Lue keskustelun säännöt.
Pakottaako itsensä töihin vai jatkaako sairauslomaa? Voimat ovat hyvin vähäiset.
18.02.2025 |
Se miksi edes mietin asiaa on se, että työkaverit eivät pidä siitä että olen sairauslomalla ja ahdistaa olla listoilla kyseisessä paikassa. Voisin irtisanoa itseni muuten mutta sitten saisin karenssin, joten ainoa keino on jatkaa sairaslomaa niin kauan kunnes olen työkuntoinen vaikka tiedän etten työpaikkaan enää palaa. Työkuntoiseksi pitää päästä kuitenkin että jaksan sitten toisessa työpaikassa.
Vointi on tällä hetkellä niin huono, että en jaksa ponnistaa kuin vähän ja sitten on kuin olisi imetty kuiviin. Se on ihan fyysistä uupumusta ja henkinen puoli on kytköksissä myös tässä asiassa.
On absurdia että joku normaali siivoaminen, vaikka sängyn petaus ja tiskien laitto vie puhdin niin että minun on pakko levätä. Ei auta vaikka käskisin itseni ponnistamaan. Koko ajan on pakko jakaa arjen asioita osiin ja pelkän uupumuksen vuoksi olo on masentunut ja peloissaankin olen.
Stressaa nuo työasiat kuitenkin. Olen ollut jo kolme kuukautta pois. Ahdistaa joka kerta soittaa että sairasloma jatkuu. Ahdistaa se mitä työkaverit ajattelevat ja se että roikun listoilla vaikka en haluaisi.
En tiedä mitä enää teen. Voisinpa pakottaa itseni toimimaan mutta en kykene siihenkään. Tämä saa epätoivoa ja itsetuhoisiakin ajatuksia aikaan kun ei käsitä mikä on vialla.
Kommentit (41)
Ehkä ahdistus on vain pääsi sisällä mitä työkaverit ajattelee. Mun kollega on ollu pari kuukautta saikulla, enkä ajattele mitään kun toivottavasti tulee kuntoon. Ei mulla ainakaan sen kummempia ajatuksia saikulla olevasta ole. Tosin töissä olevat kollegat ärsyttää,kun ne multa kyselee siitä saikulla olevasta. Mistäs minä tiedän sen enempää kun he. Mitä ne multa kyselee? Ehkä se johtuu siitä, että olen kerran käyny hänen luonaan kylässä,mut ei me yhteydessä muuten olla. Annan toisen saikuttaa ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri sen arvioi ja käy vain siellä työnantajan hyväksymässä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ahdistus on vain pääsi sisällä mitä työkaverit ajattelee. Mun kollega on ollu pari kuukautta saikulla, enkä ajattele mitään kun toivottavasti tulee kuntoon. Ei mulla ainakaan sen kummempia ajatuksia saikulla olevasta ole. Tosin töissä olevat kollegat ärsyttää,kun ne multa kyselee siitä saikulla olevasta. Mistäs minä tiedän sen enempää kun he. Mitä ne multa kyselee? Ehkä se johtuu siitä, että olen kerran käyny hänen luonaan kylässä,mut ei me yhteydessä muuten olla. Annan toisen saikuttaa ihan rauhassa.
Niin, tuo on oikea tapa suhtautua asiaan. Kohdallani olen saanut ihan konkreettisesti siitä viestiä, että sairauslomani kaihertaa muita ja että olen sen johdosta asennevammainen ja että kaikkia muitakin väsyttää ja vitu**aa ja silti tekevät töitä.
Voitte kuvitella millainen olo tuli kun luin noita kollegalta saatuna mutta he ovat vastuussa omasta elämästään, minä omastani ja nyt tilanne on valitettavasti tämä mutta haluan jokatapauksessa eroon tuosta paikasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään tapauksessa irtisanoudu. Olet ehkä työterveyden piirissä ja vointisi kohentuessa voit hakea osasairauspäivärahaa tai sairauslomapäivien 300 päivää tultua täyteen työeläkelaitokselta kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ja sen jälkeen. työkokeilua. Työssä olevana saat sen helpommin kuin jos olisit työtön ja joutuisit hakemaan sitä Kelasta.
Et varmaan jaksaisi nyt missään työssä, jos kotonakaan et jaksa tuon enempää eli olet tällä hetkellä työkyvytön. Työkykysi on selvästi alle 40% luokkaa, ehkä vain 20%.
Lopetat ton teatterin ja painelet töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vointisi kohentuessa hae uutta työtä, mutta älä irtisanoudu ennen kuin olet saanut sen.
Jatka lomaa. Ja ota ravinteita tai nesteitä, paitsi jos ei mene alas hyvin hankalaa sitten. Troppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, sun laisia riittää. Tää muoti-ilmiö kuinka uupuneita ja loppuunkuluneita ollaan ei tuu ikävä kyllä koskaan katoamaan. Ennen vanhaa tätä tautia sairastavia kutsuttuttiin luusereiksi ja työn vieroksijoiksi. Ei pätkääkään säälitä nää vithun kun uuvuttaa tyypit.
Älä turhaan tuhlaa elämääsi muiden mielipiteistä välittämiseen. Minulla oli puhdas työhistoria yli nelikymppiseksi asti, muutama burnout ja nyt en ole ollut töissä yli kolmeen vuoteen. On ollut parasta aikaa pitkiin aikoihin.
