Miten tulla toimeet vaikeiden ihmisten kanssa?
Kysymys otsikossa. Tapaat heitä elämässäsi jokapuolella, töissä, harrastuksissa, lasten kautta, illanistujaisissa jne. He naljailevat kovaäänisesti ja huutavat puheesi päälle omaa asiaansa. Nauttivat toisten nolaamisesta ja jostain syystä osaavat sen taidon erinomaisesti.
Miten tällainen normaali, kiltti, hiljainen, ujo, introvertti ihminen tulee ikinä pärjäämään elämässä. Olen nyt 45- vuotias ja jo nyt valmis eläkkeelle ja syrjäytymään. En jaksa enää pyöriä näiden ihmisten riepoteltavana. Tulen toimeen useimpien tapaamieni ihmisten kanssa erinomaisesti ja teen työni mielestäni hyvin, mutta aina näiden ihmisten kanssa joudun ongelmiin. Tuleeko palstalta apuja?
Kommentit (26)
Harvoin tulee vastaan todella vaikeaa ihmistä. Jos sellainen tulee, niin muistan psykologiset lainalaisuudet, joista ensimmäinen on, että kaikki, mitä ihminen päästää suustaan, kertoo hänestä itsestään. Ei minusta. Sanoi mitä tajansa. Toinen lainalaisuus on se, että vain kärsivä ihminen loukkaa toista ihmistä tahallaan.
Puolivaikean ihmisen kohdalla ajattelen, että hän nyt vain on tuollainen törppö. En anna hänelle niin isoa valtaa, että hän voisi vaikuttaa minuun. Annan hänen puhua, jos häntä puhututtaa.
N54
Olen ilmeisesti onnekas, kun en ole törmännyt tuollaisiin ihmisiin.
Antamalla niiden puheiden mennä toisesta korvasta ulos. Ääliöitä ei voi muuttaa.
Turpiin saaminen muuttaa ihmistä parempaan suuntaan.
Jos et pärjää niin vedät vaan tarpeeksi hormooneita niin kohta pärjäät oikein mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi töissä on pakko.
Ei meillä ole mikään pakko seurustella työkavereiden kanssa vaan voi vain keskittyä töihinsä ja jättää puhumiset sikseen.
Olen tilanteessa jossa työtehtäväni ovat muuttuneet ja perehdyttäjä on juuri tällainen ihminen. Hän ei siis ole esimies asemassa minuun nähden tai muutenkaan hierarkiassa ylempänä, mutta hän käyttäytyy niin ja pompottaa minua mennen tullen, koska hänen tehtävänsä on perehdyttää minut. Jatkossa meidän tulisi toimia tiiminä ja jo nyt näen sen täysin mahdottomana, koska en tiedä miten kääntää asetelma erilaiseksi opettaja oppipoika tilanteesta.
Tietenkin parasta olisi näyttää mistä kana pissii ja alkaa tekemään hommat paremmin kuin hän ja mieluummin mahdollisimman pian, mutta hänellä on taito puhua mustakin valkoiseksi ja löytää heikot kohtani. Saa minut kerta toisensa jälkeen näyttämään työyhteisön silmissä täysin osaamattomalta jonkin vähäpätöisen puuhan takia. Tilanne on todella ahdistava.
Opiskeluaikana yhdessä harjoittelupaikassa pomo oli tuommoinen. En voi suositella kellekään paikkaa.
Noita ihmisiä on ripoteltu tasaisesti sinne tänne. Jossain vaiheessa elämää alkaa tunnistaa tuon ihmistyypin ja jos onni käy, heistä onnistuu pysymään kaukana. Jos ei tyyppiä tunnista, kannattaa vilkaista peiliin..
Ei mitenkään. Hankaluuksia aiheuttava ottaa itse vastuun. Ei sinulla ole velvollisuutta olla sellaisessa seurassa. Poistuu vaan. Jos ei voi poistua, pitää ehkä kertoa ettei käytös ole ok ja aiot keskittyä nyt muuhun, ei ole aikaa. Ellet halua laittaa itse räyhäkästä näytöstä pystyyn.
