Olet sä kateellinen kun et ole nuori ja kaunis?

En ole. Olen ollut sekä nuori, että kaunis ja osaan ruotsiakin kyllä.

Kukin on vuorollaan nuori ja kaunis.

Kukin on vuorollaan vanha ja viisas.

Sitä vaan ei haluta ymmärtää, koska se on turhaa.

On sitä itsekukin joskus nuori ollut, ei sitä kukaan ikuisesti nuorena pysy. Suht kauniskin olen ollut, enkä nyt vieläkään mikään rumilus ole.

Ruotsia en osaa, mut ei kyllä oo haittaa siitä ollu, englannilla pärjää oikein hyvin.

Näin vähän vanhemapna voin henkisesti paljon paremmin kuin silloin parikymppisenä. Tiedän kuka olen ja mitä elämältäni haluan. Olen myös kaunis, paljon kauniimpi kuin moni nuori. (En laske kauniiksi ihmiseksi vetyperoksidi blondi- liikaa meikkiä - liian pienet vaatteet- yhdistelmää). Ja osaan myös ruotsia. Oletko sinä kateellinen, kun olet niin epävarma itsestäsi?

Helpottavaa, kun ei ole ulkonäköpaineita. Oman persoonna on helpompi tuoda esille hieman vanhempana ja vähemmän hehkeänä.

Yksinkertaisesti näin. Osaan kyllä ruotsia.

kaiholla muistelen joitakin asioita. Mutta en vaihtaisi takaisin sinne, aikuisena on kuitenkin parempi olla, kuin nuorena.



Kauneudesta en tiedä, tottakai jos voisin muuttua kauniiksi vaivatta, niin sen tekisin, mutta jos on ikänsä ollut taviksen näköinen, mitä nyt nuorena sillä tavalla nätti kuin nuoret ja hoikat ovat, niin en tiedä, kaipaisiko sitä kuitenkaan toisenlaista elämää.



Ruotsia ymmärrän kyllä.



Se, mitä olen huomannut kadehtivani oikeasti, on välittävät lämpimät ihmiset lähellä, esim äitiä, joka oikeasti on lähellä ja huolehtii. Siis vielä mummonakin.

vanha ja "hyvin säilynyt" ;) kolmikymppisenäkin vielä kyseltiin papereita!!! ja olen ruotsissa syntynyt ;)

En ole. Olen ollut sekä nuori, että kaunis ja osaan ruotsiakin kyllä.

Sama täällä. Ymmärrän ruotsiakin ihan tarpeeksi. Ruotsalaiset eivät luultavasti ymmärrä minua, mutta se on täysin heidän ongelmansa, ei minun.

olen edelleen nuori ja kaunis. En ymmärrä ruotsia, vaan en ole kateellinen siitäkään.