Idiootit saavat suursodan aikaan kahden vuoden sisään joten nauttikaa ajastanne NYT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, sun laisia riittää. Tää muoti-ilmiö kuinka uupuneita ja loppuunkuluneita ollaan ei tuu ikävä kyllä koskaan katoamaan. Ennen vanhaa tätä tautia sairastavia kutsuttuttiin luusereiksi ja työn vieroksijoiksi. Ei pätkääkään säälitä nää vithun kun uuvuttaa tyypit.
Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia ihan vain kun noin putkinäköistä näkökulmaa toiselta lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ahdistus on vain pääsi sisällä mitä työkaverit ajattelee. Mun kollega on ollu pari kuukautta saikulla, enkä ajattele mitään kun toivottavasti tulee kuntoon. Ei mulla ainakaan sen kummempia ajatuksia saikulla olevasta ole. Tosin töissä olevat kollegat ärsyttää,kun ne multa kyselee siitä saikulla olevasta. Mistäs minä tiedän sen enempää kun he. Mitä ne multa kyselee? Ehkä se johtuu siitä, että olen kerran käyny hänen luonaan kylässä,mut ei me yhteydessä muuten olla. Annan toisen saikuttaa ihan rauhassa.
Niin, tuo on oikea tapa suhtautua asiaan. Kohdallani olen saanut ihan konkreettisesti siitä viestiä, että sairauslomani kaihertaa muita ja että olen sen johdosta asennevammainen ja että kaikkia muitakin väsyttää ja vitu**aa ja silti tekevät töitä.
Voitte kuvitella millainen olo tuli kun luin noita kollegalta saatuna mutta he ovat vastuuss
No miksi kollegasi juoruaa noista asioista sulle, kerta oot uupumuksen takia saikulla? Luulis tajuavan, ettei ainakaan paranna sun oloa. Kuulostaa muutenkin toksiselta työpaikalta, jossa on kuppikuntia ja juorutaan paskaa muiden selän takana. Ei ihme, jos ei jaksa tuollaisessa työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka sairaslomaa ja kerro myös eteenpäin esimiehelle työkavereiden epäasiallisesta puuttumisesta toisen terveyteen.
Työilmapiirissä on selvästi jotain vialla.
Normaalisti ihmiset eivät kaipaa sairasta, puoliteholla toimivaa töihin, koska hänen työt tulevat sitten muille.
Tsemppiä haastavaan tilanteeseen ja paranemisterveisiä, toivottavasti voit unohtaa nuo ikävät ihmiset, koska vievät energiaa parantumiselta!
Vierailija kirjoitti:
Vointisi kohentuessa hae uutta työtä, mutta älä irtisanoudu ennen kuin olet saanut sen.
Liian myöhäistä. Jokaisella päivällä on väliä. Ihmisten käytöksestä päätellen ihmisellä jota kukaan ei tunne ei kuitenkaan ole väliä
3 kk olet saikulla. Ja ei hevon uitun hyötyä. Ittee niskasta kiinni ja töihin. Eihän tuossa pelleilyssä ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Jatka sairaslomaa ja kerro myös eteenpäin esimiehelle työkavereiden epäasiallisesta puuttumisesta toisen terveyteen.
Työilmapiirissä on selvästi jotain vialla.
Normaalisti ihmiset eivät kaipaa sairasta, puoliteholla toimivaa töihin, koska hänen työt tulevat sitten muille.
Tsemppiä haastavaan tilanteeseen ja paranemisterveisiä, toivottavasti voit unohtaa nuo ikävät ihmiset, koska vievät energiaa parantumiselta!
Lopeta valehtelu ihmisen tilanteesta
Mulla oli tollasta, kun lapsi oli pieni. Silti kävin töissä milloin buranan, milloin energiajuomien avulla. Olin yksinhuoltaja, ja asuntolainaa, niin oli pakko. Kotikin piti olla mintissä, tai muuten olisi joku lasu vienyt lapsen.
Sitten kun lapsi kasvoi ja muutti pois kotoa, sain aikaa alkaa huolehtia taas itsestäni. Söin terveellisemmin, söin vitamiineja, harrastin taas ulkoilua ja liikuntaa. Hankin taas kavereita. Voimat palasivat, mutta siihen meni vuosia. Ja nykyään voin lintsata esim. petaamisesta tai keittiön siivoamisesta. Tästä ei oikeasti puhuta, miten paljon nykynaisilta vaaditaan. Miehet saa jaksaa teini-ikää ja pelaamista, kun vaimot tekee kotona kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tollasta, kun lapsi oli pieni. Silti kävin töissä milloin buranan, milloin energiajuomien avulla. Olin yksinhuoltaja, ja asuntolainaa, niin oli pakko. Kotikin piti olla mintissä, tai muuten olisi joku lasu vienyt lapsen.
Sitten kun lapsi kasvoi ja muutti pois kotoa, sain aikaa alkaa huolehtia taas itsestäni. Söin terveellisemmin, söin vitamiineja, harrastin taas ulkoilua ja liikuntaa. Hankin taas kavereita. Voimat palasivat, mutta siihen meni vuosia. Ja nykyään voin lintsata esim. petaamisesta tai keittiön siivoamisesta. Tästä ei oikeasti puhuta, miten paljon nykynaisilta vaaditaan. Miehet saa jaksaa teini-ikää ja pelaamista, kun vaimot tekee kotona kaiken.
Miehet saa jatkaa...
Välillä pohdin onko minulla joku kuolemaan johtava sairaus esimerkiksi syöpä koska väsymys on niin rajua. Sitä kyllä selvitellään mutta toistaiseksi diagnoosi on masennus. Ap