Lasten hylkääminen eron jälkeen???

tunnen valitettavasti. LÄhipiirissäni on yksi sellainen turjake. Normaali mies kaikin puolin, työssäkäyvä, urheilullinen jne. Lapset edellisestä avioliitosta eivät vain kiinnosta pätkääkään. Tapaamisten väli useita kuukausia. Mies uudessa avioliitossa jo, jossa ei lapsia.

Näkee lapsiaan 3 kpl ehkä kerran vuodessa. Lupaa kyllä mutta ei ilmesty paikalle. Uusi perhe vain kiinnostaa.

Mies jätti perheensä, syynä päihteiden väärinkäyttö eikä kai vaan osannut sopeutua perhe-elämään ja lapsen hoitamiseen. Mies muutti sitten aika nopeasti pois Suomesta töihin ensin Ruotsiin ja oli sen jälkeen monta vuotta ihan teillä tietymättömillä, poliisikin häntä etsi ja haastemies sekä miehen vanhempien palkkaama yksityisetsiväkin kun olisi pitänyt ositusasioita ym hoitaa mutta kukaan ei vaan tyyppiä tavoittanut. Mitään kontaktia ei lapseen eikä entiseen vaimoonsa ottanut ennenkun pari vuotta sitten kun ykskaks palasi Suomeen. Oli vakavasti sairas päihteistä ja sitten kuolikin aika pian. Lapsi ehti kerran nähdä isänsä ennen tämän kuolemaa.

Ei ole juoppo tai muuten ongelmainen tyyppi. Normaali lähipiiri. Työssä käyvä mies, uusi vaimo + uusia lapsia. Vaimo ei halua olla exälapsen kanssa missään tekemisissä, joten sitten eivät ole. Ja mitä lähipiirin suhtautumisesta, sanottu on sataan kertaan, mutta minkä tuolle voi??

Tämä mies ei olisi halunnut alunperinkään lasta, silloinen avovaimo tuli raskaaksi vahingossa (ainakin omien sanojensa mukaan). En sano että se on mikään puolustus, mutta ei tämä ole oikein kykenevä isäksi muutenkaan, eikä kyllä halua siis sellainen ollakaan. Poikamies on edelleen, lyhyitä seurustelusuhteita. Elää kuin teini. Välillä käy kyllä lasta sääliksi, isä välttelee häntä viimeiseen asti eikä edes ymmärrä hävetä asiaa.

tuttavani ex. Ihan normi mies muuten, ehkä hieman narsisti. Uudessa avioliitossa todella nuoren vaimon kanssa, ei uusia lapsia, eivätkä lapset edellisestä liiosta kiinnosta=(

Veljen ex-vaimolla oli lapsia edellisestä avioliitosta, joista ei ikinä puhunut sanallakaan eli emme edes tienneet heistä :D

Noh, ei se nyt ihan kyllä niin ole mutta onhan sitä naisparan jollain kerättävä säälipisteitä

Miehellä on alkoholi-ongelma. Ja mustasukkainen vielä eron jälkeenkin. Ei halua tavata lapsiaan, vaikka on sovittuna normaalit tapaamiset, koska pelkää, että ex-vaimolla on uusi mies (ei edes ole). Ei pidä mitään yhteyttä ja on kieltäytynyt tapaamisista. Ennen eroa oli tavallinen perheenisä (jolle tosin alko maistui viikonloppuisin). Hoiti myös lapsiaan kotona (kun vaimo töissä) ja muutenkin kuljetti mukanaan ja oli osallistuva isä. Kai lähipiiri ihmettelee, mutta minkäs he voivat asialle.



On toinenkin tuttu. Mies oli osallistuva, hyvä isä. Ihastui toiseen, perusti uuden perheen. Vähän aikaa jaksoi lapsiaan, mutta uudet kai vievät niin paljon aikaa ja olisiko uudella vaimollakin ollut sanansa sanottavana tapaamisiin, että lopetti tapaamiset noin vaan. Satunnaisesti voi tavata.

eron jälkeen näki poikansa kaks kertaa sen jälkeen ei ole yhteyttä pitänyt, on uusissa naimisissa ja heillä on kaks lasta, harmittaa pojan puolesta ettei isä halua nähdä, mutta toisaalta syy on osaksi mun koska en jaksanut enää yrittää järjestää tapaamisia kun aina oli jokin este tai unohti tai pitiki jäädä uuden vaimon tueksi kotiin tai jotain vastaavaa...

eikä ole vuosikausiin nähnyt aiemmasta liitosta olevaa, teini-ikäistä poikaansa. Ei pidä poikaan mitään yhteyttä, vaikka poika pyysi häntä fb-kaveriksi eli tilaisuus yhteyden luomiseen olisi...



Hurjinta tässä on se, että miehen uusi vaimo on lastenkirjailija, joka niin hehkuttaa "lapsiystävällisyyttään". Vaan eipä kiinnosta oman miehen aiemmasta liitosta oleva lapsi....

eikä ole vuosikausiin nähnyt aiemmasta liitosta olevaa, teini-ikäistä poikaansa. Ei pidä poikaan mitään yhteyttä, vaikka poika pyysi häntä fb-kaveriksi eli tilaisuus yhteyden luomiseen olisi...

Hurjinta tässä on se, että miehen uusi vaimo on lastenkirjailija, joka niin hehkuttaa "lapsiystävällisyyttään". Vaan eipä kiinnosta oman miehen aiemmasta liitosta oleva lapsi....

