Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva epäonni ja pettymykset elämässä
19.07.2026 |
Juuri mietin, että kuinkahan kauan tällaista oikeasti jaksaa? Nimittäin jo muutaman vuoden jatkunut, että lähes ihan kaikki isommat ja pienemmät asiat elämässä menevät mönkään jollain lailla. Ja ihan joka elämän osa-alueella. Ja vaikka itse tosissaan tekee kaikkensa asioiden eteen. Alkaa olla jo niin turtunut ja lamaantunut jatkuviin pettymyksiin kaikessa. Eilen viimeksi sai kuulla, että eräs kauan odotettu ja toivottu asia ei onnistu. Onko tämä jotain kirousta vai miten voi olla jatkuvaa epäonnea, ettei mikään onnistu? Onko muilla ja miten olette jaksaneet?
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voo ajatella että voisi mennä huonmminkin, et varmaankaan ole saanut syöpädoagnoosia lääkäriltä. Jotkut toiset ihmiset ovat ja vaihtaisivat mielellään paikkaa kanssasi. Jumala muös rankaisee toimettomia lihavia ihmisiä. Ryhdy aktiiviseksi ja älä ole ylipainoinen niin jumala rakastaa sinua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Aina voo ajatella että voisi mennä huonmminkin, et varmaankaan ole saanut syöpädoagnoosia lääkäriltä. Jotkut toiset ihmiset ovat ja vaihtaisivat mielellään paikkaa kanssasi. Jumala muös rankaisee toimettomia lihavia ihmisiä. Ryhdy aktiiviseksi ja älä ole ylipainoinen niin jumala rakastaa sinua enemmän.
Ai hän vihaa ylipainoisia? Hänenhän piti rakastaa kaikkia ihmisiä.t. Ei ap
On samaa ollut jo lähes 10 vuotta. Juuri pohdin että mitä tässä tekisi
Onni suosii rohkeaa ja jokainen on oman onnensa seppä.
Kuulostaa pinnalliselta nuo sanonnat mutta totuus on, että epäonni on usein laiskuutta tai huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä ja sitten katumusta.
Kannattaa ajatella ensin, ennen kuin tekee ja tuntea kaverinsa, joihin luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet? Minulla oli sama tilanne ikävuodet 25-40 mutta sitten alkoi jotenkin helpottamaan ja asiat meni vähitellen paikoilleen ajan kanssa ja oikeastaan ilman että tajusin.
Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onni suosii rohkeaa ja jokainen on oman onnensa seppä.
Kuulostaa pinnalliselta nuo sanonnat mutta totuus on, että epäonni on usein laiskuutta tai huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä ja sitten katumusta.
Kannattaa ajatella ensin, ennen kuin tekee ja tuntea kaverinsa, joihin luottaa.
Ja sitten suuressa määrässä ihmisiä on myös niitä muutamia, jotka sattuvat "heittämään nopalla ykkösen tai kakkosen putkeen 10 kertaa". Omalla tekemisellä, asenteella, valmistautumisella jne. voi kyllä parantaa hyvien tapahtumien todennäköisyyksiä, mutta siinäpä se. Useimpien kohdalla tämä johtaa parempiin lopputuloksiin, mutta aina joskus jollain kaikesta huolimatta sattuu vain todella paskaa tuuria vähän pidempään.
Vierailija kirjoitti:
Onni suosii rohkeaa ja jokainen on oman onnensa seppä.
Kuulostaa pinnalliselta nuo sanonnat mutta totuus on, että epäonni on usein laiskuutta tai huolimattomuutta, välinpitämättömyyttä ja sitten katumusta.
Kannattaa ajatella ensin, ennen kuin tekee ja tuntea kaverinsa, joihin luottaa.
Millä tavalla läheisen menettäminen tapaturmaisesti on laiskuutta tai huolimattomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.
Mistä ihmeen pikkuasioista? Eihän kukaan ole missään viestissä maininnut mitä ne huonosti menneet asiat ovat olleet, joten mistä sinä päättelet ovatko ne olleet isoja vai pieniä juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä veikkaan että suurimmalla osalla ihmisistä se on tuota, mulla kesti liki vuosikymmenen tuo kausi, sitten yksi onnistuminen johti toiseen ja sain elämän jotenkin balanssiin eli ne epäonnistumiset eivät siinä kultaisella keskitiellä enää tuntuneet pahalta ja kun pääset sinne niin niitä onnistumisiakin tulee. tosin täytyy muistaa, että kun tulee ikää mittariin niin se pahentaa vaan tilannetta. sitten pitää lotota tms. koska todennäköisyys onnistumiselle ikääntyneenä on samaa luokkaa kuin lottovoitto. elämä on taistelua, ja tyytyväisemmäthän elämäänsä on eläkeläiset kun ei enää taistella ku kaupan tuoretiskillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menetin molemmat vanhemmat lapsena enkä ikinä kehtaiai valittaa tuollaisista pikkuasioista. Rankka lapsuus tekee ihmisestä vahvemman ja tuo sietokykyä.
Mistä ihmeen pikkuasioista? Eihän kukaan ole missään viestissä maininnut mitä ne huonosti menneet asiat ovat olleet, joten mistä sinä päättelet ovatko ne olleet isoja vai pieniä juttuja?
Siihen verrattuna kaikki on pikkuasioita
Turtuneena, masentuneena ja lamaantuneena kohti uusia pettymyksiä?
Varmasti se on. Jos miettii jotain iloista ja onnellista uskovaista, joka on tyytyväinen elämäänsä eikä mitään puutu.
Asioilla on kuitenkin, loppujen lopuksi, taipumus järjestyä.
Joskus kyllä kestää pitkäänkin. Keski-ikä voi olla jo seesteistä.
Siunausten luulisi tuntuvan hyvältä tai sitten se on kätketty siunaus, joka suojelee sinua.
Omalla kohdallani on tullut pettymyksiä toisensa perään. Ensin itse sairastuin parantumattomasti. Seuraavaksi tuli puolisolle diagnoosi etenevästä sairaudesta, johon on vain oireita lievittäviä hoitoja.
Tuli työttömyyttä ja sen myötä talousvaikeuksia. Kaverit alkoivat ottaa etäisyyttä.
Pahinta kuitenkin oli, että lapseni joutui liikenneonnettomuuteen, jossa vammautui loppuiäkseen. Tuntuu, että kaiken muun kestän, mutta tämä on asia, joka tuntuu täysin ylivoimaiselta. Minusta pitäisi tulla vielä lapseni omaishoitaja ja se tuntuu pahalta. Kaikkien haaveiden ja toiveiden mureneminen lapsen kohdalla.
Mulla on tuollaista. En oikein jaksakaan.