Lue keskustelun säännöt.
Viikko-viikko-systeemiin puolison lasten kanssa. Pelottaa vähän, miten selvitään.
16.03.2025 |
Puolisolla siis entisestä liitostaan neljä kouluikäistä, joista yksi yläkoululainen. Ovat olleet tähän asti meillä pääasiassa lomat ja kaikki viikonloput. Lapset ovat ihania ja rakkaita myös minulle.
Lasten äidin kanssa on vaikeaa sopia oikein mistään järkevästi. Logistiikka, silloin kun on hänen vastuullaan, menee ihan miten sattuu. Tavaroita, lääkkeitä, harrastuskamoja unohtuu, ja niitä sitten kuskaillaan pitkin poikin.
Jo tämä viikonloppuasuminen on siis käynyt hermoille. Ei lasten, vaan heidän äitinsä huithapeliuden vuoksi. Lapset edelleenkin ovat silkkaa
Ollaan kuitenkin toivottu, mieheni kanssa yhdessä, viikko-viikko-systeemiin siirtymistä. Mutta mitä jos se huithapeliralli jatkuu vaan?
Oma biolapseni on jo aikuinen, ja täytyy myöntää, että näin viisikymppisenä ei enää jaksaisi ehkä ihan sittenkään tätä kaikkea.
Oma työ on erittäin vaativa. Ikääntyneet vanhemmat tarvitsevat huolenpitoa.
Pelkään, että mun voimat ei kestä bonussuurperhettä joka toinen viikko.
Lisäksi asuntomme on pieni, vain 4 h+k.
Pitäisikö mun vaan lähteä, paeta omaan rauhaan ja hommata oma koti?
Auttakaa, neuvokaa, kertokaa kokemuksistanne joku?
t. väsynyt ruuhkavuosinen äiti, joka on siis kertaamassa ja tuplaamassa koko ruuhkavuodet nyt bonuslasten kanssa.
Kommentit (79)
Mä olen 55 v. enkä sekaantuisi kuuna päivänä viisikymppisenä mihinkään mieheen, jolla on lapsiperheralli menossa. Varsinkaan neljän lapsen. Olen nimittäin 3 maailmalle saatellut ja yksi vielä nurkissa (yllätysiltatähti-teini), ja varsin rankkaa oli ne viikot kun mies teki iltavuoroa ja mulla neljä muksua, joista vanhimmat kouluikäisiä ja pienin vauva...... Kaikki harrastuksiin kuskaamiset ym. Onneksi mies on ollut kunnon isä ja hoitanut osuutensa kun on voinut ja lapsillekin on taito jos toinen tullut siinä opetettua. Nyt yhden teinin kanssa on jo paljon helpompaa, sen verran paljon että oikein suree jo etukäteen että milloin se lähtee.....vaikka on vasta 13 v.
Miksi yhdessä toivoitte viikko-viikko-systeemiä, jos vasta nyt välähti mieleesi oma jaksamisesi?
Älä ryhdy sitten siihen vaan mies hoitaa itte mukulansa. Mitäs on niitä tehnyt. Melua ja meteliä tuosta laumasta tulee lähtemään, pyykkiä kertyy monta korillista viikossa ja imuri laulaa ainakin 2 kertaa viikossa. Soppaa saa tehdä 10 litran kattilalla ja kastiketta kolme litraa, perunoita menee kerralla pari kiloa, riippuu nyt siitä montako poikaa on laumassa. Niin se vaan on.
Ja jos ruuanlaittoon ryhdyt, niin opeta niitä lapsia samalla kokkaamaan. Yllättävän hyvin lähtee 10 -veeltä perunan keitto ja jauhelihakastikkeen teko. Meillä 13-vee kyllä tekee, kun ei ole liian vaikea ruoka.
Tsemppiä. Muista pitää rajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kiinnitin huomioni myös asuntonne kokoon. Mulla on 4h+k ja en missään nimessä ottaisi tänne neljää lasta. Jos lapset asuu siellä joka toinen viikko, heidän pitäisi kaiketi voida kutsua kavereitanakin sinne. Ainakin joskus. Ja tavaroille pitää tietenkin olla enemmän tilaa kuin jos miehesi lapset käyvät vain viikonloppuisin "kyläilemässä".
Asutte siis aika lailla lähekkäin, jos alakoululaiselle onnistuisi viikko-viikko -systeemi? Ja olet valmis siihen, että hankitte isomman asunnon, koska viikonloppuna voi nukkua olohuoneen sohvalla, viikolla tarvitaan jo oma huone ja kunnolla tilaa kavereillekin. Juu, samaan huoneeseen mahtuu 2 lasta nukkumaan, mutta mahtuvatko sinne molempien kaverit? Vai oletatko, että lapset on isäviikon kavereillaan ja käyvät vain nukkumassa?
