Haluaisin haluta lisää lapsia mutta kun en tiedä haluanko

mutta en uskalla, koska pelkään että toinen lapsi olisi vaikea, esikoinen on aivan uskomattoman helppo, nukkuu hyvin, syö hyvin ja kasvaa hienosti, ei itke/huuda juurikaan, siis aivan unelma. Joten pelkään että toinen lapsi ei sitten olisikaan helppo, enkä sitten jaksaisi olla hyvä äiti molemmille..

Olen tullut siihen tulokseen että järkisyistä en rupea toista tekemään. Tuntuu vaan, että ei kertakaikkiaan kiinnosta enää toinen lapsi, vaikka tuo ainokainen on meidän silmäterä ja rakkainta ehdottomasti. Ei kai kaikki voi haluta automaattisesti useampaa lasta, mikseipä nämä ajatukset olisi ihan normaaleja. Sitä vaan helposti miettii, onko omat ajatukset normaaleja ja sallittuja, kun tosiaan tuttavapiirissä kaikilla on vähintääkin se 2 lasta.



Ovathan ihmiset muissakin asioissa erilaisia, miksei tässäkin..



seuraa sydämesi ääntä :)

ja sen tuomista iloista ja murheista. Oikeutta sisarukseen en edes ymmärrä :) sillä itse olen ainoa lapsi.

Samanlaisia tunteita minullakin oli, etenkin kun kaikissa tuttavaperheissä on vähintään 2 lasta. Mutta vauvavuosi oli sen verran rankka, että tajusin, että ei toista kierrosta. Hyvä niin, sittemmin ainokaisellemme on tullut jos jonkinlaista vaivaa, ja olen monesti kiitellyt, ettemme toista hankkineet. Plus että ainokaisemme sisaruksena ei varmasti olisi mukava olla.

ja näyttää siltä, että toista lasta ei tule. ikää alkaa jo olla ja ensimmäinen lapsi teini-ikäinen. ajatukset olleet hyvin samoja kuin sulla ja luulen, että paljon vaikuttaa ympäristön asenne. muka pitää olla se 2 lasta. miksi? asia on taas viime aikoina pyörinyt mielessä, kun olisi iänn puolesta ns. viime hetket yrittää toista jos sellaisen haluaisin. ihan tyytyväinen olen näin ja energiaa riittää juuri ja juuri tähän tällaiseen arkeen.

kierrosta, niin sitten et jaksa. Et saa niitä ylimääräisiä voimia maagisesti mistään, ja tärkeintä on, että pystyt tarjoamaan pojallesi nyt hyvät lähtökohdat elämään.



Ehkä joskus myöhemmin, jos tuntuu siltä, että olisi energiaa vauva- ja taaperoaikaan uudestaan, niin voi yrittää, mutta sen aika ei viestisi perusteella todellakaan ole lähiaikoina.

Olen onnellinen, tasapainoinen (mielestäni), en mikään itsekäs kusipää (mielestäni), en kaipaa sisaruksia, olen hyväpalkkaisessa työssä, naimisissa ja itsekin jo lisääntynyt.



Tuskin asiat olisivat miltään osin paremmin, jos minulla olisi sisaruksia. Älä hyvä ihminen ainakaan poikasi takia niitä tee, jos tuntuu ettet jaksa.

Ihan oikeasti ajattelin etten voi rakastaa toista vauvaa niin suunnattomasti ku ensimmäistä jonka tein mutta ilokseni huomasin olleeni niin Väärässä.nyt mulla on viis maailman ihaninta tyttöä ja kaikkia heitä rakastan kauheasti.Ehdottomasti olen sitä mieltä että on suuri ilo olla isonperheen äiti ja lapsilla seuraa toisistaan.Pikkuveljeä vain vielä toivoisivat kuulemma...

on monesti todettu, että päinvastoin kuin usein ajatellaan, ainoat lapset ovat keskimäärin parempikäytöksisiä ja tasapainoisempia ihmisiä kuin sisarukselliset lapset. Joten ainakaan sen vuoksi ei tarvi sisarusta tehdä, että lapsesta muuten tulisi itsekäs paskiainen.



Lapsen hankinta on sellainen asia, joka pitää tehdä tunteella. Järkipäätös ei tässä asiassa toimi, joten seuraa vaistoasi! :)

Jos poikasi on vielä niinkin pieni niin eihän sinulla ole mitään kiirettä!Annat lapsen kasvaa ja jos sitten vaikka parinvuodenpäästä siltä tuntuu niin sittenhän voit yrittää mutta jos ei tunnu niin sittenhän ei kannata lasta hankkia koska ainahan siitä huolipitää piettää ja niin;)Nauti nyt hetkistäsi pojankanssa ja katso mitä aika tuo tullessaan ajatuksiisi ja mieleesi;)