Tutkimus: valtaosa tatuoinnin ottaneista katuu tatuointiaan muttei kehtaa myöntää sitä muille
Uskottelevat, että tatuointi on oikeasti kiva, hyvä päätös ja se ilmentää heidän persoonallisuuttaan.
🤭
Kommentit (80)
Niin, osa ihmisistä katuu niitä, osa ei.
Itse en kadu omaani.
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis
Tatuoidut ovat niin persoonallisia ja yksilöllisiä, että he ovat persoonallisia ja yksilöllisiä samalla tavalla kuin muutkin.
Ei katumisessa ole mitään väärää. Typerämpäähän se on itseään huijata.
Olisivat ostaneet piirustuspaperia. Tatuoinnit ovat merkki valkoroskaisuudesta.
26 % eli ole "valtaosa" muuta kuin sellaisen päässä jolla ei ole minkäänlaista käsitystä matematiikasta.
Vierailija kirjoitti:
Olisivat ostaneet piirustuspaperia. Tatuoinnit ovat merkki valkoroskaisuudesta.
Noh, ei se toisten tatuointien kommentointikaan tai vastaava toiminta myöskään kovin fiksua käytöstä ole. Oikeastaan se ei ole fiksua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
26 % eli ole "valtaosa" muuta kuin sellaisen päässä jolla ei ole minkäänlaista käsitystä matematiikasta.
Kyllä. Luin lisää tuota tutkimusta. Tulokset ovat selvät. Tatuointejaan katuvat:
- miehet paljon enemmän kuin naiset
- matalasti koulutetut paljon enemmän kuin korkeakoulutetut
- nuorena tatuoinnin ottaneet enemmän kuin he jotka ottivat tatuoinnin vanhempana
Ja kaikkein tärkein: valtaosa katujista oli antanut kaverin tehdä tatuoinnin. Niistä jotka olivat teettäneet tatuoinnin ammattilaisella, harva katui.
Joten selvähän se on että nuorena, oppimattomana, peruskoulupohjalta kun antaa kaverin hakata jonkun tuhrun kehoonsa niin sitä katuu. Olipa yllätys!
Mmm, merkillistä että omissa piireissäni on kaikilla tavoin koulutettujen (lääkäreitä, juristeja, opettajia, bussikuski, raksamies) ja monesta eri luokasta tulevia (yläluokka, ylempi keskiluokka, alempi keskiluokka, työläistausta) kavereita ja ystäviä, joilla _on_ tatuointi tai useampi. Ja yksikään ei ole katunut, useimmat ottaneet toisen tai kolmannenkin kuvan.
Jos tatuointi tehdään kunnolla, otetaan harkinnan jälkeen eikä kännipäissään jossain nyrkkipajalla, niin harva niitä katuu. Tatuoinnin täytyy olla kantajalleen merkityksellinen ja tekijän täytyy olla todella ammattilais-artisti, että ne ovat kauniita. Itselläni on 4 kuvaa, enkä kadu yhtäkään. Ja sosiaalinen luokka on ylempi keskiluokka ja ammatti yliopistotaustainen, joten nuo wt-puheet voi jättää sikseen.
Tuohon väitteeseen ja linkkiin: 26 % katuu. Se ei ole valtaosa. Prosentuaalisesti varmaan tuon verran katuu ihmiset myös parisuhteitaan, lasten hankkimistaan, työpaikan valintaansa ja vaikkapa lemmikin ottamista, eli kuuluu normaaliin vaihteluväliin lähes kaikessa.
Kun aikaa kuluu ja ikä kasvaa, muuttuvat ja katoavat monet muodit, ajatukset ja asenteet ajan mukana. Voimme lämmöllä ja huvittuneinakin, joskus nostalgisina muistella vanhoja ihastuksia, vaatteita, kampauksia, sisustustyylejä jne. Mutta entäs, kun se asenne ja muisto onkin tatuoituna ihoomme, usein näkyvälle paikalle, missä sitä ei voi piilottaa. Siinähän se julistus on ja pysyy, vaikka itse onkin muuttunut.
Itse olen onneksi sitä sukupolvea, jolloin tuo hullutus ei ollut muotia. Muutoin varmasti käsivarressani lukisi isoin kirjaimin Bay City Rollers, niin intohimoisesti aikoinaan luulin palavan rakkauteni kestävän ikuisesti. Nyt se tatuointi haalistuu pelkästään muistoissani, luojan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Toisten tatuoinneista vinkuminen on melkein yhtä junttimaista kuin tatuoinnin ottaminen.
Taisit tunnistaa itsesi jo otsikosta?
Jaa tänään taas vingutaan tatuoinneista. No ei ole vähään aikaan vinguttukaan joten kai se jollekin vaihtelua on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten tatuoinneista vinkuminen on melkein yhtä junttimaista kuin tatuoinnin ottaminen.
Taisit tunnistaa itsesi jo otsikosta?
En tunnistanut, koska en harrasta tatuointeja nyt enkä jatkossakaan. Silti minua ei haittaa jos muut tatuoivat itseään, koska olen kasvanut aikuiseksi ja annan kaikkien kukkien kukkia. Valitettavan moni ei tähän pysty.
Olenko konservatiiviinen, mutta en voisi missään tapauksessa seurustella tatuoidun naisen kanssa. Se vaan on niin noloa ja rumaa, en pystyisi suhtautumaan sellaiseen ihmiseen aikuisena ihmisenä.
t: mies
Vierailija kirjoitti:
Kun aikaa kuluu ja ikä kasvaa, muuttuvat ja katoavat monet muodit, ajatukset ja asenteet ajan mukana. Voimme lämmöllä ja huvittuneinakin, joskus nostalgisina muistella vanhoja ihastuksia, vaatteita, kampauksia, sisustustyylejä jne. Mutta entäs, kun se asenne ja muisto onkin tatuoituna ihoomme, usein näkyvälle paikalle, missä sitä ei voi piilottaa. Siinähän se julistus on ja pysyy, vaikka itse onkin muuttunut.
Itse olen onneksi sitä sukupolvea, jolloin tuo hullutus ei ollut muotia. Muutoin varmasti käsivarressani lukisi isoin kirjaimin Bay City Rollers, niin intohimoisesti aikoinaan luulin palavan rakkauteni kestävän ikuisesti. Nyt se tatuointi haalistuu pelkästään muistoissani, luojan kiitos.
Ei se keho täällä säily ikuisesti muutenkaan. Haudassa ei varmaan harmita enää tatuoinnit, rypyt, arvet, selluliitti, maksaläiskät tai muutkaan asiat.
Usein tatuoimattomia tuntuu enemmän harmittavan toisten valinnat. Ja nostetaan itseä jalustalle heittelemällä jotain typeriä leimakirveitä esim. sosiaalisesta luokasta. Huonoa itsetuntoa kenties? Ehkä nämä myös salaa haaveilevat tatuoinnista mutta eivät uskalla ottaa kun pelottaa mitä muut siitä ajattelee?
Tatuointeja on ollut kautta ihmisen historia ja tulee varmasti olemaan. Itse en jaksa tuhlata energiaani sen vatvomiseen jos joku niitä ottaa tai on ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, osa ihmisistä katuu niitä, osa ei.
Itse en kadu omaani.
🤥
Vierailija kirjoitti:
https://tieku.fi/terveys/tatuointi-saattaa-altistaa-imusolmukesyovalle
darwin...
Toisten tatuoinneista vinkuminen on melkein yhtä junttimaista kuin tatuoinnin ottaminen.