Ihan ensin kysytään lapsilta, haluavatko viikko-viikko -systeemin ja vasta sen jälkeen otetaan oma toiveenne huomioon. Voi olla aika ikävä elää elämää, jossa pitää muistaa hammaslääkärit, lääkärintarkastukset, kokeisiinlukeminen, kadonneet avaimet ja puhelimet, pullisrahat, kaverisynttärit, vanhempainillat, tukiopetus, harrastukset jne. pitkin viikkoa ja huolehtia siitä, että myös lasten äiti on aina tietoinen kaikesta viikolla tapahtuvasta. Nythän on voinut keskittyä viikonloppuun, jolloin vastuita on paljon vähemmän.
Jos tämä ei ole sitä mitä haluat, niin oma asunto lienee järkevä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutte siis aika lailla lähekkäin, jos alakoululaiselle onnistuisi viikko-viikko -systeemi? Ja olet valmis siihen, että hankitte isomman asunnon, koska viikonloppuna voi nukkua olohuoneen sohvalla, viikolla tarvitaan jo oma huone ja kunnolla tilaa kavereillekin. Juu, samaan huoneeseen mahtuu 2 lasta nukkumaan, mutta mahtuvatko sinne molempien kaverit? Vai oletatko, että lapset on isäviikon kavereillaan ja käyvät vain nukkumassa?
Viikko-viikko systeemissä koululaisilla täytyy olla myös paikka, missä tekevät läksyt. Lomilla ja viikonloppuisin ei ole tätä ongelmaa, mutta jos lapset asuvat joka toinen viikko isällään, niin missä on neljällä lapsella paikka tehdä läksyt? Keittiön ruokapäydän ääressä? Sitten pitää ajoittaa syömisetkin sen mukaan, miten pitkään lapsilla tai edes osalla heistyä menee aikaa läksyjen tekemiseen. Viikolla myös käydään harrastuksissa, joten harrastuskamoille sitten pitää löytyä jokin paikka. Tuskin ap haluaa, että kaikki tavarat on jossain eteisessä tai olohuoneessa matkalaukuissa. Ja lasten äidin "huithapelius" ei muutu muuksi tapaamisjärjestelyjen myötä, joten kuten moni on jo ehdottanutkin, niin isän luona olevaan kotiin (ei siis kyläpaikkaan) lapset tarvitsevat säilytystilaa myös niille tavaroille, jotka ovat siellä silloinkin, kun lapset ovat äidillään. Ja entä oliko tarkoitus, että teini jakaa huoneen nuoremman sisaruksensa kanssa vai saako hän oman huoneen? Jos saa oman, laitetaanko kolme muuta samaan huoneeseen vai miten?
Ap tässä hei. Kiitos vastauksista ja hyvistä huomioista. Kyllä mulla taitaa kääntyä oman asunnon etsimiseen tässä suunta.
Kovin nopeita päätöksiä ei tietysti tee mieli tehdä eikä se olekaan viisasta kenenkään kannalta.
Tilanne on siis ollut se, että lasten äiti on vaatinut saada vapaat viikonloput, joten lapset siksi on meillä joka viikonloppu. Ei se ole ollut ongelma meille. Aika iso osa harrastuksia on viikonloppuisin, ne on hoidettu myös.
Viikko-viikkoa on toivottu, että arki jakautuisi tasaisemmin. En tiedä miksi lasten äiti todellisuudessa ei sitä ole halunnut. No, ehkä ne on ne vapaat viikonloput.
Kaikki neljä on tyttöjä, ja heillä on omat huoneet 2 + 2 kombolla. Toistaiseksi se on riittänyt, mutta kun kasvavat, niin saa nähdä.
Lasten äiti ei ole mitenkään meille valmistellut asioita valmiiksi niin kuin joku pahansuovasti epäili. Hän on oikein mukava ihminen mutta tosiaan jotenkin niin levoton, että asiat ei aina ihan toimi. Kyse ei ole siitä että niiden pitäisi toimia niin kuin minä haluan.
Yhdellä tytöistä on keskittymishäiriö ja tarvitsisi erityisesti vakaata arkea siksikin. Tämä myös syynä miksi ollaan mietitty, että olisi hyvä jos olisivat arkisin myös meillä, niin pidettäisiin esim. nukkumaanmenoajoista ja ruoka- ajoista ja muista arjen normi rutiineista huolta.
Mutta mutta. Kyllä minulla vähän on luovuttamisen fiilikset, ja kaikki täältäkin lukemani sitä voimistaa.
Tuntuu pahalta kyllä sekin että lähtisin noin vain perheestä, joka olemme jo vuosia olleet. Mutta aika lohduttomaltahan tämä alkaa tuntumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Logistiikka, silloin kun on hänen vastuullaan, menee ihan miten sattuu. Tavaroita, lääkkeitä, harrastuskamoja unohtuu, ja niitä sitten kuskaillaan pitkin poikin.
Kuka siis kuskaa? Eihän noiden asioiden olisi pitänyt painaa sua yhtään.
