Kätkytkuolema

Sitä on sanaton tällaisten tapahtumien edessä, ei pysty ihmismieli ymmärtämään. Sitten kun vain jaksatte kannattaa varmaan hakea vertaistukea/keskusteluapua ettette jää yksin tämän asian kanssa. Paljon voimia ja siunausta, olette rukouksissani!

Hae vertaistukea, jos sitä kaipaat, mutta älä hae, jos et sitä oikeasti halua ja se ei kiinnosta. Vertaistuessa on vertaistuen edut ja haitat, jos et jaksa kuunnella toisten murheita, niin sinulla on myös oikeus käpertyä itseesi ja käydä omaa suruasi läpi omilla ehdoillasi.



terveisin myös lapsensa menettänyt

Osanottoni suureen suruusi.Toivottavasti saat tukea läheisiltäsi,toivottavasti on joku kenen kanssa surutyötä tehdä.Täältä ainakin löytyy ihmisiä jotka 'kuuntelevat' kun sen aika tulee.Voimia sinulle.

Kun kaikki on vaan tyhjää.



T:Ap

ev

Olen todella pahoillani...

Mutta se että päivästä toiseen tämä asia on tosi. Mun pieni poikani on tuolla hautausmaalla, ei täällä. Ihan kiva et tällä palstalla on aina joku huutelemassa ettei näin voi olla.



T:Ap

Saanko kysyä että millainen kätkytkuolema on, siis kuinka se...alkaa? Näyttää? En tiedä mitä sanoisin, paitsi että olen pahoillani.

Meidän tarina on uusimmassa oho-lehdessä. Kaikki on vaan vieläkin tyhjää, pikkuhiljaa asian oppii ainakin hetkittäin tajuamaan.



T:Ap

Osanottoni, voimia ja jaksamista.

Puoli kuusi oli vielä hereillä, otin viereeni nukkumaan. Puoli kahdeksan soi kello, hän näytti nukkuvalta, en edes heti tajunnut että oli mennyt pois.



T:Ap

Meillä tuhisee sängyssään 1v1kk poika, pelkään kamalasti että hänelle käy jotain, Ollut tähän asti melkein täydellinen lapsi, jokainen on hänestä tykännyt... ja minä kun näin sen unenkin, jossa hän kuoli...



Voin vaan kuvitella tuskasi!!

näin lapseni kuoleman unessa pari viikkoa aiemmin. Näin unta jossa soitin miehelleni että Paavo on kuollut eikä kukaan tiedä miksi. Todellisuudessa en tajunnut miehelleni edes soittaa, mun 11v poika tajus sen mun puolesta.



T:Ap

Vaikka mulla on muita lapsia niin ei kukaan voi olla mulle Paavo eikä se niiden tehtävä olekkaan.



Joskus elämä vaan menee näin, täysin väärän kaavan kautta.



T:Ap

Tuo voi käydä ihan kenelle tahansa! Tietenkin sinulla on oikeus surra! Ei tule enää uutta Paavoa! Vaikka elämä jatkuukin, niin sinun ei ole mikään pakko unohtaa.



Voimia arkeesi!

mutta kolme viikkoa aikaa ja te olette ehtineet jo juorulehteen??? Asutteko porvoossa?

siitä lohdutuksen aina saan.

mitä päivä tuokin tullessansa

isä hoitaa lasta armollaan.

kädellään hän joka päivä kantaa

tietää kaiken mitä tarvitsen

päivän kuormat

levon hetket antaa

murheen niinkuin ilon seesteisen.



tämä on lempparivirteni joka lauletaan monesti hautajaisissa.

kolme säkeistöä jossa on kaikki mitä tarvitsen

osanottoni

mutta käyn kirjastossa josko sieltä löytäisin kertomuksesi Paavosta.

Jos tämä todella on totta, olen syvästi pahoillani menetyksestänne. Mutta kun täällä liikkuu kaikenlaisia juttuja, on täysin ymmärrettävää että epäilijöitä löytyy. En vain edes ymmärrä miksi joku olisi niin sairas että tälläisestä asiasta leikkiä laskisi. Kun aina joillekin myös näitä käy, oikeasti.

Me menetimme kolmannen lapsen kohtuun raskausviikolla 36+. Se oli isänpäivä 2006. Taas tuo päivä lähenee... ja muistuttaa karulla tavalla siitä elämäni surullisimmasta päivästä.

Itse olen saanut tukea Käpystä. Suosittelen, siinä edetään juuri niin kuin sinä haluat, olettaen että sinulla on vertaistukihenkilö.

Voit myös vain soittaa Käpyyn ja saada tukea puhelimitse.

Tai voit osallistua ryhmiin, joissa sitten kyllä joutuu kuulemaan muidenkin tarinoita.

Tietysti myös psykologi on hyväksi.

Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan, on muutenkin liian raskas tie kuljettavaksi.

Tuo Oho-lehti juttu hieman mietityttää... siis sen kannalta onko tämä tosi vai pila... Jos menetyksestä on 3 viikkoa ja olet jo jaksanut jutun antaa tuohon lehteen... Kun ei ole maineeltaan varmaan se 1... Mutta jos oikeasti niin on, on hyvä että asioista puhutaan.

ja kätkytkuolema vei poikamme