltanut.

Monella tuntuu olevan opiskelu, joka jäis harmittamaan.Hyvähän on sanoa, että lähtee vaan opiskelemaan, mutta totuus on se, että tulot tippuu niin minimiin, että miten silloin pystyy elättämään lapsiaan.Kun mitään ylimääräsiä tukia ei saa vaikka ois muutama muksukin.



Avioliitto, mikä siitä tekee huonon?Tottakai välillä palaa pinna ja erokin käy mielessä, mutta eihän sitä kannata tehdä hetken mielijohteesta.

Kyllähän monet on myös pettyneitä, jos ei saa poikaa, varmaan enemmän miehet kuin naiset.,..Ja naiset ehkä enemmän haaveilee omasta pikku prinsessasta

Esikoinen saatiin hoidoilla ja ikää jo 29, toivotaan että kerkiää vielä muutaman.



Ja toisena laihduttaminen. Laihdutettavaa olisi noin 35kg, haluan vielä joskus olla normaalipainoinen.



Ja disney worldissa käynti.

jos en joskus pääsisi muuttamaan maalle,vanhaan maataloon,jossa pihalla käyskentelisi kanoja,ankkoja...lampaita ja pässi löytyis kanssa,kissoja ja koiria...valitettavasti ei kamalasti ole nuita taloja tarjolla...eikä rahaa.



toinen mikä ois haaveissa ois et opiskelisin sairaanhoitajaksi.viihdyn nykyisessä ammatissa(myyjä),mutta aina välillä kaipuu käy hoitotyöhön...

... jos jatkuvasti tekisin ratkaisuni pelon perusteella, eli liikkuisin eteenpäin elämässä vain poispäin siitä, mitä pelkään, enkä kohti jotain, mitä haluan. Tämän kanssa taistelen päivittäin.

Tämä tuli ihan ekana mieleen. Onneksi olen senkin uskaltanut kokeilla.

Asumme maalla, joten pihaa ja tilaakin olisi, mutta tuo mies on vastaan...Muuten hyvä avioliitto, mutta kotieläinten kaipuu on niin vahva, että voisin joskus jättää miehen tämän aiheen vuoksi.

Alan vaihto johonkin ihmisläheisempään

Tavallaan ajattelen, että jos en "tee" kolmatta lasta, harmittelen sitä myöhemmin. Tuo tyttölapsiasia sitten on sellainen, että elämässä on asioita, jotka eivät ole itsestä kiinni ja joihin täytyy vain sopeutua. Turha sellaista on harmitella loppuelämäänsä.



Minä mietin myös opintojen jatkamista, mutta sen kanssa on aikaa vielä vuosikymmeniä. Jatkan ehkä sitten kun oikeasti rupeaa ottaan aivoon.

mutta mua vaan pelottaa mennä itte ajamaan jotain mikä on mua isompi.

Toinen lapsi. Nyt oma sairastelu päällä ja lääkitys, joten jossain tulevaisuuden haaveissa.