Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde voi huonosti :(
05.06.2011 |
Miten tähän on päädytty? Ainakin mä joskus rakastin ja ihailin miestäni hyvinkin paljon. Nyt meidän väliltä puuttuu kunnioitus ja ihailu, varmaan se rakkauskin.
Kotona on ahdistavaa. Kaikki kommunikointi käydään jokseenkin ikävällä äänensävyllä. Mikäli nyt mistään puhutaan.
Seksi ei toimi. Läheisyyttä ylipäätään oon hirveen vähän, eikä toisen kosketus tunnu hyvältä.
Joka ikinen päivä teen päätöksen jotenkin omilla toimillani saada tilannetta korjattua, mutta joka ilta mennään nukkumaan sängyn eri laidoilla. Muutenkin huomaan nauttivani niistä päivistä, kun se ei ole kotona.
Mä en täysin edes tiedä, mistä tää johtuu. Ollaan puhutta jo muutamaan kertaan tästä, mutta ajaudutaan aina tähän samaan. Tätä on kestäny nyt muutamia viikkoja.
Musta tuntuu, että ne on sellasia pieniä arjen asioita. Mies jättää pesemättä maton, johon on kaatunu jotain rahkaa, myttää vaan nurkkaan. Unohtelee asioita. Kuulemma ei mikään vaivaa, kun kysyin miksi se unohtelee niin paljon. Ja siitä seuraa, että mulle tulee sellanen olo, että mun on holhottava sitä kun äitiä. Ja hieno kierre on valmis. Mä kun en osaa olla huomauttamatta esim. siitä, että herran vessanpesu koskee vaan pöntön sisäpuolta.
Onko joku päässyt suhteessaan tällaisen vaiheen yli? Mä tiedän, että tässä on varmasti vikaa molemmissa. Vinkkejä? Jospa joku tosta tekstistä näkisi jotain, mille itse olen sokea.
Kommentit (3)
Meillä oli tasan tarkkaan sama tilanne jonkin aikaa sitten, ja nyt se on jotenkin korjaantunut. Puhuin miehelle suoraan, että en jaksa holhota häntä ja miksi hän on muuttunut. Sanoin kyllä itsekin olevani aika kenkku kumppani, mutta luvattiin, että parannetaan tapoja.
Ja seksihän yhdistää, sekä yhteiset hetket. Jos yhteistä aikaa on vähän, tulee sekin vähä tuhlattua tappelemiseen. sekä yhteinen aika, että oma aika ovat kullan kalliita.
Suoraan puhuminne, keskustelu naamatusten auttaa. Pakko nostaa kissa pöydälle, jotta kumpikin tietää missä mennään ja mikä mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaava tilanne. Kosketuskin ällötti viimesen pari vuotta ja toivoin aina, et ei tulis töistään ollenkaan kotiin. Onneks oli urakoitsija ja töissä 7 päivää/viikko ja pitkää päivää.
Onneks osasin sitten erota. Tästä jo aikaa 16 vuotta. Päivääkään en ole eroa katunut :)
Me ollaan yritetty puhua, mutta jotenkin kai jokin pohjimmainen ongelma on ratkaisematta ja ehkä kokonaan näkemättä.
Omalla kohdallani ihmetyttää, miksi en tunnu arvostavan miestäni enää lainkaan.
Tällä hetkellä mulla menee arkipäivistä suurin osa työhommissa, mies on kotona. Näin tää kuvio menee koko kesän. Mua ahdistaa, kun koko arki kotona on miehen vastuulla. Ja mies "mokailee" koko ajan ja musta tuntuu, että ei se idiootti ees osaa huolehtia, että meillä on ruokaa kaapissa.
Joskus huomaan ihan tahallani heittäväni jotain piikittelevää kommenttia, mutta toisinaan sitten mies loukkaantuu ilman että oon tajunnu loukkaavani. Tää piikittely on enemmän mun heiniä, vaikka kyllä mieskin sen osaa.
Kuinka voi olla ärsyyntymättä, jos heltarostaita edellisenä tiistaina sanot miehelle, että osaisitko huomenna torstaillekin ruokaa, kun sillon on kaupat kiinni. Eikä se osta, kun ei muista. Tai lapsen eskari-info menee ohi, kun mies ei muista siitä sanoa. No eihän noi maailmaa kaada, mutta ärsyttää. Ja tulee sellanen olo, että mun on tässä huushollissa huolehdittava kaikesta.
Ehkä pitää vielä yrittää puhua ja puhua. Ja yrittää olla nalkuttamatta.
ap