Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva syyllisyyden tunne
21.06.2011 |
en tieda mika voi aiheuttaa?
koen syyllisyytta lahes kaikesta: ansiotuloistani, muovikaareista, lihansyonnista.. Syyllisyys velloo sisallani ja ahdistaa kurkussa. Joskus itken kun en koe ansaitsevani esimerkiksi tulojani, koska vanhempani olivat todella koyhia lapsuudessani.
Jos joku taalla ymmartaa psykologiaa, mista tallainen olo voi johtua? Onko minulla joku ahdistuneisuushairio tms?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen globaalia syyllisyyttä kaikesta: historian ihmisten kärsimyksistä (joo-o, itken sodissa kuolleita lapsia, nälkävuosia jne.), kehitysmaiden köyhistä vs. länsimaiden upporikkaat, sairaat ja vammaiset, yksinhuoltajat, lesket, alkoholistien ja narkkareiden lapset, lapsityövoima köyhissä maissa, kunniamurhista kärsivät, ääriuskovaisuuden uhrit.... ja näitähän riittää, kun vaan uutisia maailmalta katsoo.
Huokailen ja koen surua, ihan sydämessä särkee. Vatvon joskus näitä ja paasaan suu vaahdossa maailman epäoikeudenmukaisuutta. Itken välillä salaa, koska mieheni varmasti nauraisi tai väheksyisi. Aika omituistahan tämä on.
Lisäksi toki syyllistelen sitä, että olen ollut joissain jutuissa huono äiti, enkä toiminut silloin niin-ja-niin ja että lapseni jotkut epätäydellisyydenpiirteet ovat merkkinä siitä.
Kuinkä tästä pääsisi eroon? Olen kai yliempaattinen muutenkin, sillä kaikki tutut vuodattavat ongelmiaan minulle ja siinä sitten kuuntelen ja lohdutan ja koitan keksiä uusia näkökulmia tai selviytymiskeinoja toisille. Silti koen, että kannan toistenkin murheita ja huomaan miettiväni, selviytyyköhän se ex-naapurini siellä... tuskin hän edes uskoisi, että täällä minä ajatuksiani hälle uhraan.
Olenkohan jotenkin ihan ufo?