Lue keskustelun säännöt.
Viikko-viikko-systeemiin puolison lasten kanssa. Pelottaa vähän, miten selvitään.
16.03.2025 |
Puolisolla siis entisestä liitostaan neljä kouluikäistä, joista yksi yläkoululainen. Ovat olleet tähän asti meillä pääasiassa lomat ja kaikki viikonloput. Lapset ovat ihania ja rakkaita myös minulle.
Lasten äidin kanssa on vaikeaa sopia oikein mistään järkevästi. Logistiikka, silloin kun on hänen vastuullaan, menee ihan miten sattuu. Tavaroita, lääkkeitä, harrastuskamoja unohtuu, ja niitä sitten kuskaillaan pitkin poikin.
Jo tämä viikonloppuasuminen on siis käynyt hermoille. Ei lasten, vaan heidän äitinsä huithapeliuden vuoksi. Lapset edelleenkin ovat silkkaa
Ollaan kuitenkin toivottu, mieheni kanssa yhdessä, viikko-viikko-systeemiin siirtymistä. Mutta mitä jos se huithapeliralli jatkuu vaan?
Oma biolapseni on jo aikuinen, ja täytyy myöntää, että näin viisikymppisenä ei enää jaksaisi ehkä ihan sittenkään tätä kaikkea.
Oma työ on erittäin vaativa. Ikääntyneet vanhemmat tarvitsevat huolenpitoa.
Pelkään, että mun voimat ei kestä bonussuurperhettä joka toinen viikko.
Lisäksi asuntomme on pieni, vain 4 h+k.
Pitäisikö mun vaan lähteä, paeta omaan rauhaan ja hommata oma koti?
Auttakaa, neuvokaa, kertokaa kokemuksistanne joku?
t. väsynyt ruuhkavuosinen äiti, joka on siis kertaamassa ja tuplaamassa koko ruuhkavuodet nyt bonuslasten kanssa.
Kommentit (79)
Olisit vaan pysynyt sinkkuna tuossa sinun elämän tilanteessa, olisit päässyt helpomalla tai ainakin omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vastauksesi ei nyt varsinaisesti auta. Joo, olisi kannattanut. Mutta rakkaus on suuri eikä mihinkään kadonnut.
Jaksaminen se tässä pelottaa. t. ap
Niin ja asialliset kommentit samassa tilanteesssa eläviltä oisi 💛
Tekisin sinuna selväksi miehelle, että nimeen omaan HÄNEN tehtävänsä tässä tilanteessa lisääntyvät, koska lapset ovat hänen. Hän tekee esim. tulevaisuudessa aamupalat ja katsoo, että lapset vievät astiansa tiskikoneeseen, pitävät huoneensa kunnossa, ja vuorollaan tekevät joitain sovittuja kotitöitä (eteisen imurointi, olohuoneen pölyt, päivälliskattaus j.n.e). Miehesi on myös vastuussa kotitehtävien tekemisestä eli tarkastaa ne iltaisin. Jos sinä teillä kokkaat, suureksi muuttuvat ruokaostokset ovat myös miehesi vastuulla. Ja harrastukset ja lääkärikäynnit ja lääkkeet.
On itsestäänselvää, että myös omat tehtäväsi lisääntyvät. Et kuitenkaan saa ajaa itseäsi piippuun sallimalla, että miehesi olisi samanlainen ,huithapeli, kuin hänen exänsä. Se olisi ojasta allikkoon menemistä, etkä sinä sitä kestä!
Kaikkea hyvää!
Itseäni kyllä ihmetyttää, että miksi olette "yhdessä toivoneet" tuota viikko-viikko systeemiä, jos et sitten kuitenkaan sitä oikeasti toivo? Mutta noista tavaroista: jos rytmi muuttuu viikko-viikko -malliin, olisiko fiksua, että teillä olisi edes joistain asioista siella teillä tuplakappaleet? Jotka eivät edes reissaisi paikasta toiseen? Vaikka nyt niistä lääkkeistä?
Lasten äidin kanssa on vaikeaa sopia oikein mistään järkevästi.
Lopetin lukemisen tähän, vuoroasumisen perusta on toimiva keskusteluyhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
Kouluikäiset, jos yhtään luit aloitusta.
Sen ikäisten soisi jo vähän jo osaavan itsekin ottaa sitä vastuuta, eikä laittaa kaikkea yksin vanhemman piikkiin, eli nyt otatte pari askelta taakse päin ja valitsette ne sotanne, ettekä kanna lapsia jokaisen kivikon yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilet omaa jaksamista vuoroviikoilla mutta ihmettelet miksi lasten äidiltä unohtuu asioita kun hänellä on lapset arkena koko ajan?
Tuossa elämänvaiheessa-ikä. velvoitteita ikääntyviä vanhempia kohtaan jne työ jne. Nyt sun pitäis saada rauhoittua. Kaikelle on aikansa ja sulla ei ole enää lapsiarki varmaankaan parasta elämänlaatua. Juu, ehkä tuo oma koti olisi ok. Asuuhan monetkin avioparit eri paikkakunnilla, jotkut sama kerostalo,mutta omat huoneistot. Jaksamisiin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinh
mee pois
Oletko nyt vähän naiivi? Jos lasten äiti on luonteeltaan suurpiirteinen, ei tapaamismallin muuttaminen hänen luonnettaan miksikään muuta. Nythän teidän vastuu kasvaa, kun siihen tulee myös niitä velvollisuuksia ja kasvatusvastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sua alkoi kaduttamaan mitä tulikaan tehtyä?
Jos suhde ei miellytä, aina voi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, onnea ja menestystä. Neljän lapsen arkivanhemmuus on hippasen paljon enemmän kuin jotkut unohtuneet sukat. Yritä edes asettua näiden lasten asemaan tai, no kohtanahan sen näet.
Miehen lapset, miehelle enemmän vastuuta. Se varmaan onnistuu keskustelemalla hänen kanssaan. Muuten sinun täytyy luopua jostain muusta, vaikka siirtyä kevyempään työhön?
Vierailija kirjoitti:
Heh, onnea ja menestystä. Neljän lapsen arkivanhemmuus on hippasen paljon enemmän kuin jotkut unohtuneet sukat. Yritä edes asettua näiden lasten* asemaan tai, no kohtanahan sen näet.
* äidin
Kokeile, miten sujuu. Puhukaa miehen kanssa paljon, pidä huolta, että isä ottaa ainakin suurimman osan vastuusta lastensa kanssa. Jos on joitakin tiettyjä tavaroita, jotka usein unohtuvat tai joiden kuljettaminen on hankalaa, niin järkevämpää voisi olla, että ne olisivat molemmissa kodeissa.
Jos ei suju, niin muuttaisin omaan asuntooni, mutta jatkaisin toki suhdetta ja olisin miehen kanssa hänen lapsivapaat viikkonsa ja vaikka yhden päivän lastenkin kanssa, koska hekin sinulle rakkaita ja tärkeitä kuten sanoitkin.
Neljä alaikäistä lasta ruokittavana, vaatettavana, kuskattavana harrastuksiin, läksyt kuulusteltava jne on aika paljon. En ihmettele, että vähän jännittää ja epäröit.
Vierailija kirjoitti:
Lasten äidin kanssa on vaikeaa sopia oikein mistään järkevästi.
Lopetin lukemisen tähän, vuoroasumisen perusta on toimiva keskusteluyhteys.
Lapset ovat heittopusseja ja tämä miesystäväsi on heidän huoltaja. Kertoo tuo heittopussijärjestely myös miehesi itsekkyydestä. Mitä hän pitää järjestelystä?
Niinh