Yksi kerho oli vastava henkilö.Jolta puuttui käytös tavat, käytös on epäkunioitava ,kunioituksen ja käytöstapojen puute kaikkia kohtaan..Lopetin vain puhumasta ja tervehtimästä häntä.Lopulta koko kerhossa käynnin.Kiire! Vanhan tuttuni kohtasin tiellä vuosien jälkeen,hän pyysi minut mukaan yhteen liikunta muotoo.Ihan OK! Hän oli muttunut katkeraksi ihmiseksi, joitain kertoja kun kävelin hänen kanssa 1kk ajan.Heran pieksut sentään !Ei muuta puhutavaa kuin ihmisistä liikunta ryhmässä.Se ja se on itseään täynnä( silti mielistele hänelle?) ,Sanoo naisesta on niin lihava ettei ryppyjä naamassa. Toisia tarkailee taas rypyt,onko vatsaa ymm.Kun on laiha ,pläp,läp, Siihen jäi kävelyt ja muodollisesti tervehdin likuntaryhmässä häntä.Muuten olen kiireinen aikataulussa ei aikaa.
täytyy tehdä strategia;
onko pakko tulla toimeen? tapaanko häntä/heitä esim töissä, eli on pakko tulla jotenkin toimeen eli käsitellä tilannetta?
muut, joiden kanssa ei tarvitse tulla toimeen, heidän kanssaan voi harjoitella omia rajoja ja napakkuutta. tämä vauva palsta on siihen hyvä keino myös. jos joku yrittää naljailla asiallisuuteen, vastaa napakasi takasin mitä mieleen tulee . saat olla tylykin, sitähän tulee mitä tilataan. ei aina tarvitse vain ymmärtää.
mutta niihin vaikeisiin tyyppeihin töissä, niin itse yrittäsin ensin vältellä aika paljon vaikeita (epäsystävällisiä ) tyyppejä. muuten ei auta kuin yrittää pitää puolensa ja rajansa. eli hoitaa työasia toisen kanssa ja minimoida muu keskustelu. älä kerro itsestäsi tyypille josta et pidä. kun olet niin pitkällä että uskallat sanoa takasin, voit sanoa vaikka työkaverille joka puhuu päällesi, että hei, nyt taisi käytöstavat unohtua . minä puhun nyt, saanko puhua loppuun? Tältä pohjalta lähtisin asioita ratkomaan.
Vaikeat ihmiset ei valitettavasti maailmasta lopu, joten on itse kehitettävä omia rajoja suojelemaan.
pidetään kiltit toistemme puolta!
Oppi 1: kiltille ihmiselle ollaan harvoin ilkeitä.
Oppi 2: ihminen tykkää puhua itsestään ja omista asioista. Kysy mitä kuuluu, mitä teit viikonloppuna jne. Teet itsesi näin kivaksi.
Oppi 3: jos olet eri mieltä, älä näytä sitä jos ei ole aivan pakko. Ja taas olet kiva ihminen.
Oppi 4: älä puutu mihinkään, jos ei ole aivan pakko. Ja olet taas kiva.
Omassa mielessäsi saat olla aivan mitä mieltä vaan asioista ja ihmisistä, mutta olen huomannut, että kivat ihmiset tekevät juuri näin.
Mieti, kuinka rasittavaa on olla itse se vaikea ihminen, joka tunkee väkisin omaa asianviertään toisten keskustelujen päälle. En vaan viitsi enää mennä oikein mihinkään, kun en kuitenkaan malta pitää mölyjä mahassani. Töissä tietenkin pitää käydä silloin, kun niitä töitä on. Kaiken maailman palavereissä yms. yritän vain koko ajan muistuttaa itseäni, että ole hiljaa, ei se mieleen tullut asia oikeasti liity tähän mitenkään. Mutta sitten sanon taas jotain tyhmää ennen kuin edes ajattelen.
Ongelmani on se, että lapsuudessani en tullut kuulluksi, ja aikuisikäni olen viettänyt suurelta osin yksin. Ja sitten kun tajuan taas käyttäytyneeni kusipäisesti, häpeän sitä, ja masennun ja ahdistun yksin kotonani.
Ehkä siihen on ollut hyvä syy ettet tullut kuulluksi.
En mitenkään. En ole tekemisissä sellaisten kanssa. Töissä tietenkin on kohdattava työkaverit, mutta onneksi nykyisessä työpaikassani ei ole kovin mahdottomia tapauksia, ja teen itsenäistä työtä.
Olen todennut, että vaikeiden ihmisten kanssa ei vaan voi tulla toimeen, parempi suhtautua silleen että "let it go".
ei kukaan pakota tapaamaan tuollasia.