Lue keskustelun säännöt.
Viikko-viikko-systeemiin puolison lasten kanssa. Pelottaa vähän, miten selvitään.
16.03.2025 |
Puolisolla siis entisestä liitostaan neljä kouluikäistä, joista yksi yläkoululainen. Ovat olleet tähän asti meillä pääasiassa lomat ja kaikki viikonloput. Lapset ovat ihania ja rakkaita myös minulle.
Lasten äidin kanssa on vaikeaa sopia oikein mistään järkevästi. Logistiikka, silloin kun on hänen vastuullaan, menee ihan miten sattuu. Tavaroita, lääkkeitä, harrastuskamoja unohtuu, ja niitä sitten kuskaillaan pitkin poikin.
Jo tämä viikonloppuasuminen on siis käynyt hermoille. Ei lasten, vaan heidän äitinsä huithapeliuden vuoksi. Lapset edelleenkin ovat silkkaa
Ollaan kuitenkin toivottu, mieheni kanssa yhdessä, viikko-viikko-systeemiin siirtymistä. Mutta mitä jos se huithapeliralli jatkuu vaan?
Oma biolapseni on jo aikuinen, ja täytyy myöntää, että näin viisikymppisenä ei enää jaksaisi ehkä ihan sittenkään tätä kaikkea.
Oma työ on erittäin vaativa. Ikääntyneet vanhemmat tarvitsevat huolenpitoa.
Pelkään, että mun voimat ei kestä bonussuurperhettä joka toinen viikko.
Lisäksi asuntomme on pieni, vain 4 h+k.
Pitäisikö mun vaan lähteä, paeta omaan rauhaan ja hommata oma koti?
Auttakaa, neuvokaa, kertokaa kokemuksistanne joku?
t. väsynyt ruuhkavuosinen äiti, joka on siis kertaamassa ja tuplaamassa koko ruuhkavuodet nyt bonuslasten kanssa.
Kommentit (79)
Onko teillä muuta vaihtoehto, kuin selvitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile, miten sujuu. Puhukaa miehen kanssa paljon, pidä huolta, että isä ottaa ainakin suurimman osan vastuusta lastensa kanssa. Jos on joitakin tiettyjä tavaroita, jotka usein unohtuvat tai joiden kuljettaminen on hankalaa, niin järkevämpää voisi olla, että ne olisivat molemmissa kodeissa.
Jos ei suju, niin muuttaisin omaan asuntooni, mutta jatkaisin toki suhdetta ja olisin miehen kanssa hänen lapsivapaat viikkonsa ja vaikka yhden päivän lastenkin kanssa, koska hekin sinulle rakkaita ja tärkeitä kuten sanoitkin.
Neljä alaikäistä lasta ruokittavana, vaatettavana, kuskattavana harrastuksiin, läksyt kuulusteltava jne on aika paljon. En ihmettele, että vähän jännittää ja epäröit.
Tai, että näiden äidiltä unohtui tavaroita . . . Siinä on melkoinen muistaminen yhdelle vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile, miten sujuu. Puhukaa miehen kanssa paljon, pidä huolta, että isä ottaa ainakin suurimman osan vastuusta lastensa kanssa. Jos on joitakin tiettyjä tavaroita, jotka usein unohtuvat tai joiden kuljettaminen on hankalaa, niin järkevämpää voisi olla, että ne olisivat molemmissa kodeissa.
Jos ei suju, niin muuttaisin omaan asuntooni, mutta jatkaisin toki suhdetta ja olisin miehen kanssa hänen lapsivapaat viikkonsa ja vaikka yhden päivän lastenkin kanssa, koska hekin sinulle rakkaita ja tärkeitä kuten sanoitkin.
Neljä alaikäistä lasta ruokittavana, vaatettavana, kuskattavana harrastuksiin, läksyt kuulusteltava jne on aika paljon. En ihmettele, että vähän jännittää ja epäröit.
Tai, että näiden äidiltä unohtui tavaroita . . . Siinä on melkoinen muistaminen yhdelle vanhemmalle.
Ap on huolissaan omasta jaksamisestaan ja jo ennestään kokenut tilanteen raskaaksi, koska lasten äiti on huithapeli. Neljän lapsen äiti ei hoida kaikkea tismalleen oikein, että viikonloppu isällä kaikki olisi kivasti uuden puolison kanssa ja hän on se tämän tarinan pahis. Sori, tämä äiti ei tule jatkossakaan kattamaan sitä pöytää teille valmiiksi.
Logistiikka, silloin kun on hänen vastuullaan, menee ihan miten sattuu. Tavaroita, lääkkeitä, harrastuskamoja unohtuu, ja niitä sitten kuskaillaan pitkin poikin.
Kuka siis kuskaa? Eihän noiden asioiden olisi pitänyt painaa sua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vastauksesi ei nyt varsinaisesti auta. Joo, olisi kannattanut. Mutta rakkaus on suuri eikä mihinkään kadonnut.