Me kuskataan tai sitten lasten äiti. Levotonta edestakaisin kaahaamista aivan älyttömistä asioista. No, minä en juuri enää kuskaile, jos muut unohtelevat. Mutta kyllä se kotirauhaa hivenen rikkoo, uskokaa tai ette, kun ovikello soi ja tässä olis tämä ja tämä. Osittain on varmasti opittu tapa heillä, enkä minä ole halunnut alkaa pomottamaan tässä muita. t. ap
Hei ap.
Onpa mukava kuulla, että ajattele bonuslapsista lämpimästi ja pidät heidän äitiään mukavana ihmisenä.
Mikäli rakkaus on suuri kuten kerroit niin voithan kokeilla miten arki lähtee sujumaan. Lapset antaa ja ottaa. Joskus niistä saakin voimaa ja iloa.
Ymmärrän huolesi, mutta ehkä unohtuneet läksyt ja välineet ovat pieniä murheita.
Epäiletkö kuitenkin miestäsi, että hoitaako lasten arjen todella vai jääköhän se sittenkin sinulle - aika näyttää ja ehkä aiheesta on keskusteltu?
Jos pidät lapsista niin kokeile. Ja jos olet niin fiksu miltä kuulostat niin sinulla on fuck you-rahasto valmiina jolla pakenet tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sua alkoi kaduttamaan mitä tulikaan tehtyä?
Se ei ole väärin eikä moitittavaa, niinkuin yritit kommentillasi saada aikaan.
Ei hyvänen aika. Voi Luoja paratkoon. Ei tästä maailmasta kyllä sellaista äijää löytyisi että lähtisin vielä viiskymppisenä (!!!) mukaan tuohon ruuhkavuositouhuun äitipuolen roolissa ja oman lapsen ollessa vieläpä jo aikuinen (!!!!). Eikä suinkaan yhden vaan neljän (!!!!) lapsen kanssa.
Miksi et vaan nauttinut olostasi itseksesi kun oma muksukin kasvoi jo isoksi ja sulla olis kaikki aika ja vapaus maailmassa! Ei mitään miestä ja sen rakkauden hedelmiä edellisestä liitosta riippakivenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrasta liikuntaa, tapaa ystäviä, käy kirjastossa ja keksi jotain uusia mielenkiintoisia harrastuksia itsellesi noihin viikkoihin, jolloin miehesi käyttää suurimman osan ajastaan lastensa ja kodin hoitamiseen. Kyllä se siitä lähtee sujumaan ja varmasti saat aikasi kulumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
väsynyt ruuhkavuosinen äiti? Mäkin olen ns bonusäiti, annan läsnäoloa, jne, mutta en mä mikään taksikuski, kokki, pyykkäri, jne ole. Arki ja kodin pyörittäminen on joka toinen viikko miehen harteilla. Tämä on bonusvanhemmuutta, voit valita ne kivat jutut siitä vanhemmuudesta.
Tämä! Juuri näin. Aloittajan on vain nyt ymmärrettävä se. Eronneellle miehelle ei välttämättä tämä ole selvää, mutta kaikkeen on opittava.
Taitaa aika nopeasti käydä selväksi, miksi miehellesi on tullut ero, jos lasten äiti on tähän asti hoitanut kaikki arkipuuhat kaikkien neljän lapsen kanssa.
Eniten ihmetyttää että miksi ihmiset tekee enemmän lapsia kun jaksaa yksin hoitaa? Elämässä täytyy aina varautua siihen että jaksaa lasten kanssa myös yksin sitä arkea. Puolison sairastuminen, kuolema, ero, vuorotyö, työmatkat ym ovat sellaisia että lasten kanssa on pakko pärjätä.
Me mietimme paljon tätä ennen lasten hankintaa, ja päädyimme 2 lapseen 5 vuoden ikäerolla.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa aika nopeasti käydä selväksi, miksi miehellesi on tullut ero, jos lasten äiti on tähän asti hoitanut kaikki arkipuuhat kaikkien neljän lapsen kanssa.
Missä sanotaan että, äiti on hoitanut kaikki arkipuuhat ?
Joo eihän se tuplakamat minkään osalta ole ollut järkevä ajatus kun vierailut ovat olleet noin harvassa. Mutta jos viikko-viikko -malliin mennään niin kyllä varmaan MUIDEN KUIN niiden harrastuskamojen kannattaisi olla tuplana kummassakin osoitteessa? Tai ainakin perusvaatetus (ehkä nyt ei tuplana talvitakkia ja kenkiä yms), ne lääkkeet, kouluun liittyviä tarvikkeita jne? Niin sitten ei jäisi kenenkään muistin varaan enää mitaan muuta kuin ne harrastuskamat nimenomaan. Vähenisi kuormitus kummassakin osoitteessa aikuisilta, "alakouluikäinen" voi siis olla myös muutama kuukausi sitten 7v täyttänyt. Eli todella pieni vielä.