Olen 53 vuotias nainen ja luovuttanut ihan kaikessa

Kyllä se siitä, AP. Mene leffaan, ota lasi punaviiniä. Huomenna on paremmin.

Kyllä se siitä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä arpa ei voita, kiitos osanotosta.

"Käyttämättömästä elämästä ei saa rahojaan takaisin."

Ihanat. Käyttämätön elämä on hukkaan heitetty mahdollisuus. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tekemään mitä haluaisi tehdä jos mikään ei estäisi eli jos itse ei estä itseään. Ettei tarvitse kuollessa katua mitä jätti tekemättä. 

Niin olisi voinut olla.

Mä oon 35. Vielä ihan nätti mutta silti jo täysin luovuttanu.

Johtuu myös siitä että maailma on tällä hetkellä aivan totaalisen paska ja puolet ihmisistä sekaisin. Ei huvita tehdä mitään missä törmää ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu myös siitä että maailma on tällä hetkellä aivan totaalisen paska ja puolet ihmisistä sekaisin. Ei huvita tehdä mitään missä törmää ihmisiin.

Maailma on kriisissä, outoa sotimista, mutta aikansa kutakin, ja totta että ihmisten ongelmat ovat lisääntyneet. Sitä suuremmalla syyllä kannattaa pysyä positiivisena, eikä luovuttaa. 

Mitä haluaisit? Olla nuori?

Heitä hormonit mäkeen hetkeksi. Aiheuttavat sivuvaikutuksena joillekin masennusta. 

Luulin nuorempana, että vanheneminen olisi vaikeaa. Olin tottunut olemaan kaunis nainen, saamaan huomiota, korostamaan ulkomuotoani pukeutumisella ja meikillä. Nyt, kun täytin juuri 50 vuotta, tajusin etten aivan aidon oikeasti välitä tippaakaan siitä, että ulkomuotoni vanhenee ja rapistuu. Niin käy jokaiselle, ikääntymistä vastaan on ok "taistella" ja ihan yhtä ok vaan hyväksyä asia. Minä onnistuin hyväksymään asian vaikka pelkäsin toisin. 

Olen tosi kiitollinen, että saan olla edes suhteellisen terveenä elossa ja vanheta. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys, työssäni näen itseämni nuorempiakin ihmisiä jotka eivät ole yhtä onnekkaita. Teen nykyään töiden ja pakollisten kotihommien lisäksi lähinnä ainoastaan asioita, joista nautin: Ulkoilen, kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja, pelailen tietokoneella, luen, katson telkkarista hyviä sarjoja, istun kahviloissa ja syön herkkuja jos huvittaa. 

Minunkin mielestäni tuo kuulostaa masennukselta.

Mulla on yksi lapsi kotona, kun hän muuttaa omilleen,  suuntaan maailmalle. Eli myyn kaikki ja alan seikkailla. 

Hoitelet lapsenlapsia ja löytöeläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vain selviää hengissä. Riippuu mitä hengissä ololla tarkoitetaan. Yleisimmin ehkä tarkoitetaan kehossa elossa oloa. Toisaalta kun kehon joutuu jättämään kuollessa, niin on vielä henkenä olemassa ts jatkaa henkenä toisella puolella. Kunnes syntyy uudestaan johonkin toiseen kehoon jatkamaan opiskelua siitä mihin jäi. Elämä ei ole vain ylsi kerta.

Älä pelottelee! Tämä on pahin kuviteltavissa oleva kauhuskenaario. Ainoa mitä pyydän on  saada hävitä tyhjyyteen. 

Elämänarvosi eivät olleet kestävät, vaan pinnalliset, ja ne kantoivat hädin tuskin keski-ikään saakka.

Aika monella meistä on samat fiilikset.

Auto pois! Hyötyliikunta tervehdyttää!

t. Ikänsä hyötyliikkunut 53 v terve ja energinen nainen

Kaada itsellesi lasi shampanjaa ja mieti mitkä asiat on hyvin. Olet ainakin terve ja elossa, kaikki eivät ole tuossa iässä.

Sama täällä. Elämäni on tähän asti ollut yhtä pettymystä enkä ole saanut/saavuttanut mitään haaveitani. En jaksa enää uskoa, että parempaa olisi luvassa millään saralla. Olen todellakin luovuttanut. T: nainen 46v.

Vierailija kirjoitti:

Luulin nuorempana, että vanheneminen olisi vaikeaa. Olin tottunut olemaan kaunis nainen, saamaan huomiota, korostamaan ulkomuotoani pukeutumisella ja meikillä. Nyt, kun täytin juuri 50 vuotta, tajusin etten aivan aidon oikeasti välitä tippaakaan siitä, että ulkomuotoni vanhenee ja rapistuu. Niin käy jokaiselle, ikääntymistä vastaan on ok "taistella" ja ihan yhtä ok vaan hyväksyä asia. Minä onnistuin hyväksymään asian vaikka pelkäsin toisin. 

Olen tosi kiitollinen, että saan olla edes suhteellisen terveenä elossa ja vanheta. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys, työssäni näen itseämni nuorempiakin ihmisiä jotka eivät ole yhtä onnekkaita. Teen nykyään töiden ja pakollisten kotihommien lisäksi lähinnä ainoastaan asioita, joista nautin: Ulkoilen, kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja, pelailen tietokoneella, luen, katson telkkarista hyviä sarjoja, istun kahviloissa ja syön herkkuja jos huvittaa. 

Sama. Vanhenemien olikin loppupeleissä aika helppoa. Jotenkin en enää edes kaivannut ihmisseuraa paljonkaan ja halusin olla enemmän itsekseni. Olen myös tosi kiitollinen siitä kaikesta elämästä ja rakkaudesta, jota olen saanut kokea. Sitä on kiva muistella, mutta nyt kuitenkin haluan olla enemmän vain rauhassa. Kunhan kroppa ja pää kestäisi, että jaksaisi vielä liikkua ja ajatus leikkaisi. 

Ymmärrän, että kuulostaa varmaan töykeältä mutta sulla on varmaan jääkaapissa ruokaa ja turvallinen koti, jossa asua. Jotkut täällä taistelevat ihan noista elämän perustarpeista ja saattavat myös olla vanhoja. Jopa vanhempia.