Jaksaminen se tässä pelottaa. t. ap
Niin ja asialliset kommentit samassa tilanteesssa eläviltä oisi 💛
Onko sinulla kertaakaan käynyt mielessä näiden vuosien aikana miten se lasten äiti jaksaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa elämänvaiheessa-ikä. velvoitteita ikääntyviä vanhempia kohtaan jne työ jne. Nyt sun pitäis saada rauhoittua. Kaikelle on aikansa ja sulla ei ole enää lapsiarki varmaankaan parasta elämänlaatua. Juu, ehkä tuo oma koti olisi ok. Asuuhan monetkin avioparit eri paikkakunnilla, jotkut sama kerostalo,mutta omat huoneistot. Jaksamisiin!!
Ja kun miehen lapset ovat äidiltään, mies antaa kaiken aikansa aloittajalle? Eli heidän tulisi olla yhdessä silloin kun se sopii naiselle?
lähde heti parempi olla ilman mitään kumppania koskaan kun ikää tulee, kumppaneista on silloin vain harmia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vaan tässä mietin, että lapset ovat sillä äidillä kaikki arkipäivät. Eli 5 pvä lapset on sillä äidillä, 2 pvä teillä. Ja mitäs sinä nyt valititkaan?!
Uusperhekuviot ovat kyllä uuvuttavia, vaikka asiat sujuisivatkin hyvin ja olisi hyvä tahto ja välittämistä. Eikä se lopu pikkulapsiaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä vaan tässä mietin, että lapset ovat sillä äidillä kaikki arkipäivät. Eli 5 pvä lapset on sillä äidillä, 2 pvä teillä. Ja mitäs sinä nyt valititkaan?!
No kato ap haukkuu sitä äitiä huithapeliksi kun ei ole lasten vaatteet silitettynä, viikattuina, kyytikin ajaa aina väärään suuntaan..Juu, hapeli on.
hetkinen tarinan pahishan on isä joka on ottanut lapset vain silloin kun se on mukavaa ja viikkoarki on ollut oikean äidin vastuulla koko ajan, mieshän on täysin luuseri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä syystä sinä ja miehesi halusitte vuoroviikkosysteemiin siirtymisen?
Vähän naiivia kysyä muuttuuhan kaikki nyt leppoisammaksi, kun kodissa asuu vuoroviikoin neljä lasta, joka käy koulua, harrastaa, jne.
Miten musta taas tuntuu siltä, että joku mies on onnistunut nappaamaan itselleen kotipiian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä vastauksesi ei nyt varsinaisesti auta. Joo, olisi kannattanut. Mutta rakkaus on suuri eikä mihinkään kadonnut.
Jaksaminen se tässä pelottaa. t. ap
Niin ja asialliset kommentit samassa tilanteesssa eläviltä oisi 💛
Huhuu, mihin sinä nyt hävisit?
Miksi sinun pitää huolehtia tavaroita, lääkkeitä, harrastuskamoja? Lapset huolehtii itse ja isä vahtii perään.
Mä olin lähi-äitipuoli 19v ja en koskaan miettinyt onko kyseessä oma vai toisen lapsi. Siinä ne kaikki neljä meni samassa. Nykyään ollaan edelleen lapsipuolen kanssa paljonkin yhteyksissä, taannoin olin hänen ensimmäisen lapsen ristiäisissä. Myös äitinsä kanssa saatetaan kahvistella kun ollaan samaan aikaan vaikka lapissa lomalla
väsynyt ruuhkavuosinen äiti? Mäkin olen ns bonusäiti, annan läsnäoloa, jne, mutta en mä mikään taksikuski, kokki, pyykkäri, jne ole. Arki ja kodin pyörittäminen on joka toinen viikko miehen harteilla. Tämä on bonusvanhemmuutta, voit valita ne kivat jutut siitä vanhemmuudesta.
Kuulostaa erikoiselta. Miksi tuon ikäiset lapset eivät itse huolehdi lääkkeitään ja harrastuskamojaan vaihdon yhteydessä, miten on äidin tehtävä keräillä ne teiltä ja muistaa kaikki? Saati aikuisten tehtävä kuskailla niitä ympäriinsä, molempien kotien on oltava suhteellisen lähekkäin, jotta vuoroviikkoasuminen ylipäänsä onnistuu, eli ei pitäisi olla matkasta kiinni.
Meillä on 4 miehen vuoroviikkolasta, juuri saman ikäisiä, yksi yläkoulussa, loput alakoulussa. Ei ole mitään tavararallia, lapset huolehtivat tavaroistaan itse, jos jotain unohtuu, tulevat ihan omilla avaimillaan hakemaan, ei vaadi kenenkään aikuisen panosta tai kuskailua.
Taitaa olla lapsetkin huithapaleita, jos eivät itse huolehdi kamoistaan
Millä tavalla kuvittelet asioden nyt muuttuvan, kun vastuu entisestään kasvaa? Nythän vasta sen yhteistyön sen toisen vanhemman kanssa täytyykin toimia, kun se arkin tulee mukaan kuvioon.