Olen 53 vuotias nainen ja luovuttanut ihan kaikessa
Aamuisin peilistä katsoo takaisin orastava vanhus, kylpyhuoneen peilistä paljastuu jatkuvasti jotain kauhisteltavaa, työpaikan tehtävät on alkaneet mennä parikymppisille, miehiä ei enää kiinnosta edes sinkkuuteni, auto rapistuu, minä rapistun. Mikään ei enää huvita. Ei tässä taistelussa voi voittaa.
Kommentit (86)
Sinulla on (oikeasti) yksi ainoa ongelma, ja se on pinnallisuutesi suhteessa sekä itseesi että elämään. Otan osaa.
Tervehdykseni kollegalle!
M53
Vähän samat ovat tunnelmat. Tässä ei käy hyvin.
Noh noh. Kesällä menet sitten piristymään uusiin paikkoihin. Tee maakuntamatkoja. Tiedä vaikka kohtaisit unelmiesi prinssin.
Mene juhannustansseihin. Sieltä löydät kumppanin.
Älkää nyt viittikö. Ikä on vain numero. Tukka minttiin ja menox.
Vierailija kirjoitti:
Noh noh. Kesällä menet sitten piristymään uusiin paikkoihin. Tee maakuntamatkoja. Tiedä vaikka kohtaisit unelmiesi prinssin.
En usko. Olen ollut nyt yli 4 vuotta sinkkuna ja sinä aikana on ollut vain 2 suhteen alkua. Kummassakaan tilanne ei edennyt edes intiimitasolle kun mies ilmoitti, että palaa exänsä luokse. Kumpikin kertoi minulle heti aluksi eronneensa jo vuosia sitten (tämä tieto ei siis kerro mitään todellisesta "parisuhde" tilanteesta...)
Vierailija kirjoitti:
Mene juhannustansseihin. Sieltä löydät kumppanin.
Olen näissä työntekijänä ja kukaan ei ole kosiskellut.
ap.
Hormonikorvaushoito? Muuttuu taas elämä valoisammaksi.
N52
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh noh. Kesällä menet sitten piristymään uusiin paikkoihin. Tee maakuntamatkoja. Tiedä vaikka kohtaisit unelmiesi prinssin.
En usko. Olen ollut nyt yli 4 vuotta sinkkuna ja sinä aikana on ollut vain 2 suhteen alkua. Kummassakaan tilanne ei edennyt edes intiimitasolle kun mies ilmoitti, että palaa exänsä luokse. Kumpikin kertoi minulle heti aluksi eronneensa jo vuosia sitten (tämä tieto ei siis kerro mitään todellisesta "parisuhde" tilanteesta...)
Tjaa. Minä olin 12 vuotta sinkkuna. En ole enää.
Jos terveys kestää ja säästöjä on,niin tee rakkaasta harrastuksestasi vaikka pienimuotoista yritystoimintaa. Lähde matkustelemaan, mene opistoon, kirjoita kirja, tee runoja, opettele soittamaan jotain, mitä tahansa, mikä vie ajatukset pois edessä olevasta ja väistämättömästä.Aloita hyväntekeväisyystyö, auta niitä,joilla on asiat paljon huonommin. Anna sydämesi viimein hyväksyä se tosiasia,että ihmisille ei lopulta jää mitään muuta elämästään käteen kuin muistot, ketä rakastit ja ketä et ja se,mitä kuolinvuoteellaan katuu. Emme voi paeta kuolemaa,mutta voimme hidastaa sen saapumista ja jättää varmasti ainakin yhden ihmisen elämään lähtemättömän jäljen itsestämme.
Vierailija kirjoitti:
Hormonikorvaushoito? Muuttuu taas elämä valoisammaksi.
N52
Se on jo, mutta ei se tosiasioita muuta, vaan pelkästään muistuttaa niistä. Tarvittaisiin paljon vahvemmat lääkkeet.
Ap.
Älkää yrittäkö piristää vierasta ihmistä typerillä keinoilla.
Itse olen jo 65 ja meinasin ponnistella vielä tämän vuoden yhden ison työhomman parissa. Sitten heittäydyn eläkeläiseksi ja alan sairastaa. Miehistä sain tarpeekseni kymmenen vuotta sitten. En tarvitse enää edes punaviiniä.
Kyllä vain selviää hengissä. Riippuu mitä hengissä ololla tarkoitetaan. Yleisimmin ehkä tarkoitetaan kehossa elossa oloa. Toisaalta kun kehon joutuu jättämään kuollessa, niin on vielä henkenä olemassa ts jatkaa henkenä toisella puolella. Kunnes syntyy uudestaan johonkin toiseen kehoon jatkamaan opiskelua siitä mihin jäi. Elämä ei ole vain ylsi kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh noh. Kesällä menet sitten piristymään uusiin paikkoihin. Tee maakuntamatkoja. Tiedä vaikka kohtaisit unelmiesi prinssin.
En usko. Olen ollut nyt yli 4 vuotta sinkkuna ja sinä aikana on ollut vain 2 suhteen alkua. Kummassakaan tilanne ei edennyt edes intiimitasolle kun mies ilmoitti, että palaa exänsä luokse. Kumpikin kertoi minulle heti aluksi eronneensa jo vuosia sitten (tämä tieto ei siis kerro mitään todellisesta "parisuhde" tilanteesta...)
Tjaa. Minä olin 12 vuotta sinkkuna. En ole enää.
Minäpä olin 12 vuotiaana viimeksi sinkkuna, on tämä hieman outoa, mutta nautin sekä samalla kaipaan heilaa kainaloon.
-M50
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt viittikö. Ikä on vain numero. Tukka minttiin ja menox.
Mulla on mintti-pastilli liimautunu fledaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonikorvaushoito? Muuttuu taas elämä valoisammaksi.
N52
Se on jo, mutta ei se tosiasioita muuta, vaan pelkästään muistuttaa niistä. Tarvittaisiin paljon vahvemmat lääkkeet.
Ap.
Samaa mieltä. Mullakin on hormonikorvaushoito mutta vahvempaa tarvisin. Joskus otin tramad-kipulääkkeen ja siitä tuli hyvä olo. Sitä nyt ei tällaiseen tuskaan vain määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Jos terveys kestää ja säästöjä on,niin tee rakkaasta harrastuksestasi vaikka pienimuotoista yritystoimintaa. Lähde matkustelemaan, mene opistoon, kirjoita kirja, tee runoja, opettele soittamaan jotain, mitä tahansa, mikä vie ajatukset pois edessä olevasta ja väistämättömästä.Aloita hyväntekeväisyystyö, auta niitä,joilla on asiat paljon huonommin. Anna sydämesi viimein hyväksyä se tosiasia,että ihmisille ei lopulta jää mitään muuta elämästään käteen kuin muistot, ketä rakastit ja ketä et ja se,mitä kuolinvuoteellaan katuu. Emme voi paeta kuolemaa,mutta voimme hidastaa sen saapumista ja jättää varmasti ainakin yhden ihmisen elämään lähtemättömän jäljen itsestämme.
Lisää typeriä elämänohjeita.
Sama. Täyttä scheissea.