Noh, ei se nyt ihan kyllä niin ole mutta onhan sitä naisparan jollain kerättävä säälipisteitä

Sen kyllä huomaa asenteestasi.

Ehkä parempikin että ette ole lapsen elämässä.

paskaakaan kiinnosta eikä se edes lähipiirille kuulu mitä ihminen lastensa tapaamisten suhteen tekee.

nimittäin ex-mieheni. Avioeron jälkeen on ollut niin kiireinen oman uuden kumppaninsa ja heidän lapsen kanssa, että oma tytär ei sopinut enään kuvioihin.



Ei edes joulukorttia ole näkynyt. En usko, että he mitenkään juoppoja.

Vaimo petti pahasti selän takana useita kuukausia..... Meillä oli kaikki hienosti, joskin olen ollut hieman masentunut työasioiden vuoksi. Töissä olen kuitenkin käynyt, ei lääkkeitä tms. Vaimo vaan halusi piristystä vissiin. Kaikkeni olen perheelle antanut.

Tekee niin kipeää, että en voi jäädä tänne lähelle, en vaan pysty näkemään häntä ja uutta miestään. Tältä ei täällä pohjoisen pienessä paikkakunnassa voisi välttyä. Ja kun lähden, niin lapsetkin nyt sitten jää. Minun on lähdettävä kauas, etten tee itselleni mitään. Satojen kilometrien päästä tai ulkomailta en lapsia kovin usein tule näkemään, jos milloinkaan, enkä halua olla missään tekemisissä exäni kanssa.

Isäni.

Pappi, ehkä vähän narsistinen.

Meitä alkuperäisen perheen lapsia on kolme, oltiin 10, 15 ja 20 vuotiaita kun porukat erosi.

Hän petti äitiä monta vuotta, koitti saada äitin käyttäytymään tai pukeutumaan tai meikkaamaan kuten hänen hoitonsa. Äitille avoimesti kertoi käyvänsä vieraissa, muttei halunnut erota.

Äiti ei voinut erota koska on tosi uskovainen ja tosi uskovaisesta perheestä.

Sitten erosivat kun isäni pani paksuksi kollegansa, he perustivat uusioperheen, kollegan lapsien ja tulevan vauvan kanssa.

Kyseinen kollega oli taholtaan myöskin naimisissa, vielä raskauden aikaan..

Mutta hänen miehensä oli ihan fine asian kanssa.

Ei oo isästä yhtikäs mitään kuulunut. Vaikka oltiin tosi läheisiä, olin aina isän tyttö.

Haukkui mielisairaaksi, kun tajusin eron syyt alkushokin jälkeen.

Äitini oma isä on hyvin pettynyt äitiini, koska avioliitto on solmittu Jumalan silmien edessä ja sanottu "kunnes kuolema meidät erottaa" eli erota ei saa, hänen mielestään. Siksi häntäkään ei meidän elämä kiinnosta.

Luulen että isoisä on vieläkin yhteydessä isääni, koska aina kun käy, hän puhuu isästäni.

No siinäpähän on.

Veljeni ystävä on tällainen mies. Miehen menokenkä vipatti ja hän löysi uuden naisen ennen kuin oli muistanut kertoa silloiselle vaimolleen erosta. Vaimolle jäi kaksi varhaisteiniä ja isukki ei ole heistä ollut kiinnostunut sen koommin enää ollenkaan.

Uuden vaimon kanssa tekaisi pari lasta ja nyt teini-ikäiset lapset ovat nähneet isäänsä ehkä kerran pari vuodessa hieman kauemmin, ehkä jopa tunnin ajan. Ohimennen ovat kuulema nähneet useamminkin, kun samassa kaupungissa asuvat. Isä ei ole kuitenkaan jutellut esimerkiksi tyttärensä kanssa kuukausiin. Mies on ihan normaalin oloinen työssä käyvä alle viisikymppinen mies. Uusi perhe ei ole ollut ratkaisu hänen ongelmiinsa kuitenkaan, vaan miehen menokenkä vipattaa taas.

Miehelle on puhuttu, moitittu, sanottu rumasti ja vaikka mitä, ei mene jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

tunnen valitettavasti. LÄhipiirissäni on yksi sellainen turjake. Normaali mies kaikin puolin, työssäkäyvä, urheilullinen jne. Lapset edellisestä avioliitosta eivät vain kiinnosta pätkääkään. Tapaamisten väli useita kuukausia. Mies uudessa avioliitossa jo, jossa ei lapsia.

Silloin mies ei ole alunperinkään lapsia halunnut. Nainen on pakkoraskautunut.

Onhan näitä vaikka kuinka paljon. Yleensä se on se isä, joka sitten ottaa eron koko perheestään.

Äiti otti eron isästä tämän juoppouden takia. Oli tapaamissysteemit sovittu, mutta vaan toisinaan tapas. Äiti kyllästy ja sitten kielsi isää tapaamasta ollenkaan. En ole sittemmin isääni nähnyt.

Tuorein tapaus on kaverin mies. Ilmoitti, että hänellä on uusi nainen. Hän muuttaa tämän luo. Siinä jäi neljä lasta isättömäksi silmän räpäyksessä. Mies vaan muutti toiselle puolelle Suomen uuden naisen luo. Aivan puskista tuli kaikille.

N47